Poliisit, syyttäjät ja muut kriminaalivirkamiehet puolustavat toimintaansa sillä, etteivät he tee lakeja, vaan ainoastaan soveltavat niitä käytäntöön ja panevat ne täytäntöön.
Suomen kannabisyhdistyksen rekisteröinti on loistava esimerkki siitä, ettei huumepolitiikka kuulu Suomessakaan normaalin demokraattisen päätöksentekoprosessin piiriin, vaan huumesodasta vuosikymmeniä rahansa ansainneet virkamiehet pitävät tiukasti kiinni saavuttamistaan valta-asemista.
On täysin perusteltua väittää, että huumepoliisi on politiikallaan luonut sen huumehelvetin, jota se nyt käyttää budjettinsa puolustamiseen niin Suomessa, USA:ssa kuin kautta maailman. Kun ihminen kuolee huumeisiin, on se poliisin mielestä aina perustelu heidän työnsä jatkumiselle. Entäpä jos ihmiset syrjäytyvät yhteiskunnasta ja kuolevat huumeisiin siksi, että poliisi on pakottanut lainsäätäjät ja virkamiehet luomaan tämän syrjäyttävän politiikan?
Huumeiden laillistamisvaatimusten levitessä jo valtion päämiesten joukkoon on mm. tukholmalainen huumepoliisi Lennart Karlsson lähtenyt vastaiskuun. Hän syyttää Svenska Dagbladetissa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan huumeiden laillistajia siitä, että näiden esittämät vaatimukset ovat loukkaus heitä kohtaan, koska he pelastavat ihmishenkiä. Samalla se on loukkaus niitä kohtaan, joiden henkiä poliisi pelastaa.
Tarkemmin hän määrittelee loukkauksena sen, että heiltä ollaan viemässä pois heidän tärkein työkalunsa, nimittäin käytön rankaiseminen. Siksi kaikkien huumeiden laillistamista tai dekriminalisointia kannattavien pitäisi tulla tutustumaan siihen helvettiin, minkä poliisit ovat saaneet aikaan.
Bejerotin asema huumepolitiikan luomisessa
Huumepoliisit kautta maailman sanovat vain toteuttavansa lainsäädäntöä, mutta todellisuus on toisenlainen: huumepoliisit sanelevat huumelait ja lisäksi toteuttavat niitä omien lakiensa mukaan. Ruotsissa harjoitetaan ankaraa huumepolitiikkaa, vaikka kansainvälisessä vertailussa sen huumeongelma ainakaan heroiininkäytöllä mitattuna ei ole ollut merkittävä.
Nils Bejerotin osuus Ruotsin huumevalvonnan syntymisessä on valaiseva esimerkki siitä, miten viranomaisvalta, byrokratia, on luonut sekä huumeongelman, että maan huumepolitiikan. Bejerotin tutkimukset johtivat siihen tulokseen, että mitä ankarampi huumepolitiikka, sitä vähäisempää heroiinin käyttö. Tämän hän osoitti väitöskirjassaan vuonna 1974.
Bejerotin menetelmät ja johtopäätökset eivät ole koskaan saaneet tieteellistä tukea muiden maiden tutkijoilta, mutta silti Ruotsin huumepolitiikka perustuu hänen opeilleen ja se jopa vie näitä oppeja aktiivisesti maailmalle, mm. Suomeen. Ratkaiseva tekijä Bejerotin oppien ottamiseksi ruotsalaisen huumepolitiikan ohjenuoraksi oli se, että Ruotsin poliisi alkoi voimakkaasti tukea hänen oppejaan - olihan Bejerot poliisilääkäri.
Ruotsin poliisivoimien organisaatio ja hallinto poikkeaa monista länsimaista: sillä on hyvin keskitetty byrokratia, mutta se on samalla irrallaan eduskunnan suorasta valvonnasta. Ruotsin poliisin hallintobyrokratiaan kuuluu yli 1000 ihmistä, mikä on merkittävä lobbausryhmä pienessä maassa, ja lisäksi sillä on vahvat yhteydet tiedotusvälineisiin ja varsinkin ns. tabloidilehdistöön.
Tällä ryhmällä on ollut huomattava osuus Ruotsin huumausainepolitiikan luomisessa ja se on aktiivisesti ajanut nimenomaan sen kiristämistä, mistä SvD:ssa julkaistu artikkeli on esimerkki. Ruotsin huumepoliisin maailmankuvaa leimaa vahva kahtiajako: me ja laillistajat.
Ruotsin huumepoliisi pitää päätehtävänään katukauppaan puuttumista, vaikka takavarikot ovatkin pieniä. Poliisin edustaja perustelee politiikkaa seuraavasti:Me häiritsemme heidän toimintaansa seisoskelemalla heidän tiellään, uhkailemalla pakkohoidolla ja tekemällä ylipäänsä heidän elämänsä vaikeaksi
"Me häiritsemme heidän toimintaansa seisoskelemalla heidän tiellään, uhkailemalla pakkohoidolla ja tekemällä ylipäänsä heidän elämänsä vaikeaksi. Mitä vaikeampaa se on, sitä paremmalta vaihtoehdolta toisenlainen elämä alkaa tuntumaan, mikä on siis huumeeton elämä."
Retoriikka perustuu "koko ajan kasvavan ongelman" toistamiselle eri yhteyksissä. Tällä retoriikalla Ruotsin huumepoliisi on saanut kasvatettua henkilöstönsä poikkeuksellisen suureksi suhteessa maan väkilukuun.
Poliisin vallan kasvua on auttanut kahden valtapuolueen keskinäinen nokittelu. Konservatiivinen puolue on oppositiossa ollessaan pitänyt huumeongelmaa poliittisen agendansa kärjessä ja vaatinut toistuvasti lisää resursseja huumepoliisille. Oppositiossa oleva puolue pystyy vaikuttamaan pitämällä asiaa esillä ja siten luomalla poliittista painetta vallassa olevaan puolueeseen.
Sosiaalidemokraattinen puolue on ollut enimmäkseen vallassa viimeiset 50 vuotta ja se on puolestaan yrittänyt oikeuttaa oman ankaran huumepolitiikkansa lisäämällä samanaikaisesti resursseja hoitoon. Näin Ruotsiin on kehittynyt oma ankaran huumepolitiikan sovellus ja yksi kattavimmista huumehoitojärjestelmistä läntisessä maailmassa.
Ruotsia on pidetty huumepolitiikan mallimaana, koska siellä on alhainen kannabiksen käyttötaso. Mutta toisaalta Ruotsilla on oma amfetamiiniongelmansa ja ongelmaisten huumeiden käyttäjien, HIV-tartuntojen sekä huumeisiin kuolleiden määrä on korkea verrattuna esimerkiksi Hollantiin. Ruotsin huumepoliisi on sellaisessa asemassa omassa maassaan, ettei huumepolitiikan uhreilla ole mitään sananvaltaa, eikä ihmisarvoa heidän luomassa yhteiskunnassa.
Ruotsin huumeagentit Suomessa
Suomen yleisradion ruotsinkielisen toimituksen Obs-ohjelma esitti 29.3. jakson kannabiksesta ja huumepolitiikasta. Aihe on käymässä kuumaksi Skandinavian huumepoliiseille, koska ohjelman ennakkotiedoissa kerrottiin myös Suomen kansalaisten asenteiden muuttumisesta koko ajan liberaalimpaan suuntaan.
"Asenteet kannabista kohtaan ovat lieventyneet. 40 prosenttia 25-34-vuotiaista miehistä on käyttänyt ainetta ainakin kerran. Tulisiko lainsäädäntöä muuttaa, jotta se vastaisi nykyistä paremmin kansalaisten mielipiteitä? "
Studioon huumepolitiikkaa puolustamaan oli saatu "erityisnuorisotyöntekijä" riikinruotsalainen Robert Nilsson, joka on tietojen mukaan toiminut Ruotsin poliisin peitetoimintaa tekevänä huumepoliisina. Tämä on esimerkki siitä, miten huumeiden vastainen byrokratia tekee kaikkensa miljardien arvoisen bisneksensä puolustamiseksi. Siksi poliisin harrastama "poliisikulttuuri" pitää ottaa mukaan huumeiden laillista asemaa koskevaan keskusteluun.
Lähde: Svenska Dagbladet 8.4.2012, Föregångarna 16.11.2010 ja Leif Lenke & Börje Olsson (1996) Sweden: Zero Tolerance Wins the Argument? Nicholas Dorn, Jörgen Jepsen, Ernesto Ugo Savona (eds.): European Drug Policies and Enforcement. 1996.
Tämä tekisi yhteensä 13,7 miljardia dollaria vuodessa, mikä on vielä vähän verrattuna koko liittovaltion budjettialijäämään 1500 miljardiin dollariin vuonna 2011.
Hallituksessa olevan, pienen liberaalipuolueen puheenjohtaja Richard Sulík ilmoitti vaalien jälkeen aikovansa dekriminalisoida kannabiksen käytön. Hallituksen suurimman puolueen, Direction - Social Democracyn (SMER), puheenjohtaja ja pääministeri Robert Fico vastustaa kannabiksen laillistamista, mutta on ilmoittanut olevansa avoin huumeiden käytön dekriminalisoinnille.
Entinen USA:n hallituksen lakimies sanoi lehdistötilaisuudessa, ettei hän kadu Emeryn vangitsemista, mutta nyt hän kannattaa kannabiksen asettamista valvontaan ja verottamista. Hän perustelee kannanmuutostaan sillä, että kannabiskauppa tuottaa liikaa rahaa rikollisille ja aiheuttaa väkivaltaa.
Arvostettu ajatushautomo International Institute For Strategic Studies, IISS, julkaisi raportin Drugs, Insecurity and Failed States huumesodan epäonnistumisesta, jossa kehotetaan harkitsemaan laillistamista vaihtoehtona. Merkittävää tässä raportissa on myös se, että toinen kirjoittajista on entinen Britannian tiedustelupalvelun MI6:n päällikkö Nigel Inkster. Toinen kirjoittajista on IISS:n tutkija Virginia Comolli.
Latinalaisen Amerikan valtioiden kuten Kolumbian ja Meksikon johtajat ovat julkisesti alkaneet kyseenalaistaa sen, miksi heidän pitää kantaa länsimaiden "huumesodan" päävastuu.
Kanadan oikeistopääministeri Stephen Harper on tullut tunnetuksi tiukan linjan huumesodan kannattajana, joka yrittää muun muassa ankaroittaa kannabislainsäädäntöä. Siksi hän yllätti Amerikan mantereen valtioiden huippukokouksessa Cartagenassa Kolumbiassa viime viikonloppuna toteamalla huumesodan epäonnistuneen.
Brittiläisen Kolumbian, Nova Scotian ja Saskatchewanin osavaltioiden julkisen terveydenhoidon johtajat julkaisivat yhteisen kannanoton 
Maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio, Global Commission on Drug Policy, kehottaa Kanadan senaattia hylkäämään tietyistä huumerikoksista säädetyt minimirangaistukset. Komissio suosittelee myös ottamaan marihuana verotuksen ja valvonnan piiriin "vaihtoehtoisena strategiana järjestäytyneen rikollisuuden heikentämiseksi ja yhteisöjen terveyden ja turvallisuuden kohentamiseksi". Komission mielestä marihuanan laittomuus ja sen korkea kysyntä USA:ssa ovat aiheuttaneet sen, että Kanada osaltaan auttaa Kanadan ja Meksikon järjestäytynyttä rikollisuutta ja väkivaltaa. Komission kirjeessä todetaan mm:
Muut palkinnonsaajat ovat tohtori Lester Grinspoon, joka on Harvardin yliopiston psykiatrian emeritusprofessori ja tohtori Fredrick Polak, yksi Hollannin arvostetuimmista psykiatreista huumetutkimuksen alalla. Kannabispalkinnon ojentaa Hollannin entinen pääministeri Dries van Agt. Seremonian jälkeen Hollannin entinen tiede-, kansanterveys- ja kulttuuriministeri Hedy d'Ancona avaa uudistuneen Hasismuseon.
Santos vertasi puheessaan huumesotaa kuntopyörään, joka ei ponnisteluista huolimatta etene.
"Vuosikymmenten ajan länsimaiden poliitikot ovat voineet syyttää huumeita tuottavia maita kuten Kolumbiaa ihanien lastensa myrkyttämisestä. Tuloksena on ollut Kolumbian leimaaminen. Mutta tämä peli, tämä farssi, on nyt ohi. Me emme osoittele, eikä Kolumbia toimi yksipuolisesti. Mutta me haluamme tuoda esille sen, että kuluttaja- ja tuottajamaiden täytyy jakaa vastuu ja toimia yhteistyössä maailmanlaajuisesti huumeiden aiheuttaman tuhon pysäyttämiseksi yhteiskunnissamme."
Brittiläinen kannabisaktivisti Laurel Bush on yrittänyt saada brittiviranomaisilta selkoa Sativexin hyväksymisprosessista ja saanut yllättävää palautetta Britannian lääkevalvontaviranomaisilta: Sativex ei olekaan kannabista!
Alkuperäisellä huumeiden kieltolailla oli moraalinen perustelu eikä käytännöllinen. Kaikki alkoi Yhdysvalloissa oopiumin kieltämisellä, jonka ensisijaisena syynä oli moraalinen vastustus sille, että valkoihoiset käyvät polttamassa oopiumia kiinalaisten oopiumluolissa. Tästä alkoi Yhdysvaltojen kieltolakiliike. Vuonna 1913 melkein pelkästään meksikolaisten ja intialaisten siirtolaisten käyttämä marihuana kiellettiin ensimmäisen kerran Kaliforniassa.
Julkisessa huumekeskustelussa käytetään termejä vapaus, terveys ja rikos, mutta hyvin harvoin siinä käytetään mielihyvän arvoa. Meidän ei tarvitse olla hedonisteja uskoaksemme siihen, että mielihyvä on tärkeä osa ihmisten elämää. Liberaalin yhteiskunnan pitää olla neutraali sen suhteen, mitä mielihyviä ihmiset saavat tavoitella; sen ei pidä pakottaa ihmisiä mukautumaan tiettyihin "hyvän" ja "pahan" mielihyvän käsitteisiin. Mutta vielä tärkeämpää on se, että jos kaikki mielihyvää tuottava toiminta voi olla riippuvuutta aiheuttavaa, ei ole mitään syytä uskoa, että huumeiden käytön aiheuttama mielihyvä olisi vähemmän tärkeää kuin hyvän ruuan ja viinin, vuorikiipeilyn ja jalkapallon tai internetin aiheuttamat mielihyvät. Kaikki nämä asiat aiheuttavat mielihyvää ja siten riippuvuutta ja kaikki voivat olla haitallisia liioiteltuina. Mutta meillä kaikilla on oikeus tavoitella sellaista mielihyvää, jota pidämme arvokkaana, vaikka jokainen näistä iloista aiheuttaa riippuvuusriskin tai riippuvuuden kaltaisia ongelmia: alkoholismia, liiallista netissä roikkumista, seksiriippuvuutta, mässäilyä jne.
Oaksterdamin yliopiston perusti vuonna 2007 Richard Lee, joka on pitkän linjan kannabisaktivisti ja itsekin selkävamman takia lääkekannabispotilas. Lee oli yksi vuonna 2010 Kaliforniassa äänestettävänä olleen lakialoitteen Proposition 19 laatijoista ja hän sijoitti 1,5 miljoonaa dollaria kampanjakuluihin. Lakialoite sai ennätyksellisen 46,5%:n kannatuksen, vaikka kuvernööri Schwarzenegger dekriminalisoi kannabiksen käytön ennen vaaleja viedäkseen pohjaa laillistamisvaatimuksilta.
Lee kertoi ratsian jälkeen aikovansa lopettaa kannabisneksessä vaikuttamisen. Hänen mielestään on tullut uusien ihmisten vuoro ottaa ohjat. Hänen yhtiönsä on vararikossa hänen käytettyä rahansa laillistamiskampanjaan vuonna 2010.
Lääkekannabiksen hyväksyvän politiikan sortuminen alkoi siitä, kun liittovaltion huumepoliisin johtajaksi nimitettiin uudestaan Michele Leonhardt, joka oli jäänne Bushin kauden virkanimityksistä. Hän on vanhanaikainen kovan linjan poliisi ja lääkekannabiksen tiukka vastustaja. Vuonna 2008 hän oli saanut kritiikkiä siitä, että hänen johdollaan lääkekannabispotilaiden kimppuun käytiin samoilla menetelmillä kuin oikeiden huumekunkkujen kimppuun.
Kannabiskahviloiden omistajien ja asiakkaiden asenteita tulevaan muutokseen selvitettiin haastattelemalla 66:n kannabiskahvilan omistajaa Amsterdamissa sekä kahdessa eri otoksessa 1214 asiakasta Amsterdamissa ja 1049 vähintään kuluneen kuukauden aikana kannabista käyttänyttä henkilöä eri puolilta Hollantia.
Kun legendaarisen Beatles-yhtyeen toinen biisinikkari ja basisti McCartney kertoi Rolling Stone -lehden helmikuun numerossa, että hän on lopettanut pilven polttamisen, jopa huumehaukkojen uutisoijat bongasivat tämän jutun lööpin arvoiseksi.
Sen sijaan hän on vuosikymmenten mittaan jäänyt kiinni kannabiksen kasvattamisesta, ostamisesta ja hallussapidosta. Hän jäi vuonna 1980 Japanissa kiinni 213 gramman hallussapidosta, mistä häntä rangaistiin yhdeksän päivän vankeudella.
Selvityksen mukaan kannabiksen käytön ainoa merkittävä vaikutus moottoriajoneuvon käsittelyyn oli kuskin taipumus ajaa hitaammin. 4AutoInsuranceQuote.org kertoo hitaasti ajamisen olevan "ehdottomasti positiivinen asia" ja jatkaa väittämällä, että kannabiksen vaikutuksen alaisena ajaminen "voi tehdä sinusta turvallisemman kuskin". USA:n kansallinen liikenneturvallisuusvirasto päätyi samankaltaisessa tutkimuksessa vastaaviin tuloksiin: kuskit, joiden elimistössä oli kannabiksen aineenvaihduntatuotteita, olivat harvemmin syyllisiä onnettomuuksiin kuin kuskit, joiden elimistöstä ei kannabista löytynyt.
"Laittomien huumeiden kieltolaki tappaa ja kriminalisoi lapsiamme ja me annamme sen tapahtua", sanotaan 3.4. julkaistussa 
Tohtori Woolbridge, joka terveysministerinä kannatti heroiinin jakelun kokeilemista, minkä silloinen pääministeri John Howard torppasi USA:n painostuksesta, kertoo uudessa raportissa, että "Pääviesti on se, että olemme kokeilleet 40 vuotta "laki- ja järjestys" -lähetymistapaa ja se on epäonnistunut".
Uutinen sai hämmästyttävän ison pistesaaliin (23 pistettä) laskennassa, jossa uutiset pisteytetään pääotsikossa, väliotsikoissa ja uutistekstissä löydettyjen asiavirheiden perusteella. Tässä tapauksessa jo Daily Mailin pääotsikko ja väliotsikot toivat 14 pistettä. Ainoastaan lause "kokeessa käytettiin rottia" piti paikkansa.
Koska alkuperäinen reefer madness -väite kannabiksesta skitsofrenian aiheuttajana ei kestä tieteellistä tarkastelua sekuntiakaan, siirryttiin huumevalistuksessa puhumaan siitä, että se laukaisee skitsofrenian geneettisesti altistuneilla henkilöillä.
Blogitekstit (Atom)