lauantai 31. joulukuuta 2011

Vuoden henkilö: Meksikon rauhanliikkeen luoja Javier Sicilia

Kun huumejengi murhasi brutaalisti Javier Sicilian 24-vuotiaan pojan, terveyshallinnon opiskelijan Juan Franciscon, tuli siitä etusivun uutinen Meksikossa, koska 55-vuotias Sicilia on yksi Meksikon tunnetuimmista kirjailijoista ja runoilijoista. Omalle kohdalle sattunut murhenäytelmä sai Sicilian ymmärtämään, kuinka tuntemattomia suurin osa Meksikon verisen huumesodan 50 000 uhrista on. Sicilia uskoo, että Meksikon presidentin Felipe Calderonin viisi vuotta kestänyt sotilaskampanja Meksikon huumekartelleja vastaan on pelkästään kiihdyttänyt väkivaltaa. Sicilia loi Movement for Peace with Justice and Dignity -kansalaisliikkeen rauhan puolesta oikeudenmukaisuuden ja arvokkuuden säilyttämiseksi, jota epävirallisesti kutsutaan myös nimillä Hasta la Madre! tai Fed Up! eli "jo riittää!" - nopeuttaakseen mafiamaisen verenvuodatuksen lopettamista ja luodakseen uusia rikollisuuden vastaisia strategioita ja uudistuksia.

Kansalaisliikkeen rivit ja mielenosoitukset kasvoivat nopeasti sadoista satoihin tuhansiin kulminoituen viime kesäkuussa karavaaniin, joka matkasi läpi yli kymmenen kaupungin, joissa ihmiset toivat esille kuvia murhatuista sukulaisistaan. Antamalla kasvot ja nimet Meksikon huumesodassa kuolleille sai Sicilia presidentti Calderonin järjestämään kesällä Meksiko Cityn Chapúltepecin linnassa konferenssin, jossa keskusteltiin niistä oikeuslaitoksen ja yhteiskunnan uudistuksista, joita Meksikon hallitseva luokka on sivuuttanut liian kauan, mutta joiden toteuttaminen on ainoa tapa lopettaa Meksikon huumesodan painajainen.

Sicilia, joka on vasemmistosuuntautunut, henkisesti roomalaiskatolinen (mystisen runoutensa lisäksi hän on kirjoittanut romaanin Johannes Kastajasta), näyttää edelleen samanlaiselta parroittuneelta boheemilta, millainen hän oli kampanjan alussa. Hän puhui Time-lehdelle siitä, kuinka hän käänsi oman henkilökohtaisen kauhunsa kansalliseksi toivoksi:

"Sain kauhean uutisen Juan Franciscon murhasta ollessani konferenssissa Filippiineillä. Palatessani Cuernavacaan, missä poikani ja hänen ystäviensä murhat tapahtuivat, olin suurissa henkisissä tuskissa. Mutta tullessani krematorioon minun piti käsitellä tiedotusvälineiden toimintaa. Pyysin toimittajilta hieman kunnioitusta; kerroin tapaavani heidät seuraavana päivänä kaupungin keskusaukiolla. Saapuessani paikalle huomasin heidän hankkineen paikalle pöydän tiedotustilaisuutta varten ja ymmärsin siitä tulevan isomman kuin odotin."

"En ole koskaan ajatellut aloittavani jotain liikettä tai olevani minkään asian puhemies. Olen runoilija ja runoilijoiden tiedetään tekevän työtä hieman hämärämpien ajatusten kanssa. Mutta noina hetkinä sain muistutuksen siitä, että sielun olemassaolo voi myös olla väkevä. Päällimmäisin ajatukseni oli se, että meidän pitää nimetä ja antaa hahmo tälle tragedialle ja jollakin tavalla saada asia liikkeelle tavallisten ihmisten keskuudessa sen kertomiseksi hallitukselle, että haluamme jotakin uutta ja varsinkin uusia laitoksia, jotka taistelevat laittomuuksia, lahjontaa ja rankaisemattomuuden perinnettä vastaan, eikä pelkästään kartellien vaan myös valtiovallan tekemiä vastaan."

"Meksikolla on pitkä kansannousujen perinne vallankumouksesta vuoden 1968 mielenosoituksiin ja vuoden 1994 Zapatisti-kapinaan. Meidän turvallisuuden puutteeseen - murhat, sieppaukset ja kiristykset - tarttuminen on vaikeampaa. Kuten missä tahansa kansannousussa, meidän pitää tavoittaa keskiluokka ja saada murhat ja katoamiset kansalliseen tietoisuuteen, tehdä meidän kansallinen tuska näkyväksi. Huumesodan tilastot kätkevät nämä kasvot; vallassa olevat yrittävät uskotella meille, että kaikki kuolleet ovat rikollisia, pelkkiä torakoita. Tämä meidän pitää muuttaa ja antaa nimet uhreille. Tämä tarkoitti rikollisten kuolemia mutta myös viattomien kuten Juan Franciscon kuolemaa. Lisäksi meidän pitää keskittyä köyhyyteen ja taloudellisten mahdollisuuksien puuttumiseen, jotka ruokkivat rikoliisuutta."

"Ensimmäisenä sunnuntaina Juan Franciscon kuoleman jälkeen julkaisin avoimen kirjeen maamme poliitikoille ja sanoin siinä 'Estamos hasta la madre!', olemme saaneet tarpeeksi! Olin yllättynyt saamastani palautteesta vaikka ei olisi pitänyt. Sanonta 'hasta la madre!' on hyvin meksikolainen, mutta siinä on vahva uskonnollinen merkitys. Äiti, kuten Meksikon roomalaiskatolisen kirkon pyhimys Guadalupen neitsyt, on pyhä. Tämän lausuminen tarkoittaa syytöstä suojelevan äidin loukkauksesta ja että kyseessä on pyhäinhäväistys. Sanonta on hyvin vahva ja hyvin meksikolainen mutta samalla runollinen omalla tavallaan. Se sai joka tapauksessa sellaista vastakaikua, mikä ylitti odotukseni."

"Ikimuistoisin päivä oli ensimmäinen marssimme Cuernavacasta Meksiko Cityyn toukokuussa. Meitä oli alussa 200 ihmistä ja saapuessamme Meksiko Cityn pääaukiolle oli joukkomme kasvanut jo sataan tuhanteen. Muistan kuulleeni Meksiko Cityyn saapuessani yhdessä yliopistorakennuksessa soitettavan Mozartin sielunmessua. Mutta aukiolla oli selvä lupaus uudesta elämästä. Se oli sellainen kansan ihme, jota me tarvitsimme."

"Liikkeen menestys yllätti minut. Aikomukseni alussa oli kertoa näiden rikosten kauhuista ja miten hallitus toimii väärin niiden edessä. Tein sen mitä sydämeni käski minun tekemään. Oli suuri yllätys kokea koko kansan antama vastakaiku. Katolisena ajattelen paljon armoa ja tämä oli yhtä yllättävää kuin kokea jumalan antama armo. Sitä ei voinut odottaa mutta se oli vastaus kokemaani tuskaan. Se helpotti poikani kuoleman aiheuttamaa tuskaa."

Lähde: Time 14.12.2011

Movement for Peace with Justice and Dignity -liikkeen tuore esittelyvideo, jossa poliittisen satiirin keinoin havainnollistetaan Meksikon huumesodan osapuolia:

Lisää Meksikon rauhanliikkeestä ja huumesodasta:

Meksikossa syntyi laaja kansalaisliike huumesodan lopettamiseksi

Meksikon murhamysteeri

tiistai 27. joulukuuta 2011

On aika lopettaa huumesota

Yhtenä Globaalin huumekomission edustajana Richard Branson vieraili Portugalissa onnitellakseen heitä 10 vuoden aikana menestykseksi osoittautuneesta huumepolitiikasta.

Kymmenen vuotta sitten Portugalin hallitus vastasi yleisön laajaan huolestuneisuuteen huumeista ja niiden käytöstä hylkäämällä kokonaan “huumesodan” lähestymistapana ja sen sijaan he dekriminalisoivat huumeiden hallussapidon ja käytön. Lisäksi tehtiin tärkeitä vastuualueiden uudelleenjärjestelyjä siirtämällä huumeiden kysynnän kasvu ja riippuvuuksien hallinta sisäministeriön alaisuudesta terveysministeriön alaisuuteen. Näin saatiin muutettua virallinen suhtautuminen huumeita käyttävään henkilöön rikollisen sijasta hoidettavana potilaana.

Nyt Portugali tarjoaa kymmenen vuoden arvokkaat kokemukset siitä kuinka dekriminalisointi yhdistettynä näyttöön perustuviin strategioihin voi vähentää huumeiden käyttöä, riippuvuuksia, paluuta rikosten pariin, HIV-infektioita ja mikä monelle tärkeintä; luoda turvallisempia yhteisöjä kaikile ihmisille. Branson haluaa kertoa selkeästi mitä on oppinut vierailullaan Portugaliin ja mitä muiden maiden tulisi tutkia pikaisesti.

Vuonna 2001 Portugalista tuli ensimmäinen Euroopan maa, joka virallisesti poisti kaikki rikosoikeudelliset seuraamukset henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen huumeiden, kuten marihuanan, kokaiinin, heroiinin ja metamfetamiinin, hallussapidosta.
Vankilatuomio korvattiin tarjouksella hoidosta. Ajatuksena oli, että vankilan pelko ajaa addiktit maan alle ja että vangitseminen on huomattavasti kalliimpaa kuin hoito.

Portugalin uuden hallinnon myötä syylliseksi pienten määrien hallussapitoon todetut ihmiset lähetettiin psykologista, sosiaalityöntekijästä ja vankilan sijaan sopivaan hoitoon ohjaavasta oikeusavustajasta koostuvan paneelin eteen. Hoitoonohjauskin voidaan hylätä ilman rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Köyhän, sosiaalisesti konservatiivisen ja suurelta osin katolilaisen maan kriitikot pelottelivat rangaistavuuden poistamisen avaavan maan “huumeturisteille” ja pahentavan Portugalin huumeongelmaa. Maassa oli yksi korkeimmista kovien huumeiden käyttöasteista Euroopassa. Nykytilannetta kuvaava Cato-instituutin tutkimus osoittaa kuitenkin päinvastaista.

Cato-instituutin huhtikuussa 2011 julkaisemassa tutkimuksessa havaittiin, että viisi vuotta huumeiden henkilökohtaisen hallussapidon dekriminalisaation jälkeen laittomien huumeiden käyttö portugalilaisteinien keskuudessa oli vähentynyt ja likaisten neulojen yhteiskäytön aiheuttamien uusien HIV-infektioiden määrä romahti. Samaan aikaan huumeongelmaansa apua hakevien ihmisten määrä kaksinkertaistui.

Dekriminalisaatio ja sen tuomat muutokset ovat mahdollistaneet Portugalin hallituksen hallita ja valvoa huumeisiin liittyviä ongelmia paljon paremmin kuin kuin käytännössä mikään muu länsimaa voi tehdä.

Verrattuna Euroopan ja Yhdysvaltojen huumeidenkäyttölukemiin Portugalin tilastot ovat erittäin vakuuttavia:

Dekriminalisoinnin jälkeen Portugalilla on EU-alueen matalin kannabista joskus elämänsä aikana käyttäneiden osuus yli 15-vuotiaiden keskuudessa: vain 10%. Yhdysvaltojen vertailukelpoisin lukema kuvaa yli 12-vuotiaiden kannabiksenkäyttöä ja siellä käyttöaste on 39,8%. Useammat yhdysvaltalaiset ovat käyttäneet kokaiinia kuin portugalilaiset kannabista.

Caton tutkimuksen mukaan vuosien 2001 ja 2006 välillä mitä tahansa laittomia huumeita elämänsä aikana kokeilleiden osuus ikäryhmässä seitsemäsluokkalaisista yhdeksäsluokkalaisiin tippui lukemasta 14,1% lukemaan 10,6%. Myös vanhempien teinien huumeiden käyttö väheni.

Heroiinin käyttö 16-18 vuotiaiden keskuudessa tippui 2,5% lukemaan 1,8%. Uusien HIV-infektioiden määrä huumeidenkäyttäjien keskuudessa tippui 17% vuosien 1999 ja 2003 välillä. Heroiinin ja vastaaviin huumeisiin kuolleiden määrä yli puolittui.

Dekriminalisoinnin jälkeen huumeriippuvuutensa hoidoksi korvaushoitolääkkeitä metadonia tai buprenorfiinia käytti 14877 kun aiemmin määrä oli vain 6040. Lainvalvonnossa ja oikeusprosesseissa säästetty raha mahdollisti rahoituksen lisäämisen korvaushoidoille ja ilmaisen hoidon.

Omaisuutta koskevat varkaudet ovat vähentyneet todella dramaattisesti. Joidenkin arvioiden mukaan 50-80% omaisuutta koskevista varkauksista on huumeiden käyttäjien tekemiä.

Yhdysvalloissa on maailman korkeimmat käyttölukemat kokaiinin ja kannabiksen osalta. Samaan aikaan suurimmassa osassa EU:ta, kuten vaikka Hollannissa, on huomattavasti liberaalimmat huumelait kuin Yhdysvalloissa, mutta silti selvästi matalammat käyttölukemat.

Nykyinen poliittinen keskustelu perustuu pääosin “spekulointiin ja pelon lietsontaan” lievemmän huumepolitiikan seurauksien empiiristen tutkimusten ja olemassa olevien aineistojen analysoinnin sijaan. Portugalissa tarkoituksena oli neutraloida yksi maan suurimmiksi uhkaavasti kasvaneista kansanterveydellisistä ongelmista.
Dekriminalisointi ei johda lisääntyneeseen huumeiden käyttöön.

Portugalin 10 vuotta jatkunut kokeilu osoittaa selvästi, että liika on liikaa. On aika lopettaa sota huumeita maailmanlaajuisesti. Meidän täytyy lopettaa huumeidenkäyttäjien kriminalisointi. Huumeidenkäyttäjille tulisi tarjota hoitoa ja mahdollisuutta terveeseen parempaan elämään – ei vankilaa. Huono huumepolitiikkaa vaikuttaa kirjaimellisesti satojen tuhansien yksilöiden ja yhteisöjen elämää ympäri maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääketieteellistä apua heille joilla päihteiden käyttö on ongelma.

Huono huumausainepolitiikka vaikuttaa kirjaimellisesti satoihin tuhansiin yksilöihin ja yhteisöihin eri puolilla maailmaa. Meidän täytyy tarjota lääkärin apua niille, joilla on ongelmia huumeidenkäyttönsä kanssa – ei rikosoikeudellisia rangaistuksia.

Artikkelin alkuperäinen kirjoittaja Sir Richard Branson on Virgin-imperiumin perustaja, Iso-Britannian seitsemänneksi rikkain henkilö ja hän on pian viemässä turisteja avaruuteen.

Lähde:

Sir Richard Bransonin blogi

Tutkimus: lisää huumeita – vähemmän rikoksia

Väkivaltarikollisuus on laskenut dramaattisesti New Yorkissa vuodesta 1990, jolloin kaupungissa tehtiin ennätysmäärä henkirikoksia. Uusi tutkimus paljastaa kovien huumeiden hintojen laskeneen viimeiset 20 vuotta ja tutkijat epäilevät väkivaltarikollisuuden ja huumeiden hintojen olevan yhteydessä toisiinsa. Huumeiden kriminaalikontrolli näyttäisi lisäävän rikoksia.

Gramma kokaiinia maksoi New Yorkissa 400-460 dollaria 1980-luvun alussa. 2000-luvun alussa kokaiinigramman hinta oli alle 200 dollaria. Samana aikana heroiinigramman hinta putosi 3000-3600 dollarista noin 2000 dollariin.

Ryhmä New Yorkin yliopiston (CUNY) antropologeja ja taloustieteilijöitä kertovat heroiinin ja kokaiinin hintojen rajun laskun selittävän väkivaltarikollisuuden vähenemistä ainakin osittain.

Ilmiön taustalla oleva logiikka on helppo ymmärtää: huumeiden hinta romahti, joten käyttäjien ei tarvinnut ryöstää yhtä montaa ihmistä. Suurin osa New Yorkin rikollisuudesta selittyy huumeiden käytön rahoittamisella.

Tutkija Travis Wendel otsikoi tutkimuksensa huomiota herättävästi: "Lisää huumeita, vähemmän rikoksia". Wendelin mukaan huumeiden hintojen perusteella on mahdollista ennustaa varkauksien, pahoinpitelyjen ja henkirikosten määrä tiettynä ajankohtana New Yorkissa. Taloustieteilijät vahvistivat laskelmillaan, että tällaiset ennusteet todella pitävät paikkansa useimmissa tapauksissa.

Tutkimustulokset ovat ikävää luettavaa huumekieltolain ja kriminaalikontrollin kannattajille. Korkeat hinnat lisäävät väkivaltarikollisuutta, joten poliisin tulisi tarjonnan rajoittamistoimien sijaan yrittää pitää huumeiden hinnat mahdollisimman alhaisina. Jos poliisi pystyisi todella rajoittamaan huumeiden saatavuutta, lisäisi se toimillaan rikoksia merkittävästi.

Lähde: "More drugs, less crime": Why crime dropped in New York City and the US, 1981-2007

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

Kannabis ja syöpä - potilaiden kokemuksia

Denverissä Coloradossa päämajaansa pitävä pörssiin listattu lääkekehitysyhtiö Cannabis Science Inc. ilmoitti, että ihosyöpää sairastanut potilas on parantunut käyttämällä yhtiön kehittämää tuotetta. Yhtiön mukaan tämä on jo toinen potilas, joka on käyttänyt yhtiön tuotteita menestyksekkäästi.

"Potilas on dokumentoinut kaikki tulokset ja aiomme julkaista ne, kunhan hoito on saatettu loppuun ja lopulliset laboratoriokokeet ovat valmiit", yhtiö ilmoittaa tiedonannossaan.

"Cannabis Science yhteistyössä useiden Coloradossa toimivien jakelupisteiden ja lääkäreiden kanssa konsultoi useita syöpäpotilaita, jotka ovat etsineet tietoa tutkimuksista ja syövän hoidosta kannabistuotteilla uusista ja vanhoista lähteistä niin, että he voivat itse tehdä tietoon perustuvan päätöksen hoitaa syöpäänsä."

Kannabis on turvallinen lääkeaine, minkä liittovaltion tuomari Francis Young totesi jo vuonna 1988 suosittaen kannabiksen poistamista huumeluokituksen 1. luokasta, eli vaarallisimmasta luokasta. DEA kieltäytyminen tottelemasta tätä suositusta on aiheuttanut sen, että jo 16 osavaltiota sallii eri tavoin kansalaistensa saada lääkekannabista käyttöönsä.

Yhä uusia osavaltioita on tekemässä vastaavanlaisia ratkaisuja ja laillistamassa lääkekannabiksen käytön. Tämän takia lääkekannabiksen hyväksyneissä osavaltioissa potilaat voivat tehdä tietoisia ratkaisuja kokeilla osavaltioiden tasolla laillistettuja kannabistuotteita.

On järkyttävää, että liittovaltio saattaa haastaa syöpäänsä lääkettä kasvattavia potilaita oikeuteen ja uhata jopa elinkautisella vankeustuomiolla kuten Bob Crouselle on tapahtumassa.

Bob Crousella on Coloradon osavaltion lupa lääkekannabiksen käyttämiseen ja 75 kasvin kasvattamiseen. Silti liittovaltion agentit rynnivät hänen kotiinsa ja nyt häntä syytetään huumausaineiden levityksestä, mistä pahimmillaan voi seurata elinkautinen vankeustuomio.

Chaz Moorella on harvinainen neurologinen sairaus, joka aiheuttaa vakavia kouristuskohtauksia. Hänellä on lääkitys niiden ehkäisemiseksi, mutta hän käyttää kannabista alkavan kohtauksen lievittämiseen. Mutta Coloradossa on kielletty lääkekannabiksen käyttö koulualueella. Vaikka Chaz käyttää kannabista imeskeltävän pastillin muodossa, hänen piti vaihtaa koulua lähempänä kotiaan olevaan, jotta hän ehtisi ottamaan kannabispastillin kohtauksen alkaessa.

Cannabis Science julkaisi äskettäin kotisivuillaan kattavan luettelon tutkimuksista, jotka todistavat kannabiksen syöpää parantavista vaikutuksista.

Lähde: Colorado Independent 9.9.2011 ja 15.12.2011


Lapsi ja lääkekannabis

USA:ssa on julkisuuteen noussut Suomessakin uutisoitu tapaus, jossa isä syötti aivosyöpään sairastuneelle pikkupojalleen sairaalassa salaa kannabisöljyä ja pikkupoika parani lääkäreiden ennusteiden vastaisesti. Lääkärit pitävät pikkupojan tervehtymistä ihmeenä, mutta isä kiittää kannabisöljyä. Nyt monilla TV-kanavilla ihmetellään tämän esimerkin valossa Obaman hallinnon julmuutta potilaita kohtaan.

Kolmivuotias Cash Hyde oli jo halvaantumassa, mutta nyt hän kävelee ja juoksee. Hän sokeutui, mutta nyt hän näkee taas. Hän kuuroutui, mutta kuulee jälleen normaalisti.

Vuonna 2010 helmikuussa Cash alkoi voida pahoin ja ilmeni muitakin oireita, minkä takia hänen vanhempansa toimittivat pojan lääkärin tutkittavaksi. Ensimmäinen diagnoosi oli väärä, eikä pojan kunto kohentunut annetulla lääkityksellä.

Toukokuussa vanhemmat toimittivat hänet kriittisessä tilassa ensiapuun, missä vihdoin diagnosoitiin aivokasvain, joka oli kasvanut jo yli nelisenttiseksi näköhermon ympärille. Hänet kiidätettiin erikoissairaalaan saamaan parasta mahdollista syöpähoitoa, mitä virallinen lääketiede voi antaa.

Pojan kunto heikkeni dramaattisesti syövän edetessä ja syöpähoitojen runnellessa pikkuruumista. Yhä uusien hoitojen vaikutuksesta pojan elintoiminnot lakkasivat pari kertaa ja silloin isä päätti kokeilla kannabisöljyä viimeisenä vaihtoehtona. Hän olisi voinut noudattaa lakia ja antaa poikansa kuolla syöpähoitoihin. Mutta hän päätti tehdä oikean ratkaisun ja pelastaa poikansa hengen.

Hän joutui tekemään sen salaa hoitohenkilökunnalta, koska paljastuessaan se olisi voinut vaarantaa koko sairaalan saamat liittovaltion tuet.

Isä joutui annostelemaan kannabisöljyä pojan ruokintalaitteeseen salaa, mutta tulokset alkoivat näkyä heti. Poika ei tarvinnut enää pahoinvoinnin estäviä lääkkeitä syöpähoidossa, mitä lääkärit pitivät ihmeenä.

Tällä hetkellä Cash on terve ja hänen elämä normalisoitumassa. Parantuminen ei ollut mikään ihme, vaan perustui tosiasioille, joita lääkäri ei saa kertoa potilaille absurdin lain takia.

Cash Hyden tarina:

Lähde: Colorado Independent 23.6.2011

Kannabis on toimittajille aivomyrkkyä

Ilta-Sanomat uutisoi tänään näyttävästi otsikolla "Kannabis vahingoittaa aivoja - eikä siinä vielä kaikki" Biological Psychiatry -lehdessä julkaistusta pienestä tutkimuksesta, jossa selvitettiin kannabiksen käytön vaikutuksia aivojen eri osien massaan. Ilta-Sanomien uutinen on toimituksellinen rimanalitus, eikä toimittaja ole vaivautunut edes vilkaisemaan alkuperäistutkimusta.

Kyseiseen seurantatutkimukseen osallistui 151 australialaisnuorta, joista 121 tutkittiin uudelleen neljä vuotta myöhemmin 16 vuoden ikäisinä. Koehenkilöiden aivot kuvattiin ja aivojen eri lohkojen kokoja ja niiden muutoksia verrattiin kannabiksen käyttäjien ja ei-käyttäjien välillä.  121 koehenkilöstä 28 kertoi kokeilleensa kannabista 16 vuoden ikään mennessä. Näistä 28 kannabista kokeilleesta 100% ilmoitti käyttäneensä myös alkoholia ja yli 92% tupakkaa. Kannabista he olivat polttaneet keskimäärin vain kolme kertaa.

Kannabisryhmässä alkoholia oli käytetty keskimäärin 48,4 kertaa, kun ei-kokeilleiden ryhmässä alkoholia oli käytetty keskimäärin vain 14 kertaa. Tupakkaa kannabisryhmässä oltiin käytetty keskimäärin 10,2 päivänä kuluneen kuukauden aikana ja ei-käyttäjien ryhmässä 2,8 päivänä.

Tutkijat havaitsivat keskimääräistä pienemmän orbitofrontaalisen aivokuoren olevan yhteydessä kannabiksen myöhempään käyttöön - kuten myös kaikkien muiden päihteiden käyttöön. Orbitofrontaalisen aivokuoren pienen koon on katsottu aiemmissa tutkimuksissa olevan yhteydessä mm. elämyshakuisuuteen ja heikkoon impulssikontrolliin, joka voi selittää tämän ryhmän suuremman alttiuden kokeilla ja käyttää erilaisia päihteitä. Orbitofrontaalisen aivokuoren pieni koko on jo aiemmin yhdistetty mm. alkoholismiin.

Tutkijat kirjoittavat: "Kannabista käyttäneet henkilöt olivat kaikki käyttäneet myös laillisia päihteitä… Siksi ei ole mahdollista varmasti päätellä missä määrin nämä tulokset koskevat nimenomaan kannabiksen käyttöä. Löydöksistämme huolimatta on huomioitava ettemme usko orbitofrontaalisen aivokuoren pienemmän koon johtavan yksinomaan kannabiksen käyttöön, vaan että se on yhteydessä laajemmin taipumukseen synnyttää eri aineisiin riippuvuuksia. On mahdollista, että orbitofrontaalisen aivokuoren pieni koko on yhteydessä päihteiden myöhempään ongelmakäyttöön, josta kannabiksen aikainen käyttö on vain merkkinä..."

Tutkijat yrittivät huomioida muiden päihteiden käytön vaikutukset tuloksiin, mutta myönsivät ettei se onnistunut ryhmän pienen koon ja tutkimuksen suppeuden takia. Sen sijaan tutkijat havaitsivat, ettei erilaisia mielenterveyshäiriöitä esiintynyt kannabisryhmässä sen enempää kuin ei-käyttäjienkään ryhmässä. 

Väite kannabiksen neurotoksisuudesta juontaa tutkimuksen loppuosaan, jossa tutkijat viittaavat aiempaan australialaistutkimukseen, jossa todettiin 20 vuotta päivittäin viisi jointtia polttaneilla miehillä olevan verrokkeja pienempi hippokampus ja amygdala. Tässäkään tutkimuksessa tutkijat eivät pitäneet varmana olivatko aivomuutokset seurausta kannabiksen käytöstä vai jostain muusta, kuten alkoholin ja tupakan käytöstä. Australialaistutkijat pitävät yhteyttä kuitenkin mahdollisena ja haluavat korostaa tätä mahdollisuutta saadakseen tutkimukselleen mahdollisimman paljon palstatilaa.

Aivotutkimus on vasta lastenkengissä ja tuloksien tulkinta on hyvin hankalaa. Tuloksien ristiriitaisuudesta kertovat täysin päinvastaiset tulokset, kuten Saskatchewan yliopiston tutkimus, jossa synteettisten kannabinoidien antaminen lisäsi uusien aivosolujen kasvua hippokampuksen alueella tai Yhdysvaltain kansallisen mielenterveysinstituutin (NIMH) tutkimus, jonka mukaan kannabiksen yksi vaikuttavista aineista, CBD, suojaa eläinkokeissa hermostoa aivohalvauksen ja alkoholimyrkytyksen aiheuttamilta vaurioilta. Aiemmin tänä vuonna australialaistutkijat raportoivat, että kannabiksen käyttöön liitetyt kognitiiviset haitat näyttäisivät selittyvän pääasiassa muilla tekijöillä kuin kannabiksen käytöllä ja ne ovat joka tapauksessa väliaikaisia, vaikka kannabiksen käyttö olisi jatkunut jo pitkäänkin.

Kannabiksen kriminalisointia perustellaan usein sen käytön aiheuttamilla terveyshaitoilla, vaikka on selvää, että kieltolaki kärjistää näitä terveyshaittoja entisestään. Ilta-Sanomien julkaiseman uutisen kaltaisia yliampuvia ja sensaatiohakuisia juttuja käytetään tästä huolimatta paitsi lukijamäärien nostamiseen myös huumekieltolain perustelemiseen.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Hollannin hallitus viivyttää uuden kannabiskahvilaohjelman alkua

Hollannin konservatiivihallitus ilmoitti lykkäävänsä turistien kieltämistä kannabiskahviloista ainakin ensi toukokuuhun, mutta se aikoo yhä lopettaa maan kuuluisan suvaitsevaisuuden.

Kannabis on teknisesti laitonta Hollannissa, mutta poliisi ei puutu pienien määrien hallussapitoon ja sitä myydään luvanvaraisissa kahviloissa, joita kutsutaan nimellä coffee shop. Suuren mittakaavan viljelijöitä asetetaan syytteeseen. Hallitus aikoo aloittaa "budapassikokeilun", jossa ainoastaan hollantilaiset saisivat ostaa kannabista laillisesti.

Oikeusministeri Ivo Opstelten sanoi kokeilujakson maan eteläisissä kaupungeissa lykkääntyvän toukokuuhun teknisten ongelmien takia. Kokeilun kannattajat toivovat saavansa noin neljän miljoonan ranskalaisen, saksalaisen ja belgialaisen kannabisturistin aiheuttamat ongelmat kuriin.

Opstelten ilmoitti passijärjestelmän tulevan voimaan vuoden 2013 alusta vastustuksesta huolimatta. Kannabiskahviloiden omistajien mukaan se rikkoo yksityisyyden suojaa, koska järjestelmä vaatii heitä tallentamaan mm. asiakkaidensa passitiedot.

Jotkin eteläisistä kaupungeista ovat aloittaneet painostuksen järjestelmää vastaan, koska tutkijoiden mukaan katukauppiaat ottavat kannabiskaupan haltuunsa. Tämä oli syynä siihen, että kannabiskahviloita salliva politiikka hyväksyttiin kolmekymmentä vuotta sitten.

"Minä takaan sen, että jos tarvitaan lisää poliisijoukkoja niin niitä löytyy", Opstelten ilmoitti parlamentille.

Amsterdamin kaupunki vastustaa uutta järjestelmää sillä perusteella, että neljäsosa sen kaikista turisteista tulee polttamaan kannabista viettäen kaupungissa useampia päiviä ja tuottaen hyvin rahaa, mutta ei ongelmia.

Amsterdamin pormestari Eberhard van der Laan toivoo saavansa neuvotella asiasta Opsteltenin kanssa, koska puolet kaupungin kannabiskahviloista voisi joutua sulkemaan ovensa.

Poliisin oikeus käyttää kannabista vapaa-ajallaan aiotaan myös lopettaa

Hollannin äärioikeistolainen hallitus on niin hysteerinen, että se sääti vuoden alussa voimaan tulevan lain, jonka mukaan poliisit eivat saa polttaa kannabista vapaa-ajallaan.

Amsterdamin poliiseja on käsketty osoittamaan yleisölle "hyvää moraalista esimerkkiä".

Amsterdamin poliisineuvoston puheenjohtaja Frank Gittay arvosteli uutta lakia: "Tähän saakka poliiseja on ainoastaan kielletty tulemasta töihin humalassa tai pilvessä. Mutta nyt he yrittävät saada poliisin käyttäytymään kuin hän olisi aina töissä. Tämä tarkoittaa, ettei saisi ottaa huumeita eikä juoda itseään liian humalaan riippumatta siitä onko töissä vai ei."

Hollannin poliisiliiton puheenjohtaja Hans van Dujin puolestaan kommentoi "monien vastustavan tätä lakia, koska heille ei makseta palkkaa 24 tunnista vuorokaudessa. Heidän kuuluu saada olla vapaana vapaa-ajallaan."

Lähde: Washington Post 15.12.2011 ja Daily Mail 15.12.2011

lauantai 17. joulukuuta 2011

Yhdysvallat: Teini-ikäisten kannabiksenkäyttö yhä kasvussa

Yhdysvaltain hallituksen tutkimus, jossa verrataan kannabiksen ja alkoholin käyttöä vihjaa, että säännöstely on kieltolakia tehokkaampi tapa vähentää teini-ikäisten käyttäjien määrää.

Kannabiksen käytön määrä jatkaa kasvuaan nuorison keskuudessa huolimatta siitä, että Yhdysvalloissa pidätetään lähes miljoona ihmistä vuosittain kannabisrikkomusten vuoksi. Lukioikäisten käyttäjien määrä lisääntyi jälleen vuonna 2011, jo neljäntenä vuonna peräkkäin. Näin kertoo hiljattain julkaistu, NIDA:n (National Institute on Drug Abuse) sekä Michiganin yliopiston tekemä yhteistutkimus (Monitoring the Future report). Vuonna 2011 lukioikäisten kannabiksen käyttäjien prosentuaalinen määrä kasvoi hieman, samalla alkoholin käytössä tapahtui pientä laskua.

“Tämä raportti jälleen kerran selkeästi osoittaa, että maamme lainsäätäjät ovat haudanneet päänsä hiekkaan, kun puhutaan teini-ikäisten kannabiksen käytöstä”, toteaa Rob Kampia, MPP:n (Marijuana Policy Project) johtaja. “Poliittiset johtajat ovat jo vuosikymmenten ajan kieltäytyneet kannabiksen valvotusta säännöstelystä, jolla estettäisiin huumediilerien toiminta. Juuri niiden, joiden ei tarvitse tarkistaa asiakkaan ikää, tai murehtia nuorille ihmisille myymisestä”.

“Jatkuvasti laskeva teinien tupakointi ja alkoholinkäyttö on osoitus siitä, että järkevillä rajoituksilla joihin yhdistyy rehellinen ja tiedepohjainen valistus, voidaan tehokkaasti pitää aineet pois nuorten saatavilta”, Kampia kertoo. “Meidän on aika tunnustaa, että nykyiset kannabislakimme ovat epäonnistuneet täysin yhdessä päätavoitteessaan: pitää kannabis poissa nuorten käsistä. Oikea teko olisi säännöstellä kannabista ja tuoda sen myynti lainvalvonnan alaisuuteen, sekä työskennellä estääksemme kannabiksen helppo saatavuus nuorille – päinvastoin kuin asia on nykyisessä järjenvastaisessa systeemissämme”.

Tämän vuoden tutkimuksessa on yksi merkittävä havainto: synteettiset korvikkeet ovat nyt kyselyssä mukana. Siinä missä viime vuonna kannabiksen käyttö oli lukion yläluokilla 36,4 prosenttiosuudessa vuoden sisään kokeilleilla, mukaan on tullut 11,4 prosentin osuudella synteettisten kannabistuotteiden kuten Spicen käyttö.

“Tupakoinnin osuuden vähentyminen on hieno uutinen – ei pelkästään siksi, että se on kaikista tappavin huumausaine, mutta myös koska se osoittaa, että lakisääteinen säännöstely ja rehellinen valistus ovat tehokkaampia keinoja kuin kieltolaki ja kriminalisointi”, sanoo Jag Davies, DPA:n (Drug Policy Alliance) julkaisutoiminnan johtaja. “On absurdia, ettei tutkimuksessa oteta huomioon taloudellisia, terveydellisiä ja inhimillisiä kustannuksia, jotka aiheutuvat yli 1,6 miljoonan amerikkalaisen vuosittaisista huumausainepidätyksistä. Näistä pelkän kannabiksen hallussapidon osuus on yli 750 000 tapausta.”

“Sen sijaan että mitattaisiin onnistumista pienten vaihteluiden mukaan, jota aineiden käytössä tapahtuu, valtiomme huumausainepolitiikan pääpaino tulisi olla huumeisiin liittyvien haittojen vähentäminen”, Davies jatkaa. “Järkiperäinen huumepolitiikka asettaisi ensisijaiseksi tavoitteeksi huumeiden väärinkäyttöön liittyvien ongelmien vähentämiseen, kuten yliannostukset, riippuvuudet ja tautien leviämiset – sekä niihin, jotka aiheutuvat kieltolaista. Näitä ovat suurten ihmisjoukkojen passittaminen vankilaan, ihmisoikeusrikkomukset ja törkeä rodullinen eriarvoisuus lainvalvonnassa, syyttäjien toiminnassa ja tuomioissa.” ”Jos tuijotamme pelkkää käyttäjien määrää, emme näe metsää puilta”, tiivistää Davies.

Siitä lähtien kun tutkimusta on suoritettu, valtava määrä amerikkalaisteineistä on kertonut saavansa kannabista helposti halutessaan. Vuoden 2011 lukujen valossa alkoholin, jonka myyntilupia säännöstellään ja ikärajoja valvotaan, käyttö väheni lukioikäisten keskuudessa. Samoin kävi tupakalle. ”Ihmisten pidättäminen kannabiksen vuoksi ei yksinkertaisesti estä nuorisoa käyttämästä sitä”, Kampia toteaa. “On aika ottaa käyttöön järkevämpi lähestymistapa”.

Marijuana Policy Project

Drug Policy Alliance

Lähde: Toke Of The Town

perjantai 16. joulukuuta 2011

Maailmanlaajuinen kokaiinihuijaus

Tilastotiede on siitä erikoinen tiede, että se tuottaa luotettavan näköistä faktaa oli kyseessä sitten kolikon heitto tai huumesota. Tilastotiede on arvovapaata tiedettä siinä mielessä, ettei se ota kantaa siihen, onko kolikko painotettu tai huumesota oikeutettu.

Kriminaalivalvonnan olemassaolo oikeutetaan takavarikoilla, joiden perusteella kaikki huumesodan perustoimijat eli YK:n huumetoimisto (UNODC) ja USA:n Valkoisen talon huumetoimisto (ONDCP) perustelevat toimintansa, olemassaolonsa ja valtavat budjettinsa.

Vuosittain ilmestyvissä raporteissa huumesodan edistyminen kuvataan takavarikkotilastoilla, takavarikoiden maantieteellisellä jakautumisella, eri huumeiden mukaan jaoteltuina ja takavarikoiden kehittymistä kuvaavilla aikajanoilla.

Takavarikot ovat ainoa luotettava fakta huumesodan perusteluissa, koska kieltolaista seuraa se, että kasvatus, jalostus, salakuljetus, myynti, hallussapito ja käyttö ovat kiellettyä toimintaa ja niiden arviointi on luonnollisesti täysin sattumanvaraista.

Narcoleaks vastaan Valkoisen talon huumetoimisto ja UNODC

Italialaisen kansalaisjärjestön Narcoleaksin suorittaman tutkimuksen perusteella maailmassa takavarikoidaan enemmän kokaiinia kuin tuotetaan. Narcoleaksin kokoamien tietojen mukaan tänä vuonna joulukuun alkuun mennessä maailmassa takavarikoitiin 734,8 tonnia kokaiinia ja vuoden loppuun mennessä määrä voisi olla 744 - 794 tonnia. USA:n virallisen arvion mukaan maailmassa tuotetaan 700 tonnia ja YK:n huumetoimiston UNODC:n arvion mukaan 865 tonnia kokaiinia.

Sekä Valkoisen talon huumetoimisto että YK:n huumetoimisto ovat yllättäen ottaneet kantaa Narcoleaksin laskelmiin, mikä puolestaan tarkoittaa sitä, että Narcoleaks on osunut arkaan paikkaan eli huumesodan perustelujen paikkansapitävyyteen.

Obaman hallinto kiistää väitteen tilastokikkailusta tai salaliitosta:

1. Takavarikoitu kokaiini on jatkettua, jolloin sitä ei voi verrata sen tuotantoarvioihin

2. Huumeiden salakuljettajat toimivat salaa ja siksi kirjanpito on vaikeaa

3. Läpikulkumaiden kautta kulkevat kokaiinierät voivat olla valmistettu edellisenä vuonna.

Selitys kuulostaa järkevältä: yhdestä tonnista puhdasta kokaiinia tulee kaksi kun siihen lisätään tonni jatketta. Narcoleaks julkaisi 8.12 vastineen, missä se kumoaa Valkoisen talon huumetoimiston antamat selitykset. Lisäksi Narcoleaks esittää, kuinka USA:n virastojen esittämät tiedot ovat pahasti ristiriidassa keskenään. USA:n rannikkovartiosto arvioi pelkästään Yhdysvaltoihin suuntautuvan salakuljetuksen olevan 770 tonnia, mikä ylittää Valkoisen talon arvion koko maailman tuotannosta.

Ongelma kietoutuu yhteen maahan: Kolumbiaan. USA on käyttänyt miljardeja Kolumbian militarisoimiseen huumekaupan vastaisen Plan Colombia -operaation nimissä. USA ja YK esittävät hieman erilaisia lukemia omissa kaavioissaan, mutta molempien mukaan huumesota Kolumbiassa on onnistunut, mistä ainoana todisteena esitetään vuosi vuodelta laskevat arviot kokaiinin tuotannosta Kolumbiassa.

Oikeiden takavarikoitujen tonnien määrä on kuitenkin kasvanut tasaisesti Kolumbiassa ja ylittää tällä hetkellä sekä USA:n että YK:n arviot Kolumbian kokaiinin tuotannosta. Kolumbian voidaan arvioida tuottavan tällä hetkellä 2500 - 3000 tonnia kokaiinia vuodessa, mikä ylittää kolminkertaisesti viralliset arviot kokaiinin kokonaistuotannosta koko maailmassa!

Tämän tosiseikan alleviivasi vain pari viikkoa sitten Kolumbiassa löydetty kokaiinilaboratario, joka kykeni tuottamaan 500 - 800 kiloa kokaiinia päivässä. Tämä laboratorio yksinään olisi pystynyt tuottamaan vuodessa sen määrän, mitä USA arvioi Kolumbian tuottavan vuodessa.

Lähde: Narcoleaks 7.12.2011, 28.6.2011 ja 11.6.2011, ONDCP 7.12.2011, Flarenetwork 11.11.2010, UNODC: World Drug Report 2011

Korruptoituneet huumevirkamiehet myyvät takavarikot eteenpäin


Lähde: Euroweekly 22.11.2011

Malagassa Espanjassa varkaat olivat viikonlopun aikana vieneet takavarikoitujen huumeiden varastosta 500 kiloa kokaiinia ja "hieman heroiinia". Varastossa olisi ollut myös hasista, mutta tämän takavarikon suorittajille kelpasi vain arvokkaampi aine, arvoltaan yli 10 miljoonaa euroa.

Asiaa tutkiva poliisi on varma "sisäpiirin työstä", koska takavarikoijat tiesivät varaston sisällön, ettei sitä vartioitu kuin virka-aikana ja ettei varaston turvajärjestelmä sattui olemaan epäkunnossa.

Huumesodassa takavarikoidaan tonneittain huumeita. Niitä myös hukataan tonneittain, kuten tästä uutisesta käy ilmi. Arviot takavarikoidun huumeen määrästä verrattuna koko huumekauppaan vaihtelee alle 1%:sta kymmeneen prosenttiin. Jotta takavarikoinnilla olisi jotain merkitystä järjestäytyneen rikollisuuden tukahduttamisessa, pitäisi huumekaupasta takavarikoida kuitenkin yli 50%. Kuten YK:n ja USA:n esittämät viralliset luvut osoittavat, ei yli 100% takavarikotkaan ole saaneet kokaiinia pois markkinoilta tai edes hintoja nousemaan.

Korruptio esitetään usein johonkin kulttuuriin kuuluvana väistämättömänä kansanpiirteenä. Huumekauppa korruptoi yhteiskunnan huumerikollisten lahjoessa alipalkattuja virkamiehiä ja hallinnon huippua huumekaupan suurilla voitoilla. Suuriin voitelurahoihin tottuneet virkamiehet alkavat vaatia muistakin tekemisistään yhä suurempia korvauksia ja pian kaikki ovat mukana tässä korruptioketjussa. Mikään kansallinen kulttuuri ei ole este rahan korruptoivalle voimalle.

Huumekoirat paljastavat huumelasteja

Suomessa uutisoitiin huumesodan menestystarinana juttua, kuinka suomalaiset huumekoirat löysivät "jättiläismäisen huumelastin". Suomalaiset rajakoirat Eddie ja Aku haistoivat 3,5 tonnin hasislastin työkeikallaan Espanjassa viime kesänä. Suomalaiselle rajaviranomaiselle ja suurelle yleisölle kyse oli varmaan hyvin poikkeuksellisesta lastista. Olisi ehkä kannattanut lisätä uutiseen kyseisen lastin lähinnä paljastaneen, millaisessa mittakaavassa kansainvälinen järjestäytynyt huumeiden salakuljetus toimii tällä hetkellä.

Suomalainen rajapoliisi arvioi takavarikoidun lastin hinnan olevan "katukaupassa" 26 miljoonaa euroa. Eddien, Akun ja saattajiensa Espanjan matkan jälkeen varastosta, missä takavarikoituja huumeita säilytetään, vietiin 500 kiloa kokaiinia ja "hieman heroiinia". Tätä uutista ei Suomessa kerrottu.

Huumekoirien tärkein tehtävä onkin pitää koko tämän sirkuksen kustantava suuri yleisö tyytyväisenä: huumeiden vastaisessa mainoksessa lukijan silmään hellyttävästi tuijottava koiranpentu saa järjen pysähtymään ratkaisevalla hetkellä, kun pitäisi muodostaa joku oma mielipide.

Lähde: HS 16.8.2011

torstai 15. joulukuuta 2011

Puola uudisti huumepolitiikkansa

Joulukuun 9. päivänä Puolassa astui voimaan uusi huumelaki, joka depenalisoi huumeiden käytön. Uuden lainsäädännön mukaan syyttäjä voi hylätä rikossyytteet jos syytetyllä on vain pieni määrä huumetta eikä rankaisemisesta ole hyötyä. Sen sijaan huumekaupasta langetettava maksimituomio korotettiin 12 vuoteen.

Vähän aikaa sitten kaksi puolalaista Nobel-palkinnon saajaa Wislawa Szymborska ja Lech Walesa vaativat muutosta huumepolitiikkaan. Global Commission on Drug Policyn raportti innoitti Puolan entisen presidentin Aleksander Kwaśniewskin allekirjoittamaan kannanoton, jonka mukaan maailmanlaajuinen huumesota on epäonnistunut ja nyt pitää dekriminalisoida ja saattaa hoito ja haittojen ehkäisy kuntoon.

Joulukuun alussa yksi Puolan TV-kanavista suoritti kotisivuillaan mielipidemittauksen, jossa kysyttiin mielipidettä kannabiksen laillistamisesta henkilökohtaiseen käyttöön. Kyselyyn vastanneista 67% puolsi esitystä ja vain 32% vastusti yhden prosentin ilmoittaessa olevansa epätietoinen. Kyselyn tulokset kertovat yleisen mielipiteen olevan muuttumassa nopeasti Puolassa.

Lähde: European Drug Policy Initiative 14.12.2011

 

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Tutkimus: kannabiksen hyödyt urheilijoille kiistattomat

Miksi niin monet ammattilaisurheilijat ovat valmiita riskeeraamaan koko uransa käyttämällä dopingainelistalla olevaa kannabista? Kysymykseen on vihdoin saatu vastaus: American Journal of Sports Medicine –tiedejulkaisu paljastaa kannabiksen hyötyjen olevan yllättävän suuret urheilusuoritusten parantamisessa.

Tutkijoiden mukaan kannabiksen käyttö pieninä annoksina "vähentää urheilijoiden kokemaa ahdistusta, pelkoja, masennusta ja jännittyneisyyttä". Lisäksi kannabinoidit auttavat urheilijaa pääsemään yli epämiellyttävistä kokemuksista, jotka voivat olla haitaksi urakehitykselle.

Kannabiksen käyttö on kielletty ammattilaisurheilussa ja tutkimuksen tehneet USA:n kansallisen huumetutkimuskeskuksen (NIDA) ja Maailman antidopingkomitean (WADA) tutkijat kannattavat edelleen tätä kieltoa – näiden laitosten edustajilta kun ei ole totuttu kuulemaan kannabista puoltavia lausuntoja.

Tästä huolimatta tutkijat menevät niinkin pitkälle, että he toteavat kannabiksen auttavan alaikäisiä ja nuoria aikuisia sietämään negatiivia mielialoja ja henkistä stressiä. Tällaiset tulokset ovat omiaan lisäämään kannabiksen mainetta ihmelääkkeenä. Uusista tuloksista huolimatta kannabis on samalla WADA:n listalla steroidien kanssa, eikä keskustelu kannabiksesta dopingainelistalla tule päättymään tähän tutkimukseen.

"Kannabiksen vaikutuksen alaisena urheilijoiden ajatukset virtaavat paremmin ja se lisää heidän päätöksentekokykyä ja luovuutta", kirjoittavat tutkijat. "Terveydenhoidon ammattilaiset ovat kohdanneet urheilijoita - kuten voimistelijoita, uimahyppääjiä, jalkapalloilijoita ja koripalloilijoita - jotka väittävät kannabiksen auttavan heitä keskittymään paremmin urheilusuoritukseen".

Jonkin aineen kieltäminen urheilussa edellyttää, että se on "suoritusta parantava", se on terveysriski ja että se jollakin tapaa rikkoo "urheiluhenkeä". WADA:n ja NIDA:n tutkijoiden mukaan kannabis täyttää kaikki nämä kriteerit. Terveysriskeistä tutkijat muistavat mainita mm. psykoosin.

Mutta onko kannabiksen käyttö vastoin "urheiluhenkeä"? Tätä kriteeria ei voi mitata tieteellisesti, mutta tutkijoiden mukaan urheilijoiden tulee noudattaa sääntöjä ja lakeja ja koska kannabis on laitonta, on sen käyttö urheiluhengen vastaista. Yhdysvaltalaistutkijat eivät tietenkään halua muistaa, ettei kannabiksen käyttö suinkaan ole rikos kaikkialla, vaikka dopingainelista onkin voimassa kansainvälisesti.

Tutkijat tiivistävät kannabiksen vaikutuksia seuraavasti: "Kannabis aiheuttaa selvästi euforiaa, parantaa itseluottamusta, rentouttaa ja vähentää kilpailun aiheuttamaa stressiä. Kannabis parantaa unenlaatua ja edistää suorituksen jälkeistä palautumista, vähentää ahdistusta ja pelkoja sekä auttaa unohtamaan kielteiset kokemukset - kuten pahat kaatumiset. Kannabis lisää riskinottoa ja tämä saattaa parantaa harjoittelutehoa ja suorituskykyä, joka taas nostaa kilpailukykyä. Kannabis lisää ruokahalua ja auttaa siten lihasmassan keräämisessä. Kannabis herkistää aisteja, vähentää hengitystiheyttä ja nopeuttaa sykettä; laajentuneet keuhkoputket voivat parantaa kudoksien hapensaantia. Kannabis toimii myös kipulääkkeenä, joka edistää urheilijoiden selviytymistä vammoista ja rankasta harjoittelusta seuraavasta lihaskivusta.

Lähde: Washington Post 14.12.2011

Miksi länsi tukee Iranin huumesotaa?

Iran on yksi maailman johtavista omien kansalaistensa teloittajista. Kun tämä tapahtuu "huumeiden vastaisen sodan" nimissä, ei yksikään länsimainen ihmisoikeusorganisaatio tai hyväntekeväisyysjärjestö nosta sormeaan. Päinvastoin Euroopassa Wienissä 50 valtion edustajat kokoustavat Iranin tukemiseksi tässä sodassa.

Huumeiden vastaisuuden nimissä Iran saa jatkuvasti valvontatekniikkaa länsimailta suoraan tai YK:n huumetoimiston UNODC:n kautta. UNODC aloitti yhteistyön Iranin kanssa vuonna 1998 reformistisen presidentti Khatamin ollessa vallassa. Vuosina 2002-2005 Iranin terveysministerin johdolla käynnistettiin haittoja vähentävä ohjelma kasvavan huumeriippuvuuden ja AIDS:n ehkäisemiseksi.

Mutta edistys jäi lyhytaikaiseksi Mahmoud Ahmadinejadin noustua presidentiksi vuonna 2005. Hän nosti uudeksi sisäministeriksi Mostafa Pourmohammadin, joka oli vuonna 1988 määrännyt ja valvonut tuhansien poliittisten vankien teloittamisen.

Ahmadinejadin sukulainen Esmail Ahmadi-Moghaddam pantiin vastuuseen UNODC:n antaman teknisen avun vastaanottamisesta. Terveysviraston johtaja sekä muita ammattilaisia erotettiin, karkotettiin maasta tai vangittiin. Huumeidenkäyttäjiä hoitaneita klinikoita suljettiin tai niiden toimintaa supistettiin reilusti.

Ahmadinejad yritti myös vaikuttaa UNODC:n antaman avun sisältöön: vuonna 2006 Iran lähetti UNODC:lle 500 miljoonan dollarin avustuspyynnön, joka sisälsi runsaasti ns. monikäyttöisiä kohteita.

On epäselvää, saiko Iran pyytämänsä, mutta Wikileaksin julkaisemat diplomaattiviestit paljastavat Iranin yrittäneen painostaa UNODC:tä sillä, että jos se ei saa haluamiaan laitteita "se harkitsee omien huumeiden vastaisten toimenpiteidensä kattavuutta".

UNODC aloitti uuden "kolmikanta aloitteen", jolla tuetaan Iranin, Afganistanin ja Pakistanin ponnisteluja länteen suuntautuvan huumevirran pysäyttämiseksi. Tällä tavalla Iran on pystynyt kiertämään YK:n, EU:n ja USA:n sille asettamia vientirajoituksia ja se on saanut käyttöönsä nykyaikaista "huumeteknologiaa": vartaloskannereita, huumeanalyysilaitteita, huumekoiria, yönäkölaitteita ja viestintäteknologiaa. Osaa näistä "huumeiden vastaisista laitteista" on voitu käyttää demokratiaa vaatineiden mielenosoituksien tukahduttamisessa vuonna 2009.

Vuonna 2010 Englannin ulkoministeriö totesi raportissaan, että "huumerikoksissa ja poliittisissa jutuissa käytetään jatkuvasti pakotettuja tunnustuksia, lavastettuja oikeudenkäyntejä, eikä syytetyille anneta oikeusapua". Vain pari kuukautta tämän jälkeen ulkoministeri William Hague tapasi Iranin ulkoministerin ja neuvotteluissa haettiin "syvempää yhteistyötä huumeiden vastaisessa taistelussa".

Länsimaiden tavassa tehdä yhteistyötä Iranin kanssa on samaa järjestelmällistä ristiriitaa, mikä leimaa koko "kansainvälistä huumesotaa". UNODC:n johtaja vieraili Iranissa heinäkuussa 2011 ja ylisti siellä ollessaan Iranin huumeiden vastaista strategiaa "yhtenä maailman voimakkaimmista", sekä pyysi muuta maailmaa auttamaan Irania tässä taistelussa. Hänen vierailunsa aikana teloitettiin useita huumeista syytettyjä.

EU:n parlamentti on varoittanut rahoittamasta huumeiden vastaisia ohjelmia, jotka aiheuttavat "ihmisoikeusloukkauksia mukaan lukien kuolemanrangaistuksen". Iranin tukeminen on vain lisääntynyt viime vuosina, eli ollessamme huolissamme Eurooppaan suuntautuvasta huumevirrasta kaikki muut huolenaiheet ohitetaan.

Jos länsimaissa ollaan tosissaan tukemassa uudistusta Iranissa, tulisi harkita sitä, onko oikein käyttää veronmaksajien rahoja sellaisten ohjelmien tukemiseksi, jotka aiheuttavat satojen ihmisten teloittamisen joka vuosi.

Lähde: Guardian 6.12.2011

tiistai 13. joulukuuta 2011

Espanjan Baskimaa seuraa Sveitsin esimerkkiä laillistamalla kannabiksen

Uutisoimme alle kuukausi sitten neljän Sveitsin kantonin laillistavan kannabiksen kotikasvatuksen alkaen 1.1.2012. Nyt Espanjaan kuuluva Baskimaan itsehallintoalue on kertonut seuraavansa Sveitsin esimerkkiä säätämällä lain, jolla viranomaiset voivat valvoa kannabiksen kasvattamista, myyntiä ja käyttöä. Käytännössä tämä tarkoittaa kannabiksen laillistamista.

Uuden lain säätämisen seurauksena Baskimaan terveysviranomaiset kertovat kannabiskieltolain päättyvän.

Johtava terveysviranomainen, Rafael Bengoa, kertoi "ettemme halua ole prohibitionisteja." Toinen asiaa kommentoinut terveysviranomainen, Jesus Maria Fernandez, sanoi, että "on parempi säädellä kuin kieltää: kannabiksen käyttö on käytännössä katsoen juurtunut yhteiskuntaan".

Baskien lainsäädännölliset muutokset ärsyttävät takuulla etenkin Yhdysvalloissa ja Ruotsissa. Joitakin vuosia sitten näin rohkeat lakimuutokset olisivat saattaneet johtaa erilaisiin poliittisiin sanktioihin Espanjaa vastaan, mutta tällä hetkellä kannabis on jo niin vahva osa eurooppalaista elämää, ettei tällaisia sanktioita enää tosissaan edes harkita.

Suomalaiset tiedotusvälineet eivät uutisoineet Sveitsin kotikasvatuksen sallivasta laista tai Kööpenhaminan aikeista perustaa kannabismyymälöitä, mutta Hollannin oikeistohallituksen toimet ulkomaalaisten kannabisturistien suitsimiseksi ovat olleet jatkuvasti otsikoissa. Miten käy Baskimaan?

Lähde: ENCOD 12.12.2011

maanantai 12. joulukuuta 2011

Meksikon murhamysteeri

Meksikon hallituksen antamien tietojen mukaan Meksikon huumesodassa olisi murhattu 35 000 ihmistä joulukuuhun 2010 mennessä, mutta todellinen määrä voi olla paljon suurempi.

Meksikon huumesodan uhrimäärästä on keskusteltu runsaasti. Hallitus ei kertonut minkäänlaisia virallisia tietoja ennen kuin se julkaisi viime vuoden lopussa tilaston "rikollisjoukkioiden kilpailun aiheuttamista kuolemantapauksista". Sen antama luku 34 612 oli huomattavasti enemmän kuin useiden tiedotusvälineiden tekemät epäviralliset arviot. Hallitus perääntyi lupauksestaan päivittää tilastoa säännöllisesti, vaikka virallisia paikallisia lukuja on joskus saatavilla.

Yksi tapa arvioida tämän hetkistä murhattujen määrää on lisätä vuoden 2010 viralliseen lukuun eri tiedotusvälineissä esitetyt tämän vuoden luvut, mikä tekee yhteensä 46 000 murhaa. Tutkija Eduardo Guerrero on arvioinut omien laskelmiensa perusteella luvun olleen jo 47 500 viime lokakuussa.

Jotkut toimittajat ja aktivistit väittävät virallisen huumesotauhrin kriteerin olevan liian kapea ja todellisen murhamäärän olevan vieläkin korkeampi.

Tijuanassa ilmestyvä sanomalehti Zeta tutki virallisia murhatilastoja. Lehden mukaan se löysi tietoja, jotka nostaisivat murhaluvun 50 490:een kuluvan vuoden heinäkuuhun mennessä. Tämän mukaan tällä hetkellä murhattuja olisi jo 60 000.

On myös epäselvää, keitä murhataan. Huumesodan kolmen ensimmäisen vuoden aikana hallitus väitti, että 90% murhatuista kuului kartelleihin ja loput olivat hallituksen joukkoja. Tätä väitettä ei ole kyetty vahvistamaan, koska yhä lisääntyvä todistusaineisto osoittaa täysin sivullisten joutuvan murhatuiksi.

Vuonna 2010 hallitus antoi selityksen, että kartellit olivat vastuussa suurimmasta osasta murhia. Tämä peittää kysymyksen siitä, kuinka paljon Meksikon poliisi ja armeija tekee murhia. Lisäksi on mahdotonta laskea viattomien uhrien lukumäärää, koska vain pieni osa murhista tutkitaan.

Kaikki arviot murhien lukumäärästä jättävät sivuun sen, että jotkut rikollisryhmistä hävittää ruumiita, jolloin niitä ei myöskään voida laskea.

Tänä vuonna löydetyt joukkohaudat korostavat kadonneiden ihmisten suurta lukumäärää. Kansallinen ihmisoikeuskomissio kertoi huhtikuussa 5000 ihmisen kadonneen vuoden 2006 jälkeen.

Lähde: Guardian 8.12.2011

Kuka myy aseet?

USA syyttää Meksikoa ja muita maita omasta huumeongelmastaan ja vaatii muita maita sortamaan ja jopa murhaamaan kansalaisiaan. Samalla USA:n hallitus ja sen tiedotusvälineet vaikenevat USA:n osuudesta sekä huumekauppaan, että omaan huumeongelmaansa. Murhien selvittäminen ei ole ainoastaan tekninen tai tilastollinen, vaan mitä suurimmassa määrin poliittinen asia.

Tänä vuonna julki tullut ns. Fast and Furious -skandaali paljasti USA:n huumevirkamiesten toimittaneen aseita väkivaltaisille kartelleille. Hallitus yritti selittää operaatiota sillä, että tarkoituksena oli soluttautua kartelleille aseita myyvien verkostoon. Selitysyritys joutui huonoon valoon, kun paljastui USA:n hallituksen toimittamien aseiden olleen osallisina sen omien huumepoliisin agenttien murhissa Meksikossa.

Nyt on paljastunut, ettei USA tee käytännössä mitään tämän asetulvan pysäyttämiseksi, vaan se vangitsi entisen DEA:n agentin, joka paljasti Fast and Furious operaation. Guardian paljasti tämän asekaupan helppouden, koska USA:ssa on vaikutusvaltainen lobby, joka estää kaikki yritykset rajoittaa aseiden myyntiä samalla vaahdoten huumesodasta.

Tuloksena on hullunmylly, jossa USA:n kieltolaki pitää laittomien huumeiden hinnat korkeina, näillä voitoilla ostetaan aseita USA:sta, jotka viedään Meksikoon samoilla ajoneuvoilla, joilla huumeet tuotiin Yhdysvaltoihin. Aseita käytetään Meksikossa huumekaupan suojelemiseen kilpailijoilta ja viranomaisilta.

Aselobby hyötyy tästä kaupasta miljardeja ja osa rahoista käytetään huumeiden vastaisten ryhmien rahoittamiseen. Yhdysvaltalaiset pankit puolestaan hyötyvät jatkuvasta käteisvirrasta niiden finanssikeinottelujen kaataessa rehellisiä yrityksiä ja saattaessa ihmisiä niin epätoivoisiin tilanteisiin, ettei apua löydy muualta kuin meksikolaisten huumekartellien avustamisesta.

Lähde: Guardian 8.12.2011 ja Cannabis Culture 8.12.2011

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Maailman suurin kannabismyymälä

Discovery Channel teki Weed Wars -nimisen tv-sarjan, jossa seurataan Kaliforniassa sijaitsevan maailman suurimman kannabismyymälän Harborside Health Centerin toimintaa. Myymälä avattiin viisi vuotta sitten ja vastoinkäymisistä huolimatta se on kasvanut merkittäväksi kannabiksen lääkekäytön edistäjäksi. Sarjan ensimmäinen osa on katsottavissa tämän uutisen alapuolelta.

Harborside Health Centerin
toiminnanjohtajalla Steve DeAngelolla on alusta saakka ollut visiona palauttaa merkittävä osa lääkekannabiksen myynnistä saamistaan voitoista takaisin asiakkaidensa hyvinvoinnin edistämiseen. Harborside Health Centerissä tarjotaankin lääkkeen lisäksi monenlaista terapiaa ja kuntoutusta.

Kotisivuillaan DeAngelo kertoo näkemyksestään, kuinka suurin haaste lääkekannabiskeskustelussa on totuuden kertominen kansalaisille. USA:ssa poliisin näkökulma hallitsee edelleen tiedotusvälineissä ja TV-kanavilla pyörii useita sarjoja, joissa kuvataan poliisien rynnäköintiä tavallisten ihmisten koteihin kuin se olisi maailman tavallisin asia.

Vaikka marihuanan myyminen ja käyttö lääkinnällisiin tarkoituksiin voimassa olevan luvan kanssa on laillista Kalifornian lainsäädännön mukaan, on se edelleen rikos liittovaltion lainsäädännön mukaan ja voi aiheuttaa vankeustuomion ja muita rangaistuksia. Siksi katsojien ei suositella kokeilevan dokumentissa kuvattuja tekoja kotonaan.

Discovery Channelin Weed Wars
-sarja näyttää kannabiksen vähittäismyynnin nykyaikaiset kasvot, joilla ei ole mitään tekemistä tiedotusvälineiden ylläpitämän huumesodan kanssa.

Suomalainen menestystarina


Yleensä suomalaisilla on tapana hehkuttaa ulkomailla tehtyjä suomalaisten tuotteiden läpimurtoja varsinkin jos niihin liittyy kaupallista menestystä. Yhdestä menestystarinasta sen sijaan on oltu ihmeellisen hiljaa: Fiskarsin puutarha- ja trimmaussaksista on tullut kalifornialaisen sadonkorjuun merkkituote.

L.A. Times kertoo jokasyksyisestä trimmaajien vaelluksesta Kaliforniaan sadonkorjuun aikaan, jolloin kasvattajat tarvitsevat kaikki mahdolliset vapaat kädet korjaamaan kypsyneet kukinnot markkinakuntoon. Kaliforniaan vaeltaa syksyn sesonkia varten innokkaita trimmaajia ympäri maailman. Heitä houkuttaa paitsi kohtuullisen hyvä palkka, jopa 200 dollaria päivässä, myös alan luonne. Seura on kansainvälistä ja runsaasta työnteosta saa palkan lisäksi muutakin hupia.

Syyskuusta marraskuuhun trimmaajien joukko vaeltaa Kalifornian kaupungeissa tarjoamassa palveluksiaan varusteinaan makuupussi ja Fiskarsin trimmaussakset. Yleensä töitä löytyy kaveriverkostojen kautta, paikallisista baareista ja ravintoloista, mutta osa mainostaa itseään katujen varsilla kyltillä "Have Fiskars, Will Work".

Lähde: L.A. Times 2.12.2011

 


 

Weed Wars -sarjan ensimmäinen osa:

perjantai 9. joulukuuta 2011

Discovery Channelin uusi uraauurtava tv-sarja lääkekannabiksesta

Termin “lääkekannabis” kuuleminen herättää tiettyjä mielikuvia, mutta on todennäköistä etteivät niihin kuulu verot, lainsäädäntö tai terveydenhuolto. Discovery-kanavan uusi, joulukuun alussa alkanut sarja Weed Wars esittelee näitä lääke­kannabis­liike­toimintaan liittyviä puolia, joita harva tulee ajatelleeksi.

Sarjassa ei ole kysymys mielipiteistä tai pulmakysymyksistä, kyseessä on ensimmäinen kerta, kun viikottainen televisio-ohjelma tarkastelee läheltä ja henkilökohtaisesti todellisuutta, jota on kiistanalaisen lääkekannabisyrityksen johtaminen.

Weed Wars tutustuttaa katsojan Kalifornian Oaklandissa toimivaan Harborside Health Centeriin, Yhdysvaltojen suurimpaan lääkekannabisapteekkiin, joka palvelee lähes sataatuhatta potilasta. Yrityksen perustaja ja johtaja Steve DeAngelo on ottanut tehtäväkseen parhaan mahdollisen tuotteen toimittamisen moninaiselle asiakaskunnalleen ja koko maan valistamisen säännellyn ja verotetun lääkekannabiksen eduista. Kalifornian äänestäjien vuonna 1996 hyväksymä lääkekannabiksen laillistaminen osavaltiossa sytytti maanlaajuisen mielipide­myrskyn mahdollistaessaan kokonaan uudenlaisen terveydenhuoltobisneksen synnyn.

Weed Wars on ainutlaatuinen kurkistus lääkekannabiskysymyksen sisäpuolelle. Katsojille esitellään harvinainen näkymä yrityksen toimintaan ja sen haasteisiin sekä yrittäjien että potilaiden perspektiivistä. Sarjaa seuraavat tulevat tapaamaan persoonia, jotka ovat tehneet täydellisen alanvaihdoksen keski-iässä hypätessään tämän nousussa olevan holistisen lääketieteen kelkkaan. Weed Wars paljastaa ensimmäistä kertaa millaista on päivittäinen elämä maailmassa, johon harvat televisionkatsojat ovat päässeet kurkistamaan.

Sarjan kotisivut: http://dsc.discovery.com/tv/weed-wars/

Lähde: Discovery Channel

Tšekissä suunnitellaan lääkekannabiksen laillistamista

Tšekin tasavallan hallituksen asiantuntijaryhmä työstää uutta lakia, joka laillistaisi lääkekannabiksen kasvatuksen ja käytön. Viime vuonna maassa dekriminalisoitiin pienten määrien hallussapito sekä muutaman kasvin kasvattaminen.

Asiantuntijat ovat ehdottaneet, että kannabis tuotaisiin maahan tai kasvatettaisiin paikallisesti rekisteröityjen ja tähän tällä hetkellä laittomaan toimintaan lisensoitujen yhtiöiden toimesta. Ryhmä ehdotti myös, että kaikki lääkekannabista käyttävät potilaat rekisteröitäisiin. He viittasivat erittäin useasti Israeliin, jossa laillista lääkekannabista noin 7 500 potilaalle tuottavat muutamat lisensoidut kasvattamot. Ryhmä myös ehdotti rekisteriä lääkekannabiksen käyttäjille.

Uuden lääkekannabislain luonnos valmistuu joulukuun aikana. Mikäli hallitus ja parlamentti hyväksyvät lakiehdotuksen, se voisi tulla voimaan ensi vuoden puolessa välissä. Yli 8000 tšekkiä on allekirjoittanut verkkoadressin, joka vetoaa siihen, että lääkekannabiksen käyttö on laillista useassa Euroopan valtiossa ja osassa Yhdysvaltoja.

Marijuana on Tšekkien käytetyin huume, ja enintään viiden kasvin kasvattaminen sekä pienten määrien hallussapito henkilökohtaiseen käyttöön onkin dekriminalisoitu vuonna 2010. Euroopan huumausaine- ja huumeriippuvuusvalvontakeskuksen julkaiseman raportin mukaan 16 – 34 vuotiaista tšekeistä kannabista on viimeisen vuoden aikana käyttänyt noin 22 %. Tämä on enemmän kuin muissa Euroopan maissa.

Lähteet:

Businessweek

RadioPrague

EmergingEurope

The Chronicle

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Kannabiksen ainesosa voi helpottaa kemoterapialääkkeiden aiheuttamia kipuja

Templen yliopiston farmasian laitoksen tutkijoiden mukaan kannabiskasvin kemiallinen ainesosa voi ehkäistä kipuja jotka liittyvät kemoterapiassa käytettyihin lääkkeisiin, erityisesti rintasyöpäpotilailla. Tutkimustulokset esiteltiin Anesthesia and Analgesia -julkaisussa.

Tutkijat kehittivät eläinmalleja ja testasivat CBD:n eli kannabidiolin, kannabiksen toiseksi yleisimmän ainesosan, kykyä helpottaa kemoterapian aiheuttamaa neuropaattista kipua, kertoi tutkimusta johtanut Sara Jane Ward, Templen farmasian laitoksen apulaisprofessori. ”Saimme selville, että kannabidioli esti täysin rintasyövän kemoterapiahoidossa käytetyn solunsalpaajan paklitakselin aiheuttaman hermosäryn”, sanoi myös yliopiston päihteiden väärinkäytön tutkimuskeskuksessa apulaisprofessorina toimiva Ward.

Wardin mukaan eräs kannabidiolin suurimmista hyödyistä on, että se ei muiden kannabiksesta löydettyjen kemikaalien tapaan saa aikaan psykoaktiivisia vaikutuksia, kuten euforiaa, kohonnutta ruokahalua tai kognitiivisia häiriöitä. “Kannabidiolilla on kannabiksen hoidolliset ominaisuudet, mutta ei sivuvaikutuksia”, tiivisti Ward.

Ward on tutkinut pitkään aivojen järjestelmiä, joihin kannabis vaikuttaa, ja kuinka noihin järjestelmiin voitaisiin vaikuttaa erilaisten sairauksien hoidossa. “Kannabis sitoutuu kehon kannabinoidireseptoreihin, ja tutkijoita on pitkän aikaa kiinnostanut minkälaisia hoidollisia potentiaaleja tähän reseptorijärjestelmään vaikuttamisella voisi olla”, hän sanoi.

Ward kiinnostui nykyisestä tutkimuskohteestaan osallistuttuaan konferenssiin, jossa hän sai kuulla kiputiloista joita kemoterapissa, erityisesti rintasyövän hoidossa, käytetyt aineet aiheuttavat. Nämä hermosäryt voivat olla todella voimakkaasti heikentäviä. Hänen mukaansa kannabidiolilla on eläinkokeissa havaittu olevan myös kasvainten aktiivisuutta vähentäviä vaikutuksia. Tämä voisi tehdä siitä tehokkaan hoitomuodon rintasyöpään, erityisesti “yhdistettynä paklitakselin kaltaiseen lääkkeeseen, jonka teho on jo tunnettu”.

Apulaisprofessorin mukaan Yhdysvalloissa on tällä hetkellä käynnissä kymmenkunta tutkimusta, joissa tutkitaan kannabidiolin käyttöä erilaisten sairauksien hoidossa. Näitä ovat mm. kannabisriippuvuus, syömishäiriöt ja skitsofrenia. Tämän vuoksi hän uskoo, että tulee olemaan helpompaa luoda kliinisiä koejärjestelyjä kannabidiolin käytöstä kemoterapialääkkeisiin liittyvien kipujen hoidossa.

Wardin lisäksi tutkimukseen osallistui Templen yliopiston tutkijat Michael David Ramirez, Harshini Neelakantan ja Ellen Ann Walker. Tutkimusta tukivat apurahat tulivat Yhdysvaltojen Terveysvirastolta ja Peter F. McManus -hyväntekeväisyyssäätiöltä.

Lähde: Science Daily

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Ranskaan halutaan säädellyt markkinat kannabikselle

Ryhmä ranskalaisia kansanedustajia on tehnyt selonteon, jossa ehdotetaan valtiolle omaa kannabiksen tuotantomallia. Valtion tuottama kannabis nähdään tiukkoja kieltolakeja järkevämpänä politiikkana maassa, jossa kannabiksen käyttö on hyvin yleistä.

Ryhmä sosialistikansanedustajia on esittänyt valtiolle vaihtoehtoa, jossa kehitettäisiin “kansallinen kannabisteollisuus”, aivan kuten tupakan ja alkoholinkin kanssa on menetelty. Valtion tulisi säännöstellä ja valvoa kannabiksen tuotantoa, maahantuontia sekä jakelua ja varmistaa hyvä sekä tasainen laatu. Entisen sisäministerin Daniel Vaillantin ja yhdeksän muun tekemässä selonteossa kyseistä suunnitelmaa ehdotettiin koska Ranskan huumelait ovat Euroopan ahdasmielisimpiä, ja siitäkin huolimatta kannabiksen käyttö on erittäin yleistä.

Herra Vaillant kertoi “avanneensa silmänsä todellisuudelle jota kukaan ei halua nähdä – kannabiksen kieltolain ja tukahduttamisen epäonnistumisen yhdistettynä räjähdysmäisiin määriin sekä kulutuksessa että salakuljetuksessa ja kaikkeen siihen liittyvässä rikollisuudessa”. Samoilla linjoilla on myös kansainvälisen huumekomission raportti, jossa todettiin huumesodan epäonnistuneen käytön vähentämisessä ja vain lisänneen järjestäytynyttä rikollisuutta. Komissiossa ovat esimerkiksi Sir Richard Branson ja entinen YK:n pääsihteeri Kofi Annan.

Äskettäin julkaistussa EU-tutkimuksessa listattiin maat, joissa käytetään eniten kannabista eri ikäryhmissä. Ranska oli neljän kärkimaan listalla toisena 15-24 vuotiaiden kannabista kokeilleiden määrän osalta ( 42% ) sekä kolmantena 15-34 vuotiaiden kannabista kokeilleiden määrän osalta ( 44% ). 15-64 vuotiaiden ryhmän osalta Ranska ei enää vertailuissa pärjännyt, Britannian viedessä neljännen sijan 31%:lla. Jokaisessa ikäryhmässä Ranska oli sijalla neljä Tsekin, Italian ja Espanjan jälkeen, kun kysyttiin kannabista viimeisen vuoden aikana käyttäneiden määrää.

Ranskan huume- ja riippuvuustarkkailuviranomainen arvioi noin 1,2 miljoonan ranskalaisen käyttävän kannabista säännöllisesti. Itseasiassa teini-ikäiset tuntuvat nykyään valitsevan mieluummin jointin ennemmin kuin viinilasillisen. Kannabiksen käyttö on 18-35 vuotiaiden keskuudessa kolminkertaistunut 1990-luvun alusta.

Erään kyselytutkimuksen mukaan 63% ranskalaisista vastustaa kannabiksen laillistamista vain 36% ollessa sen kannalla, mutta kuitenkin alle 35-vuotiaista 51% on laillistamisen puolesta. Kannabiksen laillistamiskeskustelua Ranskassa värittää vahvasti jako oikeistoon ja vasemmistoon, vaikkakin Sosialistipuolueen johtaja Martine Aubry on kieltäytynyt ottamasta kantaa ja esittänyt vain syvällisen keskustelun tarvetta.

Vihreän puolueen presidenttiehdokas Eva Joly sekä hänelle ehdokkuuskilpailussa hävinnyt Nicolas Hulot ovat molemmat laillistamisen kannalla. Poitou-Charentesin alueellisen valtuuston johtaja Ségolène Royal kuuluu laillistamisen vastustajiin: “Huumeriippuvuudet ovat erittäin haitallisia kansanterveydelle” hän kertoi Le Monden haastattelussa. Sisäministeri Vlaude Guéant sanoi kannabiksen laillistamisen olevan “mahdotonta”, Assemblée nationalen presidentti, lääkäri Bernard Accoyer sanoi laillistamisen olevan “hulluutta kansanterveyttä kohtaan”, ja pääministeri Francois Fillon sanoi “ettei hän harkitsisi sellaista sekuntiakaan”.

Maaliskuussa Ranskan kaupungeissa nähtiin protesteja osana kymmenettä Global Marijuana March-tapahtumaa, suurimman, yli 1500 henkilön protestin ollessa Pariisissa. Mielenosoitusten tarkoituksena on edesauttaa kannabiksen käytön ja sen säännöstellyn tuotannon dekriminalisointia sekä lääkekannabiksen laillistamista. “Vain hyvin harva ihminen on kuollut kannabiksen seurauksena, ja toisaalta myös nämä epäsuorat kuolemat ovat liitoksissa laittomaan salakuljetukseen” kertoi André Gattolin Euroopan vihreästä puolueesta.  Ranskassa kannabiksen salakuljettajien rangaistuksena on yleensä enintään 10 vuotta vankeutta tai jopa 7,5 miljoonan euron sakot. Pelkästään kannabiksen käyttämisestä voi saada enintään vuoden vankeustuomion tai korkeintaan 3 750€ suuruisen sakon.

Lähde:

The Connexion

perjantai 2. joulukuuta 2011

Kannabisvalistus - käytön ehkäisyä vai tahatonta mainontaa?

Yhteiskunnat ympäri maailmaa sijoittavat miljoonia ja miljoonia huumeiden ja varsinkin kannabiksen vastaiseen mainontaan. Usein tällä mainonnalla on jokin aivan muu tarkoitus kuin huumeiden käytön vähentäminen. Yhteiskuntapolitiikka ja nuorten suojeleminen ovat pelkkiä tekosyitä valtion varojen siirtämisessä mainos- ja PR-toimistojen kirstuihin.

Yksi tärkeä syy on "huumetyöntekijöiden" ammattikunnan työllistäminen, joka on täysin vailla julkista valvontaa, koska huumeista puhuminen on ankarasti monopolisoitu myös demokraattisissa yhteiskunnissa kuten Suomessa. Tuore tutkimus huumevalistuksesta kertoo, ettei huumeiden vastaiset kampanjat ja mainonta ehkäise huumeiden kokeilua ja käyttöä nuorten keskuudessa, vaan niillä voi olla jopa vastakkainen vaikutus.

Journal of Epidemiology and Community Heath -lehdessä julkaistuun tutkimukseen koottiin yksitoista huumevalistuksen vaikutuksia arvioinutta tieteelliset vaatimukset täyttävää tutkimusta. Kahdessa näistä tutkimuksista havaittiin huumevalistuksella olevan hieman haluttuja seurauksia. Toisessa tutkimuksessa valistuksen havaittiin hieman vähentävän aikomusta käyttää laittomia aineita ja toisessa se alensi kynnystä ottaa yhteyttä huumeneuvontaa tarjoavaan puhelinpalveluun. Viidessä tutkimuksessa huumevalistuksella ei havaittu olevan minkäänlaisia vaikutuksia tai vaikutukset olivat vastakkaisia tarkoitettujen kanssa. Yhdessä nämä tutkimukset osoittivat valistuksen hieman lisäävän mielenkiintoa laittomien huumeiden käyttöä kohtaan, mutta tämä tulos ei ollut tilastollisesti merkitsevä.

Tulosten perusteella voidaan sanoa, ettei huumeiden vastaisten mainosten vaikutuksille löydy riittävästi perusteluja ja kampanjoilla voi olla kielteisiä tai myönteisiä vaikutuksia. Nyt tarkastellut tutkimukset eivät tue sitä mielikuvaa, että huumeiden vastaisilla kampanjoilla olisi käyttöä ehkäisevää vaikutusta. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole selvitetty kampanjoiden pitkäaikaisia vaikutuksia ja niiden vaikutuksia todellisessa elämässä selvittäneet tutkimukset ovat olleet epämääräisiä.

Johtopäätös, että huumeiden vastaiset kampanjat eivät saavuta tavoitteitaan, perustuu sille oletukselle, että kampanjoiden tavoite on vain ja ainoastaan huumeiden käytön ehkäisy. Mutta kampanjoilla voi olla useita tavoitteita, kuten huumeiden vastaisten lakien ja politiikan kannatuksen lisääminen.

Yksi epäonnistuneimmista kampanjoista oli USA:ssa toteutettu National Youth Anti-Drug Media Campaign. USA:n hallinnon tilintarkastajien mukaan sen todellinen tavoite olikin USA:n osavaltioiden lääkekannabisaloitteiden vaikeuttaminen ja osavaltioiden suostuttelu lopettamaan ne. Tämän tavoitteen onnistumista ei ole koskaan arvioitu.

Jos kampanjoita arvioidaan tosissaan, suurin huolenaihe on niiden ei-aiotut seuraukset. Näitä voi syntyä monella tavalla ja niitä voi seurata mainoksista, joissa on rankimmat huumeiden vastaiset viestit. Ne voivat antaa katsojalleen viestin, että huumeiden käyttö on yleistä ja sitä on vaikea vastustaa. Ne voivat yllyttää "älä tuu mulle..." asennetta lisäten huumeiden käyttöä, ne voidaan sivuuttaa omakohtaisten kokemusten vastaisina tai ne voivat yllyttää keskusteluihin, joita äänekkäimmin huumeita suosivat hallitsevat.

Ilmiselvästi huumeiden vastaiset mainokset, joita USA:n National Youth Anti-Drug Media Campaign sisälsi vuonna 1999, lähettivät arvioiden mukaan myös viestin, että huumeet ovat iso ongelma, niiden käyttö on laajalle levinnyttä - ja niiden kokeilun välttäminen on vaikeaa. On myös mahdollista, että vaikka suurimmalle osalle nuorista mainoksilla ei ole mitään vaikutusta, jotkut voivat vastustaa "tee niinkuin käsketään" -asennetta ja tekevät päinvastoin. Tällaiset tekijät voivat vaikuttaa niihin havaintoihin, että asenteet kannabista kohtaan olivat sitä hyväksyvämmät, mitä enemmän nuori oli nähnyt huumeiden vastaisia mainoksia. On myös havaittu, että mitä enemmän nuori näkee huumeiden vastaisia mainoksia, sitä suuremmalla todennäköisyydellä tämä kokeilee kannabista seuraavan vuoden aikana.

Kokeissa on havaittu, että kun koululaisille esitettiin iskevää kannabiksen vastaista tietoiskua, jossa porttiteoria johtaa kannabiksen käytöstä kovien huumeiden käyttöön ja riippuvuuteen, he kokivat kannabiksen käytön myönteisempänä kuin verrokkiryhmä, joka ei nähnyt valistusta. Tutkijat päättelivät, että koululaiset hylkäsivät porttiteoriakuvauksen, koska se oli ristiriidassa heidän omien kokemustensa kanssa.

Yksi 12-18-vuotiailla nuorilla tehty koe osoitti heidän reagoivan kielteisesti tietoiskuihin, joissa poltetaan kannabista. Ne nuoret, jotka olivat todennäköisimmin kokeilemassa huumeita, kokivat mainokset tehottomina ja varsinkin sellaiset, joissa näytettiin huumeita ja niiden käyttöä.

Yhdessä koululaisilla tehdyssä tutkimuksessa kannabiksen vastaisia mainoksia nähneet esittivät tilaisuuden jälkeen järjestetyssä keskustelussa enemmän kannabista puoltavia kuin kielteisiä asenteita, enemmän vertaispainetta kannabiksen käyttöön ja toisaalta vähemmän aikuisten kannabiksen käyttöä tuomitsevia asenteita kuin vertailuryhmä.

Yksi mekanismi voi olla, että se nuorten ryhmä, joka todennäköisimmin kokeilee kannabista, oli eniten esillä keskustelussa ja heidän mielipiteensä ovat enimmäkseen myönteisiä kannabista kohtaan luoden kannabiksen käytölle suosiollisempaa ilmapiiriä. Jos tällaisia keskusteluja käynnistetään huumeiden vastaisina kampanjoina, voivat nekin saada aikaan päinvastaisia tuloksia varsinkin niiden nuorten keskuudessa, jotka todennäköisimmin myös kokeilevat kannabista.

Huumevalistus bisneksenä


Partnership for a Drug-Free America (PDFA) väittää kotisivuillaan, että perustamisestaan vuonna 1987 lähtien se on estänyt 7,4 miljoonan ihmisen ajautumisen huumeiden käyttäjäksi. Tämä väite on ymmärrettävissä yrityksen taustan kautta: PDFA on Ronald Reaganin kaudella 1980-luvulla mainosalan ammattilaisten kehittämä "voittoa tavoittelematon" organisaatio, joka saa yhteiskunnalta varoja huumeiden vastaisten kampanjoiden kehittämiseen. Sen alkuperäinen nimi oli Media-Advertising Partnership for a Drug-Free America, jonka American Association Advertising Agencies (AAAA) kehitti ja jonka nykyinen nimi on The Partnership at Drugfree.org.

PDFA oli julkisen kohun kohteena kun päihde- ja lääketeollisuus paljastuivat sen rahoittajiksi. Sen sponsoreina on ollut mm. Jim Beam, Philip Morris, Marlboro, Busch Beer, R.J. Reynolds, Bristol Meyers-Squibb, Merck ja Procter & Gamble. Vuodesta 1997 lähtien PDFA on julkistanut vain lääkeyhtiöiltä saamansa tuet.

Nämä sponsorit ovat julkisesti kertoneet tukensa ja saaneet ne yhteiskunnalta verohelpotuksina takaisin. Huumeiden vastainen toiminta tukee päihteiden myyntiä ja huumetestibisnes lääkeyhtiöiden voittoja. Mainos-, lääke-, päihde- ja huumetestibisnes ovat löytäneet huumesodassa yhteiset edut.

Suurimmat voittonsa PDFA tekee yhteiskunnan verovaroilla, koska sen kampanjat rahoitetaan lainvoimaisella yhteistyöllä valtion rahoilla yhteistyössä valkoisen talon Office of National Drug Control Policy'n (ONDCP) kanssa. Vuosina 1998 - 2004 kongressi myönsi ONDCP:lle 1,2 miljardia dollaria National Youth Anti-Drug Media Campaign'n kuluihin. ONDCP maksaa miljoonia TV-yhtiöille näiden mainosten levittämisestä, minkä lisäksi se maksaa huumeiden vastaisten viestien sijoittamisesta suosituihin TV-sarjoihin, urheilukilpailuiden väliajoille jne.

Aina kun huumeiden käytössä voidaan havaita tilastollista laskua, ottavat ONDCP, PDFA ja muut "huumeiden vastaista työtä tekevät" ansion itselleen. Jos huumeiden käytössä tapahtuu nousua, on syy jonkin muun kuten lääkekannabiksen, jota Barack Obaman huumetsaari Gil Kerlikowske on syyttänyt toistuvasti nuorten kannabiksen käytön yleistyessä ja tupakan suosion laskiessa.

Lähde: Journal of Epidemiology and Community Heath

Perjantaikevennyksenä varsin realistinen Pasilan Päihdevalistajat-jakso:

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Vancouverin ex-pormestarit vetoavat kannabiksen laillistamisen puolesta

Neljä Vancouverin entistä pormestaria poliittisen kentän eri laidoilta suosittelee yhteistyötä kannabiksen kieltolain lopettamiseksi Kanadassa. Heidän mielestään kieltolaki on syypäänä rehottavalle jengiväkivallalle.

Larry Campbell, Mike Harcourt, Sam Sullivan ja Philip Owen ovat allekirjoittaneet avoimen kirjeen Brittiläisen Kolumbian provinssin poliitikoille, väittäen lakimuutoksen vähentävän jengisurmia yleisillä kaduilla. Entiset pormestarit ovat samaa mieltä Stop the Violence B.C. -nimisen yhteenliittymän kanssa, jonka hiljattain julkaiseman kyselytutkimuksen mukaan suurin osa provinssin asukkaista tukee nykymuotoisen kieltolain lakkauttamista.

Kirjeen mukaan “kannabiksen kieltolaki on – ilman pienintäkään epäilystä – epäonnistunutta politiikkaa. Se synnyttää väkivaltaista, jengeihin liittyvää rikollisuutta yhteisöissämme, sekä pelkoa kansalaistemme keskuudessa. Lisäksi se luo taloudellisia kustannuksia kaikkiin hallituksemme osa-alueisiin aikana jolloin meillä on kaikista vähiten varaa maksaa niistä. Poliitikot eivät voi väistellä vallitsevaa asiaintilaa yhtään pidempään, ja heidän täytyy kehittää ja tuoda esiin vaihtoehtoista kannabispolitiikkaa joka poistaisi ne sosiaaliset ja rikolliset haitat, jotka johtuvat suoraan kannabiksen kieltolaista”, kirjeessä todetaan. Kirje lähetettiin parlamentin jäsenille, provinssien poliitikoille ja kaupunginvaltuutetuille, ja sen tarkoituksena on edistää keskustelua kannabislainsäädännön muuttamiseksi.

“On kohtuutonta, järjetöntä ja mahdotonta hyväksyä, että rikollisen ainesosan annetaan kasvaa ja menestyä Brittiläisessä Kolumbiassa, johtuen poliitikkojen vätystelystä”, toteaa Sullivan, joka palveli 12 vuotta kaupunginvaltuutettuna ennen kuin hänet valittiin Vancouverin pormestariksi vuonna 2005. “Poliitikkojen täytyy pelata avainroolia kun kehitetään uusia säädöksiä, jotka todella voisivat tuottaa turvallisempia ja vahvempia yhteisöjä”.

Poliisin järjestäytyneen rikollisuuden asiantuntija on todennut, että jengiväkivalta on äärimmäisen monimutkaista ja ei sinällään suoraan yhteydessä mihinkään rikollisryhmittymien myymään tuotteeseen. “Ei ole meidän tehtävämme sanoa, onko kannabiksella hyviä tai huonoja puolia, tai että tulisiko se laillistaa vaiko ei. Mutta meillä on kokemusta jengeistä ja järjestäytyneestä rikollisuudesta”, toteaa kersantti Bill Whalen Kanadan erikoisjoukoista. “Se mitä tiedämme on, että jengiväkivaltaan liittyy monia eri osatekijöitä, järjestäytynyt rikollisuus toimii taloudellisen voiton motivoimana ja se on myös suuri tekijä jengiväkivallan suhteen. Toisekseen, kauppatavarassa on vaihtelua. Viime vuosina tutkijamme ovat osoittaneet että väkivalta liittyy rahaan, ja yleisempiin tuotteisiin kuten kokaiiniin, metamfetamiiniin ja ekstaasiin”. Hänen mukaansa kannabiksen laillistaminen “ei ratkaise jengiväkivallan ongelmaa”.

Stop the Violence -järjestö kertoo, että syyskuisen kyselytutkimuksen mukaan provinssin asukkailla ei ole luottamusta poliitikkojen kykyyn suunnitella lainsäädäntöä siten, että kannabiksen laittomuudesta aiheutuvia rikoksia sekä sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja voitaisiin vähentää. Tutkimuksen mukaan vain 32 prosenttia asukkaista uskoo, että paikalliset poliitikot kykenisivät kehittämään tehokasta kannabispolitiikkaa. Luottamus liittovaltion ja provinssien poliitikkoihin oli sitäkin alhaisempi: vain 28 ja 27 prosenttia.

Sekä pormestarina että provinssin pääministerinä toiminut Harcourt sanoo, että poliitikkojen tulisi työskennellä kehittääkseen vaihtoehdon kannabiskieltolaille. “Brittiläisen Kolumbian asukkaat selkeästi sanovat, että kieltolaki ei toimi ja uusilla säädöksillä olisi potentiaalia laaja-alaisen yleisön tuen saamiseksi”, hän kertoo. Owen on samaa mieltä ja totesi, että “Poliitikkojen on aika kuunnella valitsijoitaan ja herätä laillistamisen, säännöstelyn ja verotuksen tuomiin mahdollisuuksiin”. Nykyisin senaattorina toimiva Campbell haastaa poliitikkoja “todistamaan, että kansalaiset ovat väärässä”. “Poliitikoilla on valtavan hyvät mahdollisuudet tutustua tietoon, asiantuntemukseen ja valjastaa heillä käytössään olevat vallan keinot taisteluun jengiväkivaltaa vastaan kehittämällä järkiperäistä kannabispolitiikkaa”, Campbell sanoo.

Tutkimuksen oli laittanut alulle uusi yhteenliittymä, johon kuuluu akateemikkoja, viranomaisia sekä laki- ja terveyseksperttejä. “Nämä kyselyn tulokset vahvistavat sitä tosiasiaa, että provinssimme asukkaat ovat paljon edellä heitä, joita ovat vaaleissa menneet valitsemaan – ainakin kun katsotaan sitä, kuka osaa parhaiten tunnistaa kannabiskieltolain tuhoisat vaikutukset”, toteaa tohtori Evan Wood, joka toimii yhteenliittymän jäsenenä sekä HIV/AIDS-osaston johtajana paikallisessa sairaalassa. “Poliitikkojen yli puoluerajojen tulisi huomata kannabiskieltolakiin liittyvä jengiväkivalta sekä muu rikollinen toiminta, ja muokata lainsäädäntöä siten että vaihteeksi myös kansalaisten mielipiteet otettaisiin huomioon”.

Lähde:

Vancouver Sun

tiistai 29. marraskuuta 2011

Nobel-palkitut ja huippupoliitikot vaativat huumeiden laillistamista

Lech Walesa oli kaatamassa kommunistityranniaa, mistä Ronald Reagan ylisti häntä maailman merkittävimpänä ammattiyhdistysjohtajana. Nyt Walesa on mukana kaatamassa Reaganin luomaa huumesodan hirmuvaltaa.

Ennen näkemätön joukko entisiä valtioiden päämiehiä, julkisuuden henkilöitä ja vaikuttajia eri maista allekirjoitti Beckley Foundation -säätiön aloitteesta syntyneen kirjeen, joka toimitettiin Englannin pääministeri David Cameronille sekä tiedotusvälineille. Hankkeen tiedotustilaisuus pidettiin Englannin parlamentin ylähuoneessa 17.11. ja se sai laajaa huomiota maailmanlaajuisesti.

Viisikymmentä vuotta sen jälkeen, kun YK:n huumausaineyleissopimus allekirjoitettiin vuonna 1961, on maailmanlaajuinen huumesota osoittautunut epäonnistuneeksi aiheuttaen paljon ei-aiottuja ja tuhoisia seurauksia maailmanlaajuisesti.

Sopimuksella "valvottujen" huumausaineiden käyttö on lisääntynyt ja tarjonta on halvempaa ja runsaampaa kuin koskaan aiemmin. YK:n varovaisen arvion mukaan maailmassa on nyt 250 miljoonaa huumeiden käyttäjää.

Laittomien huumeiden kauppa on kolmanneksi tuottoisin kaupan ala maailmassa ruoka- ja öljyteollisuuden jälkeen ja arvoltaan 450 miljardia dollaria vuodessa, mikä kaikki on rikollisliigojen valvonnassa.

Huumesota maksaa maailman veronmaksajille miljardeja vuosittain. Arviolta 10 miljoonaa ihmistä on maailman vankiloissa tällä hetkellä, joista merkittävä osa huumeiden takia. Suurin osa heistä on pikkutekijöitä kuten käyttäjiä ja pikku diilereitä.

Lainvalvontaviranomaisten ja poliitikkojen korruptio varsinkin tuottaja- ja läpikulkumaissa leviää jatkuvasti, mikä vaarantaa demokratian ja kansalaisyhteiskunnan. Huumesodan leviäminen uhkaa yhteiskunnallista vakautta, turvallisuutta, kehitystä ja ihmisoikeuksia. Huumesodissa kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä.

Huumesodan kannattajien niin varmana ennustama huumeeton maailma on yhä kauempana. Kieltolakiin perustuva politiikka luo enemmän ongelmia kuin ehkäisee. Meidän pitää vakavissaan harkita yhteiskunnan resurssien siirtämistä pois muuten lainkuuliaisten kansalaisten kriminalisoimisesta ja siirtää ne sellaisen lähestymistavan toteuttamiseen, joka perustuu terveydelle, haittojen vähentämiselle, kustannustehokkuudelle ja ihmisoikeuksien kunnioittamiselle. Tutkimus on osoittanut näiden terveyden kunnioittamiseen perustuvien lähestymistapojen tuottavan parempia tuloksia kuin kriminalisoiminen.

Huumepolitiikkamme kehittäminen on yksi aikamme keskeisiä poliittisia haasteita. Maailman poliittisten johtajien on korkea aika käydä perusteellisesti läpi huumeilmiön käsittelyssä käytetyt strategiat. Tätä on Maailmanlaajuinen huumepoliittinen komissio, Global Commission on Drug Policy, toteuttanut rohkeasti  entisten presidenttien, Kofi Annanin ja muiden kansainvälisten johtajien johdolla uraa uurtavassa raportissaan, joka esiteltiin viime kesän alussa New Yorkissa.

Nykyisen politiikan perustana on vuoden 1961 huumausaineyleissopimus. Tämä tulee ottaa uudelleen tarkastelun kohteeksi. Tällä hetkellä on työn alla on tutkimus Rewriting the UN Drug Conventions, joka pyrkii näyttämään sen, kuinka sopimukseen voidaan tehdä varauksia, jotka sallivat yksittäisten maiden sopeuttaa vapaasti huumelainsäädäntöä omiin olosuhteisiinsa sen sijaan, että yritetään sovittaa yhtä ja samaa mallia kaikkialle.

Koska emme kykene kitkemään huumeiden tuotantoa, kysyntää emmekä käyttöä, tulee meidän löytää uusia tapoja vähentää haittoja. Meidän tulee tukea hallituksiamme tieteelliseen näyttöön perustuvien politiikan muotojen tutkimisessa.

Allekirjoittajat:

President Jimmy Carter Former President of the United States, Nobel Prize winner

President Fernando H. Cardoso Former President of Brazil

President César Gaviria Former President of Colombia

President Vicente Fox Former President of Mexico

President Ruth Dreifuss Former President of Switzerland

President Lech Wałęsa Former President of Poland, Nobel Prize winner.

President Aleksander Kwaśniewski Former President of Poland

George P. Schultz Former US Secretary of State

Jaswant Singh Former Minister of Defence, of Finance, and for External Affairs, India

Professor Lord Piot Former UN Under Secretary-General

Louise Arbour, CC, GOQ Former UN High-Commissioner for Human Rights

Carel Edwards Former Head of the EU Commission's Drug Policy Unit

Javier Solana, KOGF, KCMG Former EU High Representative for the Common Foreign and Security Policy

Thorvald Stoltenberg Former Minister of Foreign Affairs (Norway) and UN High Commissioner for Refugees

Gary Johnson Republican US Presidential Candidate

Professor Sir Harold Kroto Chemist, Nobel Prize winner

Dr. Kary Mullis Chemist, Nobel Prize winner

Professor John Polanyi Chemist, Nobel Prize winner

Professor Kenneth Arrow Economist, Nobel Prize winner

Professor Thomas C. Schelling Economist, Nobel Prize winner

Professor Sir Peter Mansfield Economist, Nobel Prize winner

Professor Sir Anthony Leggett Physicist, Nobel Prize winner

Professor Martin L. Perl Physicist, Nobel Prize winner

Mario Vargas Llosa Writer, Nobel Prize winner

Wisława Szymborska Poet, Nobel Prize winner

Professor Sir Ian Gilmore Former President of the Royal College of Physicians

Professor Robert Lechler Dean of School of Medicine, KCL

Professor A. C. Grayling Master of the New College of the Humanities

Professor Sir Partha Dasgupta Professor of Economics at Cambridge

Asma Jahangir Former UN Special Rapporteur on Arbitrary, Extrajudicial and Summary Execution

Dr. Muhammed Abdul Bari, MBE Former Secretary General of the Muslim Council of Britain

Professor Noam Chomsky Professor of Linguistics and Philosophy at MIT

Carlos Fuentes Novelist and essayist

Sir Richard Branson Entrepreneur and Founder of the Virgin Group

John Whitehead Chair of the WTC Memorial Foundation

Maria Cattaui Former Secretary-General of the International Chamber of Commerce

Nicholas Green, QC Former Chairman of the Bar Council

Professor David Nutt Former Chair of the Advisory Council for the Misuse of Drugs

Professor Trevor Robbins Professor of Neuroscience at Cambridge

Professor Niall Ferguson Professor of History at Harvard University

Professor Peter Singer Professor of Bioethics at Princeton University

Professor Jonathan Wolff Professor of Philosophy at UCL

Professor Robin Room School of Population Health, University of Melbourne

Sir Peregrine Worsthorne Former Editor of The Sunday Telegraph

Dr. Jan Wiarda Former President of European Police Chiefs

Sting Musician and actor

Yoko Ono Musician and artist

Sean Parker Founding President of Facebook, Director of Spotify

Bernardo Bertolucci Film Director

Gilberto Gil Musician, former Minister of Culture, Brazil

John Perry Barlow Co-founder of the Electronic Frontier Foundation

Tom Lloyd Former Chief Constable of Cambridgeshire

Bob Ainsworth, MP Former UK Secretary of State for Defence

Peter Lilley
, MP Former Secretary of State for Social Security

Tom Brake
, MP

Dr. Julian Huppert, MP

Caroline Lucas, MP

Paul Flynn, MP

Dr. Patrick Aeberhard Former President of Doctors of the World

Lord Mancroft Chair of the Drug and Alcohol Foundation

General Lord Ramsbotham Former HM Chief Inspector of Prisons

Lord Rees, OM Astronomer Royal and former President of the Royal Society

Amanda Feilding, Countess of Wemyss Director of the Beckley Foundation

 

Lähde: Beckley Foundation, IDPC 21.11.2011 ja Huffington Post 24.11.2011

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...