maanantai 6. maaliskuuta 2017

Raittiuden ihanne ja ihmisarvoinen kannabispolitiikka

Islannissa aloitettiin kaksikymmentä vuotta sitten kokeilemaan uutta mallia nuorison päihteiden käytön ehkäisemiseksi. Tulokset ovat hämmästyttäviä, uutisotsikoissa toistuu sana Islannin ihme.

altYLE uutisoi 28.2.2017 Islannin ihmeestä, kuinka maanosamme eniten röpöttelevästä nuorisosta on kahdessakymmenessä vuodessa tullut raitteinta. Jopa Islannin jalkapallojoukkueen menestys lasketaan Islannin mallin ansioksi.

YK:n tietojen mukaan islantilaiset ovat maailman kovimpia kannabiksen käyttäjiä: yli 18% kansasta on käyttänyt kannabista kuluneen vuoden aikana kun Euroopan valtioissa se vaihtelee 5% - 10% välillä. Kaikkiaan 30% islantilaisista on käyttänyt kannabista elämänsä aikana.

Islantilaisista 30% kannattaa huumeiden dekriminalisointia ja 56% vastustaa sitä. Sukupolvien välillä on tosin suuria eroja nuorten ikäpolvien kannattaessa dekriminalisointia niin, että sen kannatus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. 

Islannin poliittiset puolueet ovat kansalaisia liberaalimpia huumekysymyksissä. Jopa konservatiivinen Itsenäisyyspuolue kannattaa dekriminalisointia, ja sen julkaiseman kannanoton mukaan “riippuvuutta pitäisi käsitellä terveyspoliittisena eikä kriminaalivalvonnan asiana”. Puolue kannattaa Sveitsin mallin mukaisia toimenpiteitä.

Keskustalainen Kirkas tulevaisuus puolueen entinen puheenjohtaja on julkisesti kannattanut kannabiksen dekriminalisointia samoin kuin Piraattipuolue, jolla asia on puolueen tavoitelistalla. Viher-vasemmistoliitto pitää myös huumeiden käyttöä terveysongelmana eikä kriminaalivalvonnan asiana. Ainoastaan keskustalais-oikeistolaisella progressiivisella puolueella ei ole kantaa asiaan.

Tuoreen vuoden 2017 alussa julkaistun tutkimuksen mukaan Islannin nuoriso on raittiimpaa kuin koskaan aiemmin. 15 - 16 vuotiaiden keskuudessa alkoholin käyttö on poikkeus nykyään, puolet 16 - 20 vuotiaista ei ole koskaan kokeillut alkoholia. 15 - 16 vuotiaista vain 5% oli käyttänyt alkoholia kuluneen kuukauden aikana. Vuonna 1998 luku oli 42%. Tupakointi on vähentynyt 23%:sta 3%:iin.

Kannabiksen käyttö yleistyi nuorten keskuudessa vielä 2000-luvun alussa. Vuonna 2010 23% alle 18 vuotiaista nuorista oli kokeillut kannabista, vuonna 2016 enää 18%. 15 - 16 vuotiaista 7% on kokeillut kannabista.

Kannabis on yhä laitonta ja poliisi ratsaa kasvatusprojekteja mutta käytäntö on salliva. Hallussapidosta voi saada sakkoja. Vain 30% kannattaa huumeiden dekriminalisaatiota ja 24% voisi ajatella sen lisäksi laillistamista. Vuonna 2014 Piraattien tekemästä dekriminalisaatioaloitteesta on käyty laajaa poliittista keskustelua, ja Islannin presidenttinä vuosina 1996 - 2016 toiminut Olafur Ragnar Grimsson kannatti vuonna 2013 julkisesti laillistamista.

Uusimpien ESPAD tutkimustietojen mukaan islantilaiset nuoret ovat puolestaan maanosamme raittiimpia. Miten tällainen voi olla mahdollista? Eikö liberaalisuus lisääkään huumeiden käyttöä?

Päihde- ja huumeongelmien ratkaisemisen kulmakivenä pidetään nuorten päihdekokeilujen ennaltaehkäisyä, jotta voitaisiin myöhäistää päihde- ja huumekokeilut mahdollisimman aikuiselle iälle. Perinteisen 1900-luvun jälkipuoliskolla muotonsa saaneen huumepolitiikan mukaan tätä kampanjaa käydään kahdella raiteella: ennaltaehkäisevän valistuksen jakaminen ja toisaalta kiinnijääneiden rankaiseminen. Kiinnijääneiden rankaisemisella lähetetään nuorisolle symbolisia viestejä, jotka he useimmissa länsimaissa näyttävät lukeneen väärin.

Tutkimus mukaan huumepolitiikkaan

Kaksikymmentä vuotta sitten Islannissa oli maanosamme eniten kännäävä nuoriso. Vuoden 1995 ESPAD tutkimuksen mukaan Islannin ja muiden pohjoismaiden nuoriso käytti eniten alkoholia Euroopassa. Tutkimuksen mukaan islantilaiset nuoret kokivat siitä eniten haittoja koko Euroopassa.

Myös Islannissa on kokeiltu perinteistä huume- ja päihdepolitiikkaa, varoiteltu nuoria alkoholin ja huumeiden vaaroista, mutta seuraukset olivat samanlaisia kuin muuallakin maailmassa. Huumeiden kriminaalivalvonta ja huumevalistus ovat onnistuneet kadottamaan raittiuden ihanteen nuorison keskuudessa. Kaksikymmentä vuotta sitten Islannissa päätettiin siirtyä tutkittuun tietoon perustuvaan päihdepolitiikkaan.

Käytännössä siirryttiin ainekeskeisestä ajatusmallista tarkastelemaan sitä, miksi ihmiset tulevat riippuvaisiksi ja miten riippuvuus kehittyy ongelmakäytöksi. Tämän ajatusmallin kehitti Harvey Milkman 1970-luvulla tehdessään tohtorinväitöstutkimuksiaan Denverin yliopistossa. Hän kutsuu malliaan behavioraaliseksi riippuvuudeksi.

Jokainen lukiolainen pystyy vastaamaan siihen kysymykseen, että miksi aloitti käyttämään: saatavuus, riskinottaminen, vieraantuminen, ehkä hieman masennusta.

Milkman päätyi väitöskirjassaan johtopäätökseen, että ihmiset valitsevat päihteensä tai huumeensa riippuen siitä, kuinka he haluavat kohdata stressin. Heroiinin käyttäjät turruttavat itsensä kun taas amfetamiinin käyttäjät haluavat kohdata sen.

Mutta miksi ihmiset jatkavat käyttöään sen jälkeen? Tässä kohtaa Milkman sai kuningasideansa: ihmiset saattavat olla ongelmakäytön kynnyksellä jo ennen ensimmäistä huumekokeiluaan, koska aineiden väärinkäyttö on tapa tulla toimeen stressin kanssa.

Ihmiset ovat riippuvaisia aivokemiansa muutoksista. Stressin “aktiivisesti kohtaavat” nuoret haluavat kiihkeitä “nousuja”, joita saa pikkunäpistyksistä, autovarkauksista tai piristeistä. Alkoholi vaikuttaa myös aivokemiaan. Se on lamauttava aine, mutta koska se poistaa estot, voi se sopivina annoksina vähentää ahdistusta.

“Ihmiset tulevat riippuvaisiksi juomisesta, autoista, rahasta, seksistä, kaloreista, kokaiinista, mistä vaan. Behavioraalisen riippuvuuden käsitteestä tuli tavaramerkkimme”, Milkman kertoo.

“Miksi emme luo yhteiskunnallista liikettä luonnollisten hyvänolon tunteiden ympärille, ihmisten aivojen tuottamien hyvänolontunteiden ympärille - ihmiset selvästi haluavat vaikuttaa tietoisuuteensa - ilman päihteiden haittavaikutuksia?”

“Huumevalistus ei toimi, koska se ei kiinnosta ketään. Me tarvitsemme elämisen taitoja, joilla soveltaa saatavilla olevaa tietoa”, Milkman jatkaa.

Vuonna 1991 Milkman kutsuttiin Islantiin luennoimaan työstään, havainnoistaan ja ajatuksistaan. Hän alkoi konsultoimaan Islannin ensimmäistä nuorille tarkoitettua huumehoitokeskusta.

“Sen tarkoitus oli löytää nuorille jotakin parempaa tekemistä.”

Saaduista hyvistä kokemuksista siirryttiin nopeasti valtakunnalliselle tasolle ja toteutettiin monia sosiaalisen elämän uudistuksia. Tupakan ja alkoholin ikärajat asetettiin 18 ja 20 vuoteen, ja niiden mainonta kiellettiin. Vanhempia neuvottiin viettämään enemmän yhteistä aikaa lastensa laatuajan sijaan, sopimaan kotiintuloajoista ja nuorten harrastusmahdollisuuksia lisättiin. Valtio on sijoittanut rahaa urheilun, musiikin, taiteiden, tanssin sekä erilaisten kerhojen tukemiseen tarjotakseen nuorille vaihtoehtoisia keinoja päästä mukaan erilaisiin ryhmiin ja tavoitella hyvän olon tunteita muuten kuin päihteiden avulla. Alhaisen tulotason perheitä avustetaan näissä asioissa. Esimerkiksi pääkaupungissa Reykjavikissa jokainen perhe saa valtiolta vuodessa 300 € lasta kohden tukea harrastuksiin.

Vuosina 1997 - 2012 perheidensä kanssa paljon aikaa viettäneiden 15 - 16 vuotiaiden määrä kasvoi kaksinkertaiseksi, 23%:sta 46%:iin. Säännölliseen urheiluun osallistuneiden määrä nousi 24%:sta 42%:iin. Saman ikäryhmän tupakointi, juominen ja kannabiksen käyttö romahtivat.

Kaksikymmentä vuotta sitten islantilaiset nuoret olivat Euroopan kovimpia alkoholin juojia. Nykyään Islannin teinit ovat Euroopan raittiimpia. Vuonna 1998 15 - 16 vuotiaista 42% oli ollut humalassa kuluneen kuukauden aikana. Vuonna 2016 enää 5%. Kannabista käyttäneiden osuus on laskenut 17%:sta 7%:iin. Tupakoijien määrä on tippunut 23%:sta 3%:iin.

“Emme pysty osoittamaan syy-seuraussuhteita tässä kehityksessä, minkä vuoksi ennaltaehkäisyn menetelmiä on vaikea myydä tutkijoille, mutta kehitys on hyvin selkeä. Suojaavat tekijät ovat lisääntyneet, riskitekijät vähentyneet kuten myös päihteiden käyttö, ja tämä on tapahtunut Islannissa johdonmukaisemmin kuin missään muussa Euroopan valtiossa”, summaa aineistoa tutkinut Álfgeir Kristjánsson.

Islannin malli

Poliitikkojen, tutkijoiden ja huumetyöntekijöiden visionäärinen ryhmä päätti koota voimansa uuden toimintamallin taakse kokeillakseen sitä, voisiko nuorison koko ajan kasvavan päihteiden käytön suuntauksen kääntää.

Vuonna 1999 perustettiin The Icelandic Centre for Social Research and Analysis, ICSRA, yhteistyössä koulutus-, tiede- ja kulttuuriministeriön sekä Islannin paikallishallinnon kanssa. Siitä saakka ryhmä on kerännyt vuosittain tietoa 10 - 20 vuotiaiden islantilaisten nuorten elämästä. Projekti on nimeltään Youth in Iceland.

Tämä monialainen ryhmä aloitti yhteistyön yhteiskunnan eri sektoreiden eli vanhempien ryhmien, koulujen, tutkijoiden, poliitikkojen, tiedotusvälineiden, urheilujärjestöjen ja yritysten kanssa. Vuonna 2007 aloitettiin presidentin tuella vuosittainen “Ennaltaehkäisyn päivä”.

Uuden toimintamallin tavoitteina ovat :

1. Perheiden ja lasten yhteisen ajan lisääminen

2. Alkoholin käytön aloittamisen lykkääminen 18 vuoteen tai sen jälkeen

3. Nuorten osallistumisen lisääminen järjestettyihin harrastuksiin vanhempien valvomana

Islannin malli perustuu kolmelle tekijälle:

1. Näyttöön perustuvat toimenpiteet

2. Kansalaisyhteiskuntaan perustuva lähestymistapa

3. Keskusteluyhteyden luominen tutkimuksen, politiikan ja käytännön välille

Ryhmä halusi muuttaa sen perinteisen mallin, jossa tutkimus, politiikka ja käytännön työ kulkivat omia polkujaan tutkijoiden julkaistessa tutkimuksiaan tietämättä ja usein jopa välittämättä siitä, olisiko siitä mitään hyötyä. Nyt nuoret täyttävät melkein joka vuosi kyselykaavakkeen, jossa he saavat kertoa tilanteestaan. Tämä palaute käydään läpi parissa kuukaudessa. Tieto käsitellään työryhmässä ja palaute ohjaa toimenpiteitä kentällä.

Islannin ehkäisymalli, Icelandic Primary Prevention Model, perustuu maan koolle ja islantilaisille arvoille, itsenäisyydelle, yhteistyölle ja jokaisen mukaan ottamiselle. Tiedon, ideoinnin, toiminnan ja analyysin horisontaalinen ja vertikaalinen yhdistäminen on luonnollista ja suhteellisen helppoa tällaisessa ilmapiirissä. Islantilainen varhaisen ehkäisyn mallia, joka on alkanut alaikäisten päihteiden käyttöön puuttumisesta, voidaan soveltaa myös muihin terveyteen liittyviin ongelmiin.

Kannattaa muistaa, että nuorten alkoholinkäyttö on laskusuunnassa kautta Euroopan, tosin ei missään niin selkeästi kuin Islannissa. Urheiluharrastus ei myöskään ole itsessään suojaava tekijä, jos maan urheilukulttuuriin kuuluu päihteiden ja dopingin käyttö.

Islannin ihme on esimerkki siitä, kuinka huumesodan jalkoihin jäänyt raittiuden ihanne voi tutkitun tiedon avulla elää liberaalin ja ihmisoikeuksia kunnioittavan huumepoliittisen keskustelun rinnalla. Se on Portugalin mallin tavoin esimerkki pitkäjänteisestä yhteiskuntapolitiikasta, jolla on saatu aikaan suuria hyötyjä kansalaisyhteiskunnalle ja valtiolle.

Islannin malli ja YK:n kestävän kehityksen ohjelma

Projektin tuloksia esiteltiin vuonna 2006 European Cities Against Drugs, ECAD, kokouksessa, missä se sai innostuneen vastaanoton. Samana vuonna aloitettiin Youth in Europe projekti, jonka perustana on Islannin malli. Youth in Europe levittää Islannin mallin sovelluksia paikallisella, ei valtakunnallisella tasolla. Projekti on käytännössä vasta alussa: mukana on kymmeniä paikkakuntia ja kaupunkeja, mutta saavutetun nuorison määrä on vielä pieni, joillakin paikkakunnilla vain pari koulua.

Youth in Europe versiossa korostetaan huumeiden vastaista kampanjaa, mutta sen menetelmillä on hoidettu myös uhkapeliriippuvuutta. Projektin rahoittajana on kymmenen vuoden ajan toiminut monikansallinen lääkeyhtiö Actavis. Projekti saa myös tukea EU:n Erasmus+ koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmasta. Projektin suojelijana toimii Islannin entinen presidentti Olafur Ragnar Grimsson, joka on aikaisemmin ottanut kantaa kannabiksen laillistamisen puolesta.

Islannin mallia esiteltiin 19.4. UNGASS 2016 kokouksessa, jossa ISCRA:n tieteellinen johtaja, professori Inga Dora Sigfusdottir kertoi menestystarinan takana olevasta tutkimuksesta ja menetelmistä. Tilaisuuden tukijoina oli Islannin hallituksen ja Youth in Europen lisäksi maailman suurimpiin raittiusjärjestöihin kuuluva, vuonna 1850 Yhdysvalloissa perustettu IOGT International, International Organisation of Good Templars.

IOGT:n tausta on 1800-luvulla kohtuullisuuteen tai raittiuteen elämäntapana pyrkivät vapaamuurariloosheissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Looshit ovat alusta saakka sallineet naiset tasavertaisina jäseninä eikä niissä ole harjoitettu rotuerottelua. IOGT:n periaatteina ovat raittius, rauha ja ystävyys. Nykyään sen jäsenjärjestöt ovat levittäytyneet kymmeniin maihin noudattaen kunkin maan kulttuuria. Esimerkiksi Ruotsin IOGT-NTO järjestö on selkeästi huumeiden vastainen.

Lääketeollisuuden sponsoroima ECAD edustaa 1900-luvun huumesotamallia, josta useat suurkaupungit ovat eronneet. Myös perustajakaupunki Tukholma ilmoitti viime vuonna harkitsevansa ECAD:sta eroamista, koska merkityksellistä huumekeskustelua käydään muilla areenoilla. IOGT on 1800-luvun raittiusliikeestä alkunsa saanut kansalaisjärjestö, jolla näyttää olevan ihmisoikeusnäkökulma ja ihmisten osallistaminen toiminnan pääperiaatteina. Näiden "vanhan liiton" järjestöjen uusi yhteistyö paikallistason ehkäisytyössä kertoo uusien asemien hakemisesta UNGASS 2016 kokouksen jälkeisenä aikana. 

IOGT:n blogisti Viktor Watz valottaa IOGT:n kantaa huumeongelmaan ja yleensä riippuvuuteen arvioimalla toimittaja Johann Harin käsityksiä huumepolitiikasta. Hari kytkee kirjassaan “Chasing the Scream” ihmisten väliset suhteet riippuvuuteen, ja korostaa sitä, että yhteiskunta luo riippuvuuskäyttäytymisen puitteet.

Watz rinnastaa asian ylipainoisuuteen, koska se on hyväksytty riippuvuuden ilmenemismuoto: ylipainoisuus on normaali reaktio epänormaaleihin olosuhteisiin. Näkökulma ei halua leimata ihmisiä vaan kohdistaa huomio ongelmien syihin. Emme enää syö itse kasvattamaamme ruokaa vaan sitä, mitä valtio tukee, marketit myy ja tiedotusvälineet mainostaa. On helpompi syyllistää kuluttaja kuin analysoida talousjärjestelmää.

IOGT ei myöskään kannata laillistamista mutta edustaa Watzin mielestä samoja arvoja, jotka Hari kiteyttää:

“Riippuvuuden vastakohta ei ole raittius. Riippuvuuden vastakohta on yhteisyys.”

UNGASS 2016 oli YK:n vanhan huumeohjelman arviointikokous. Siinä asetettiin myös uusi, kaikkien YK:n jäsenvaltioiden vuonna 2015 hyväksymä kestävän kehityksen ohjelma kansainvälisen huumevalvonnan perustaksi. YK:n uusi eettinen imperatiivi kuuluu No-One Is Left Behind, ketään ei jätetä. 

Miten huumepolitiikkamme voidaan muuttaa vastaamaan YK:n asettamia kehitystavoitteita?

Huumepolitiikkamme käytännön toimenpiteet perustuvat usein vain asetuksiin tai viranomaisohjeisiin ja ovat ihmisoikeuksien vastaisia ilman, että kukaan on tullut ajatelleeksi sitä. On koettu tärkeämmiksi helpottaa viranomaisten työtä näiden yrittäessä toteuttaa poliitikkojen asettamia epärealistisia, jopa utopistia tavoitteita. Kannabislääkityksen kieltävä lääkäri voi noudattaa lakia, mutta hän rikkoo ihmisoikeuksia. Kannabiksen käytöstä kiinnijääneen pakottaminen virtsatesteihin on poliisin toimintaohjeen mukainen päätös mutta rikkoo lakia, perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Tämä politiikka on tullut valtioille kalliiksi, aiheuttanut suurta vahinkoa yhteiskunnalle ja syrjäyttänyt kokonaisia ihmisryhmiä.

Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, valvoo YK:n huumesopimusten kirjaimen noudattamista. Sen uusimmassa vuosiraportissa 2016 nostetaan esille kaksi kokonaisuutta: kannabiksen laillistamisaalto ja ihmisoikeuksien kunnioitus huumepolitiikassa.

Vihdoin tänä vuonna INCB tuomitsee jyrkin sanoin laittoman ihmisten tappamisen huumesodan oikeutuksella tuoreimpana esimerkkinä Filippiinien presidentti Duterten aloittama vaino. INCB:n mukaan tällainen huumepolitiikka on vastoin huumesopimuksien asettamia tavoitteita, vastoin YK:n universaalia ihmisoikeusjulistusta, kansainvälistä ihmis- ja poliittisten oikeuksien sopimusta ja ihmisarvon perusperiaatteita

altINCB ei tietenkään voi hyväksyä kannabiksen laillistamista niin kauan kuin se on mainittu huumesopimuksissa. Mutta raportti toistaa kohdassa 311 kannabisaktivistien vuosikymmeniä esittämän faktan, etteivät sopimukset edellytä käyttäjien kriminalisointia. INCB kehottaa valtioita lopettamaan käyttäjien rankaisemisen ja laillistamisen sijaan kehittävän muita tapoja täyttää sopimusten tavoitteet ja tarkoitukset. Nykyään INCB pitää käyttäjien rankaisemista haitallisena kun 2000-luvun alussa Thaimaan huumesodan aikana INCB ei kommentoinut asiaa lainkaan. Tämä kertoo myönteisestä edistystyksestä kansainvälisen huumebyrokratian huipulla.

Islannin malli ei sekään ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin eikä se välttämättä sovellu kaikkiin maihin ja kulttuureihin. Se edustaa Hollannin, Portugalin, Espanjan, Uruguayn, Kanadan ja useiden USA:n osavaltioiden rinnalla uudenlaista ajattelua päihde- ja huumeongelmien ratkaisussa, Johann Harin oivaltavasti tiivistämää paradigman vaihdosta koko ongelmakokonaisuuteen. 

Maailmanlaajuisten ongelmien edessä ihmiskunnan tulevaisuuden ratkaisee ensisijaisesti suhteemme toisiin ihmisiin.

 

 

Lähde: European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs, ESPAD, 2015Iceland Magazine 27.10.2015Iceland Magazine 9.2.2017MosaicScience 17.1.2017Sigfusdottir, Inga et al: Substance use prevention for adolescents: the Icelandic Model. Health Promotion International, Vol. 24 No. 1. 11.12. 2008, Daily Mail 20.4.2016Huffington Post 11.5.2016Islannin mallin esittely UNGASS 2016:ssa 19.4.2016, ICSRAThe Reykjavik Grapevine 21.5.2014INCB raportti 2016

 

Johann Hari: kaikki, mitä luulet tietäväsi riippuvuudesta, on väärin

 

 

alt


maanantai 27. helmikuuta 2017

Huumepolitiikkamme pimeyden ydin

Helmikuussa ilmestyi yksi kirja ja yksi tutkimus, jotka osoittavat suomalaisen huume-eliitin epäonnistuneen kolossaalisesti huumeettoman Suomen projektissaan. Nämä osoittavat todeksi Tuskyn esittämän väitteen, että kriminaalivalvonta on luonut yhteiskuntaamme virkamiesten ja rikollisten harmaan vyöhykkeen, jossa rikotaan perustuslakia ja ihmisoikeuksia.

altHS:n toimittajien Minna Passin ja Susanna Reinbothin kirja “Keisari Aarnio” Helsingin huumepoliisin päällikön työurasta sekä THL:n tutkimus “Pilvee, pilvee. Kannabiksen käyttötavat, käyttäjät ja poliittiset mielipiteet” dokumentoivat koko kentän laajuudelta sen, kuinka satojen miljoonien markkojen ja eurojen ponnistelut ovat vain lisänneet kannabiksen käyttöä ja uhkaavat viedä oikeusvaltiolta sen oikeutuksen.

HS:n toimittajien kirja herättää outoja tuntemuksia, että kuinka Jari Aarnio sai kaikki operaationsa ja säätämisensä läpi. Oliko kannabis niin paha asia, että mikä tahansa on sallittua eikä minkään tarvitse olla totta? Onko poliitikoilla, huumetyöntekijöillä, toimittajilla, asianajajilla, poliisijohtajilla ym. omat lehmät vedätettävinä? Tarina ei varmaan lopu siihen, että yksittäinen huumepoliisi Aarnio lusii tämän huume-eliitin vedätyksen!

Aarnion masinoimat huumespektaakkelit upposivat niin suureen yleisöön kuin päättäjiin. Hänen toimintansa tutkiminen yksistään on vuosikymmenien mittaan tullut maksamaan yhteiskunnalle miljoonia, hänen “dekkareidensa" toiminta kymmeniä tai satoja miljoonia - kukaan ei taida tietää! - ja heidän aiheuttamat vahingot ovat mittaamattomat. Hän jatkoi Torsti Koskisen järjestäytynyttä rikollisuutta suosivaa kriminaalivalvontaa, jonka seurauksena Suomi on johtavia maita EU:n huumekuolleisuustilastoissa.

Torsti Koskinen perusti huumeiden vastaisen Irti huumeista ry:n, IHRY, huumepoliisin lobbausorganisaatioksi ja toimi myös sen puheenjohtajana. Aarnio-keissin ollessa kuumimmillaan vuonna 2015 huumepoliisi ja IHRY julkaisivat kirjan “Huumepoliisin jalanjäljissä”  tarkoituksena valkopestä Helsingin huumepoliisin oikeudenkäynneissä tahriintunut maine. IHRY:n kirja kertoo uskonlahkon tyyppisestä symbioosista Aarnion dekkareiden ja IHRY:n välillä, mutta molemmat kirjat läpivalaisevat yhdessä tämän huume-eliitin oikean työn, tavoitteet, arvot ja tulokset.

Huumesotaa ei ole tarkoituskaan voittaa vaan sen varjolla on tunkeuduttu ihmisten yksityisyyteen, luotu yhteiskunnan kattava urkintajärjestelmä, perustettu huume-eliitille hyväpalkkaisia suojatyöpaikkoja ja saatu suuri yleisö uskomaan halpoihin ratkaisuihin monimutkaisten yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisemisessa. Yhteenvetona: Huumepoliisi ei halua huumeongelmaisten paranemista vaan on itse riippuvainen narkomaaneista, koska ei muuten saa tietoa laittomilta markkinoilta. Huumepoliisi ei rajoita huumemarkkinoita vaan valikoi myyjät. IHRY toimii tässä kuin hyväntahtoinen hölmö tai rikoskumppani.

Yksi Aarnion spektaakkeli oli Miika Kortekallion liigan nappaaminen vuonna 1987. Hän nousi mm. HS:n kuukausiliitteen (Kesäkuu/1987) kansikuvajutuksi amerikkalaisen TV-sarjoista kopioituine asetelmineen ja aseineen. Miika Kortekalliosta tehtiin lööpeissä jopa Pohjoismaiden suurin huumekauppias, mm. HS:n kuukausiliite hehkutti, että "Suomalainen suurliiga hallitsi kolme vuotta Pohjolan markkinoita", mille väitteelle ei ollut mitään katetta, mutta millä toimittaja olisi sitä voinut arvioida. Liioittelulla poliisi halusi todistella tekevänsä "rajua tulosta".

Toisessa spektaakkelissa Aarnio pelasti kotinsa ja perheensä järjestäytyneen rikollisuuden kranaatti-iskulta. Tämän tapauksen ansiosta Aarniosta tuli suurjulkkis, suomalainen halppis Miami Vice … kunnes nyt selviää, että sekin isku oli hänen operaationsa. Veronmaksajien rahoilla Aarnion taloon asennettiin 100 000 euron panssarilasit, mikä on pieni esimerkki siitä resurssien tuhlaamisesta, mitä huumepolitiikkamme pönöttävän julkisivun ylläpito vaatii.

Aarnio jalosti IHRY:n, oikeuslaitoksen, eduskunnan poliisikansanedustajien ja toimittajakaartin avustuksella suomalaisesta symbolisten viestien politiikasta uusklassisen spektaakkelin, jonka keisari oli hän. Poliitikkojen, virkamiesten ja toimittajien pätevyys petti Aarnion temppujen edessä. Ironisesti jutun nosti pöydälle prostituoitu.

Kirja vyöryttää huumepoliisin operaatioita, kriisikokouksia, palavereita, tiedotustoimintaa ja muuta säätämistä, jolla ei ole mitään tekemistä julki lausutun tavoitteen kanssa, mikä on huumeiden kysynnän ja tarjonnan ehkäisy. Tosiaan, toiminnan tarkoitusta ei kirjassa pohdita.

Kirjan takakannessa toimittajat kertovat Aarnion suosion syyksi hänen tekemänsä takavarikot. Sekään ei pidä paikkaansa, vaan hänen menestyksensä perustui kuulusteluissa saatuihin kanssasyytettyjen kertomuksiin ja aihetodisteisiin, jotka oikeuslaitos otti tosissaan ja luottotoimittajat liioittelivat lööpeissään. Kirjan perusteella KRP ja Helsingin huumepoliisi väijyivät enemmän toisiaan kuin järjestäytynyttä rikollisuutta. Kannattaa muistaa, että Aarniokeissin avautumiseen johtaneen hasistynnyrin takavarikon teki Hollannin poliisi eikä Suomen poliisi. Kirjan tekijät varoittavatkin, että on vaarallista kuvitella Aarnion olevan ainoa ongelma.

Pimeyden ytimessä

Kirja osoittaa oikeaksi Tuskyn artikkelissa "Kannabishysteria ja urkintayhteiskunta" esittämän väitteen, että poliisi on laajan suosionsa antamalla yleisvaltuutuksella ja huumesodan tarkoitus pyhittää keinot mentaliteetilla luonut harmaan vyöhykkeen, jossa rikollismaailma ja kriminaalivalvonta ovat sulautuneet toisiinsa yhteiskunnan valvonnan ulkopuolelle.

Tuskyn tutkimus poliisin väärinkäytöksistä kannabiksen kriminaalivalvonnassa kertoo siitä, kuinka kriminaalivalvonnan toiminta harmaalla vyöhykkeellä rikkoo lakeja, perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Ilman, että se kiinnostaa tutkijoita, toimittajia ja lakia valvovia viranomaisia.

Jos me etäännytämme pois Aarnion persoonasta, kertoo kirjan narratiivi huumepoliisin ja KRP:n “reviirikamppailusta”: koska he eivät pysty nappaamaan kaikkia heidän ansiosta syntyneitä huumeliigoja, he joutuvat tietoisesti valitsemaan näistä saunailloissaan. Käytännössä poliisi on valinnut helpoimman kohteen, kotimaiset kotikasvattajat, koska silläkin saadaan puhuttelevia lööppejä luottotoimittajien tuella.

Kansainvälisen huumevalvonnan tarkoitus oli ehkäistä rajojen yli kulkevaa kansainvälistä järjestäytynyttä rikollisuutta. Käyttäjien rankaiseminen, mihin Suomessa päädyttiin 1970-luvulla, perustuu muille tarkoitusperille. USA:ssa mustan väestön osan ja rauhanliikkeen kontrolliin, Suomessa nuorison valvontaan. Poliisi pitää kynsin hampain kiinni porttiteoriastaan, koska sillä oikeutetaan hamppupensaiden kitkeminen oikeiden töiden ja rikosten ratkaisemisen sijaan. Tämä on poliisille helpompaa kuin oikeiden rikollisten nappaaminen esimerkiksi talousrikollisuudessa.

Helsingin huumepoliisin työtä ylistettiin sen tulosten takia, mutta vasta Aarnion oikeudenkäynnissä hänen valvojat saattoivat tunnustaa, että se oli heille syötetty näköharha:

"Antaahan se hyvä peitteen, jos pidätyssellit ovat täynnä kovia rosvoja", toteaa poliisin ylijohdossa vaikuttanut Robin Lardot. Poliisijohtaja Jukka Riikosen tapa valvoa huumepoliisia oli heidän saunailtoihin osallistuminen.

IHRY:n kirjassa vuoden poliisiksi valittu Leena Kontula nostaa esille huumepoliisin työn todellisen luonteen. Hän tunnustaa rehellisesti, ettei haluakaan narkomaanien raitistuvan, koska "huumepoliisi on tottunut käsittelemään käyttäjää tietolähteenä”.

“Käytön lopettamisen ehdottaminen olisi ollut lypsävän lehmän lopettamista”, avautuu Leena Kontula.

Näistä huumepoliisin työtä käsittelevistä kirjoista on jätetty pois tämän toiminnan tarkoitus, oliko huumepoliisin työllä mitään arvoa? Kirjoissa ei käsitellä huumepoliisin ja IHRY:n jakamaa propagandaa eli huumevalistusta. Niissä ei analysoida syvemmin sitä, kuinka huumepoliisin ja IHRY:n toiminta loi Suomen huumeongelman ja aiheutti eurooppalaisittain korkean huumekuolleisuuden. Kirjoissa ei analysoida Kortekallion liigan posauttamisen jälkeen syntynyttä heroiinibuumia, jossa kuoli lukuisia nuoria ja josta syntyi suomalainen subutexkulttuuri. Kirjassa ei tuoda julki huumepoliisien törkeää käytöstä tietynkaltaisilla festivaaleilla kuten Faces, Koneisto ja H2Ö ilmeisenä tarkoituksenaan lopettaa sellaiset festivaalit, jotka eivät ole heidän vakaumuksen mukaisia. Kirjoissa ei käsitellä huumekoirien käyttämistä ihmisiä vastaan, ajokorttien takavarikointia pelkän käyttörikoksen tai jopa epäilyn perusteella, virtsatestejä ja huumesyyttäjien ohjeita taimien syyttämiseksi. Ei heidän uhriensa kohtaloita eli heitä, jotka huumepoliisi valitsi kohteikseen ja joiden tarinoita luottotoimittajat revittelivät lööpeissään. Eikä potilaiden ja vanhuksien vaivoja, joihin kannabis antaisi lievitystä.

Jutun todellinen syyllinen on järjestelmä, joka sallii tällaisen tapahtua. Aarnio on tämän julman järjestelmän uhri kuten hänen perheensä. Samoin kuin ne tuhannet tämän järjestelmän kynsiin joutuneet ja heidän perheensä, sukunsa ja ystävänsä. Sydämettömän huumepolitiikkamme pimeä ydin on tämän järjestelmän uhrit.

THL - bejerotilaisen huumepolitiikan toinen raide

Huumevirkamiehet kehuvat julkisesti kahden raiteen huumepolitiikkamme olevan menestys. Aarnio-keissi osoittaa sen ensimmäisen raiteen menneen niin reisille kuin mikään yhteiskuntapolitiikka voi mennä. THL:n tuore raportti osoittaa, että kaikki huumepolitiikkaan hassatut miljoonat ovat valuneet kankkulan kaivoon: kannabiksen käytön suosio kasvaa kasvuaan huolimatta yli 20 000 kannabiskasvin takavarikosta vuosittain, tuhansista kusitesteistä ja kotietsinnöistä, huumekoirista, puhelinkuunteluista ja kantsuseminaareista päihdelääkäreineen.

“Runsaassa kahdessakymmenessä vuodessa kannabiksen kokeilu on siten enemmän kuin kolminkertaistunut ja vuoden aikainen käyttö kuusinkertaistunut. Kannabista voikin hyvällä syyllä luonnehtia jopa trendihuumeeksi. Eurooppalaisessa vertailussa Suomi on noussut alimmasta neljänneksestä kulutuksen keskiarvomaiden joukkoon.”

Tutkimuksen mukaan 240 000 suomalaista käytti kannabista kuluneiden 12 kuukauden aikana, 35 000 ihmistä käyttää kannabista viikottain ja 5 000 - 6 000 käyttää päivittäin. Päivittäiskäyttäjien määrä on pysynyt jo pitkään samalla tasolla mutta viikottaiskäyttäjien määrä on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Kannabista lääkkeenä käyttävien määräksi arvioidaan 2 000 - 5 000. Kun laillisia reseptejä on myönnetty vasta parisataa, on selvää kuinka jäljessä meidän terveydenhoitojärjestelmämme on tässä asiassa.

Kotimainen kasvatus on korvannut salakuljetuksen, ja kannabiksen omavaraisuusaste on pitänyt ns. synteettiset kannabinoidit marginaalisena ilmiönä Suomessa. Huomattavaa on se, että laillistamisen ja dekriminalisoinnin kannatus on laajempaa kuin käyttö eli arkijärki leviää yhä laajemmalle kaikesta valistukseen upotetusta rahasta huolimatta. Enemmistö kansasta hyväksyisi kannabiksen lääkkeeksi vastoin päihdelääkäreiden mielipiteitä.

Miten THL:n tutkimus edistää kannabiksesta keskustelemista? THL:n tutkimuksen uutisoinnissa on ennenkin puututtu kannabiksen käytön ja alkoholin suhteeseen. HS:n uutisessa kerrotaan näin:

”15–17-vuotiaiden tyttöjen ja poikien välillä käytössä ei ole paljonkaan eroa. Yli 20-vuotiaissa tapahtuu sitten selvä muutos: tyttöjen kokeilut loppuvat, mutta pojat vasta pääsevät vauhtiin – usein tämä liittyy baarissa käyntiin ja alkoholin käyttöön.

Tutkimus tyrmääkin ajatuksen, jonka mukaan kannabiksen käyttö voisi vähentää alkoholin kulutusta.”

Aamuset puolestaan selostaa asian seuraavasti:

“Valtaosa (63,5 %) käyttää kannabista lähinnä silloin, kun joku tarjoaa sitä heille. Neljäsosa kannabiksen käyttäjistä oli viimeksi kuluneen vuoden aikana käyttänyt tai kokeillut myös muita huumeita. Kannabiksen käyttäjät juovat muuta väestöä enemmän alkoholia. Yli 60 prosenttia kannabiksen käyttäjistä kertoi käyttäneensä alkoholia ja kannabista samanaikaisesti vuoden aikana.

– Ajatus, että kannabiksen käyttö ehkäisisi alkoholinkulutusta, ei saa tukea kyselytutkimuksista, arvioi Karoliina Karjalainen. Kannabiksen käytön ehkäisy on siten yksi keino vaikuttaa kansalaisten mielipiteisiin ja paineisiin muuttaa lainsäädäntöä.

Koska kannabiksen käyttö on vahvasti yhteydessä alkoholin kulutukseen, saattavat alkoholin käyttöä ehkäisevät toimenpiteet hillitä Hakkaraisen mukaan myös kannabiksen käyttöä.”

Tutkimus ei kuitenkaan pysty aineistollaan kumoamaan sitä, etteikö kannabiksen käyttö korvaa alkoholin käyttöä. Ainakin nuorison keskuudessa se näyttää olevan trendi. Tutkimus ei anna vastausta siihen muna-kana ongelmaan, että käyttääkö alkoholia käyttävät myös kannabista vai kannabiksen käyttäjät alkoholia? Tutkimus ei erittele sitä, vähentääkö kannabiksen käyttö alkoholin käyttöä ko. henkilöllä. Tutkimuksessa kerrotaan, etteivät kannabiksen käyttäjät muodosta yhtä yhtenäistä ryhmää. Mutta heti perään kerrotaan, että “Humalajuominen ja alkoholin riskikulutus olivat kannabiksen käyttäjillä huomattavasti muuta väestöä tavallisempia.”

Millaisista ihmisryhmistä tutkimuksessa sitten puhutaan? Tutkimuksessa on vain kolme luokkaa: 0 = vertailuryhmä, 1 = kannabista kokeilleet, 2 = kannabiksen käyttäjät. Henkilön määrittely kannabiksen käyttäjäksi sillä perusteella, että hän on käyttänyt sitä vuoden sisällä, on “varsin tekninen ja merkitsee sitä, että ryhmä ei välttämättä ole kovinkaan yhtenäinen”.

Päätelmien arvoa heikentää se, että ihmisiltä udeltava teko on laitonta ja paheksuttua. Erilaisten käyttäjäryhmien analysointia ei pysty tekemään aineiston rajoituksien vuoksi, ja varsinaiset ongelmaryhmät voivat löytyä niiden 50%:n keskuudesta, jotka jäivät tutkimuksen otannan ulkopuolelle.

Yhteiskuntapolitiikka lehden radiohaastattelussa Hakkarainen puhuu kolmesta eri kehityssuunnasta: ns. viihdekäytön laillistaminen, lääkekäytön laillistaminen ja kotikasvatuksen leviäminen tuontia korvaavaksi. Hakkarainen puhuu myös kolmesta keskustelusta: lääke-, nautintoaine- ja haittakeskustelu, jotka eivät aina kohtaa. 

THL:n analyysi: “Tämänkaltaiseen elämäntapaan sisältyy merkittävä sosiaalisen syrjäytymisen vaara erityisesti silloin, kun se yhdistyy muihin syrjäytymisen riskitekijöihin kuten työttömyyteen, avioeroon ja yksin elämiseen. ”

Käytännössä alkoholin viihdekäyttäjä polttaa satunnaisen blossin joskus baanalla ja sattuu kertomaan siitä THL:lle, joka leimaa hänet omissa luokituksissaan 2:ksi. Niin kauan kuin kannabis on laitonta, voimme vain tehdä erilaisia zuumailuja, jotka perustuvat tutkijoiden intuitioon syy-seuraussuhteista. On vaikea ymmärtää sitä logiikkaa, että jos kannabiksen käyttäjät käyttävät myös alkoholia niin siksi kannabista ei saa laillistaa. Jos alkoholin käyttäjä käyttää kannabista niin eihän kukaan vaadi alkoholille kieltolakia. Ei tämä ole peruste jonkin aineen kieltolaille. 

Mikään asia ei tapahdu tyhjiössä, ei edes pössyttely. Kieltolain näkökulmasta ei ylipäänsä problematisoida rankaisemista. THL ja toimittajat linkittävät kannabiksen muuhun maailmaan edelleen Koskisen ja Aarnion viitekehyksestä käsin. Heidän oppi-isänsä oli ruotsalainen Nils Bejerot. Motiivina tuntuu olevan alkoholin aseman suojeleminen suomalaisessa kulttuurissa. Jo 1970 Koskisen luottolääkäri lääket. lis. Pekka Sävy laukoi tällaisia perusteluja aikansa laillistajia vastaan:

“…tärkeimpiä raportissa ilmenneitä seikkoja oli juuri päihdeaineiden sekakäyttö. Sen vuoksi on vastuutonta puhua esimerkiksi marihuanan ja hasiksen vapauttamisesta, koska niitä käytetään alkoholin kanssa. Hasis ja alkoholi ovat vastavaikuttajia, jolloin alkoholi kumoaa hasiksen mahdolliset positiiviset vaikutukset ja tuloksena on täysi ”alkoholitokkura”.”

Pelkän väärinkäyttö-termin käytöstä siirryttiin 2000-luvulla viihdekäytön soveltamiseen kannabiksen käytön selitysyrityksissä. THL:n edeltäjän Stakes:in aikana itselääkinnästä puhuminen tutkijoille oli sama kuin puhuisi eksoplaneetoista mäyräkoiralle. Tässä uudessa raportissa itselääkinnän ilmiö nostetaan esille myönteisenä asiana, jonka laajuudeksi vuoden 2014 tietojen perusteella ilmoitetaan 2000 - 5000 ihmistä. Pilvee, Pilvee -tutkimuksesta puuttuu nykyaikainen suomalainen kannabiskulttuuri, näkökulma on niin etäällä kohteestaan, bejerotilaisissa pilvilinnoissa, mutta tämä on hyvää jatkoa kannabiksen käyttäjien julkikuvan purkamiselle. Juuri ennakkoluuloihin perustuva ihmisten niputtaminen on ollut ihmisoikeuksien riistämisen perustana!

Hankkikaa todellisuus!

Kekkonen%20ja%20rauhanpiippuHuumepolitiikkamme ei ole onnistunut vähentämään huumeiden tarjontaa vaan tämä projekti on korruptoinut valtiojärjestelmäämme vallankaappauksen mentävän aukon. Huumepolitiikkamme ei ole onnistunut vähentämään käyttöä mutta huumeettoman Suomen projekti on heikentänyt kansalaisten ihmisoikeuksia ja turvallisuutta.

Vuonna 2015 THL:n raportista uutisoitiin seuraavasti:

“Tuoreen raportin mukaan huumekuolemat ovat kasvussa Suomessa ja muissa pohjoisen Euroopan maissa. Tilastollisesti huumekuolleisuus on näissä maissa jo EU:n korkeinta tasoa.

– Kuolemaa aiheuttavat varsinkin lääkeopiodit, joita usein käytetään vielä yhdessä alkoholin kanssa. Voisi sanoa, että sekakäyttö onkin suomalaisten surmanloukku, sanoo Sosiaali- ja terveysministeriön huumausainepolitiikan asiantuntija Elina Kotovirta.”

Kannabikseen ei voi kuolla! Alkoholiin sen sijaan kuolee. Suomalainen huumekuolema on laillisen alkoholin ja laillisten lääkeaineiden aiheuttama. Juuri tätä kirjoittaessa lööpeissä olleen kahden nuoren hengen vaatineen kuolonkolarin aiheuttaja oli alkoholin ja lääkärin määräämien lääkeaineiden vaikutuksen alainen ja itsemurhakandidaatti. Nokialla 17 vuotiaan tytön ilmastointiteipillä tappanut 18 vuotias mies oli “humalassa, mutta ei erityisen päihtynyt”. Imatralla vuoden 2016 lopussa kolme ihmistä ampunut oli mielenterveysongelmainen. 

Tuoreessa YLE:n julkaisemassa uutisessa kerrotaan huumekaupan vain kasvavan ja kovien huumeiden käytön leviävän ympäri maan.

– Amfetamiinin, ekstaasin, kokaiinin ja metamfetamiinin käyttö on kasvussa. Huumetilanne ei ole mennyt ainakaan parempaan suuntaan, luonnehtii THL:n yksikönpäällikkö Teemu Gunnar.

Kannabiksen kasvattajat ovat pystyneet parempaan kuin huumepoliisi, KRP, IHRY, THL ja muu huume-eliitti yhteensä. Kotikasvatus on ainoa keino vastustaa järjestäytynyttä kansainvälistä rikollisuutta. Kotimaisen ja edes jotenkin laadukkaan kannabiksen omavaraisuus on ollut paras ns. synteettisten kannabinoidien leviämisen ehkäisijä. Kuitenkin tämä on poliisin ja IHRY:n jatkuvien hyökkäysten kohde.

Poliisi kertoo takavarikoivansa nykyään yli 20 000 kannabiskasvia vuodessa. Keskimääräisen takavarikon ollessa 5 kasvia tekee se 4 600 kotiratsiaa vuodessa pelkän hampun takia. Kannabiskulttuurin ja huumepoliisin sekä IHRY:n välit ovat rikki ja aivan syystä! Aarnio-kirjan ansiosta yhä suurempi yleisö pystyy näkemään, miksi näin on käynyt. Näiden esikuva USA:n huumepoliisi, DEA, on jo muuttanut kannabisinfonsa vastaamaan tutkittua tietoa kansalaisjärjestöjen painostuksesta.

Elina Kotovirta uskoo, että huumevalistus on saattanut jopa lisätä nuorten kiinnostusta kannabiksen kokeiluun.

- Perinteinen huumevalistus ei ole ehkä kohdannut oikeita kohderyhmiä, ainakaan oikealla tavalla. Voi olla, että se on jopa lisännyt kiinnostusta huumeita kohtaan.

Huume-eliitin satojen miljoonien eurojen tuhlaamisesta huolimatta kannabiksen käyttörangaistuksesta luopumista kannattaa jo 40 prosenttia suomalaisista. Käyttörangaistuksen kannatus on 20 vuoden aikana vähentynyt kiihtyvään tahtiin. Vuonna 1992 kannabiksen käytöstä olisi jättänyt rankaisematta 26 prosenttia, vuonna 2010 31 prosenttia ja vuonna 2014 jo 42 prosenttia.

Pekka Hakkarainen arvioi kannabiksen kokeilujen ja käytön yleistymisen lisäävän myös laillistamista ja dekriminalisointia kannattavien määrää. Yleisintä lainsäädännön muutosten kannatus oli nuoremmassa väestössä, joten lainsäädännön muutosten todennäköisyys kasvaa tulevaisuudessa. 25‒34-vuotiaista jo 61 % jättäisi rankaisematta kannabiksen käytöstä.

”On ilmeistä, että mikäli kannabiksen kokeilu ja käyttö jatkavat yleistymistään, kasvavat paineet tarkistaa kannabispolitiikkaa ja nykyistä lainsäädäntöä. Mielipiteitä on omiaan lieventämään, jos vastaaja tuntee henkilökohtaisesti kannabiksen käyttäjän”, Hakkarainen toteaa. 

Valtiovalta on viime kädessä vastuussa siitä, ettei se ole pystynyt huumepolitiikallaan turvaamaan kansalaistensa terveyttä ja turvallisuutta. Huumeiden käyttö ja huumekuolleisuus jatkavat kasvuaan samalla kun resurssit on vuosikymmenien ajan tuhlattu huume-eliitin pelkoihin ja uhkakuviin ilman minkäänlaista tulosvastuuta. Valtiovallan pitää pyytää anteeksi huumepolitiikan uhreilta. Aivan ensiksi hörhöttelykulttuurin on loputtava, sillä Aarnio-keissin jälkeen huume-eliitillä ei ole enää moraalista pääomaa.

Lähde: Minna Passi, Susanna Reinboth: Keisari Aarnio. Huumepoliisi Jari Aarnion uskomaton tarina. HS kirjat 2017.

Hakkarainen, Pekka; Karjalainen, Karoliina: Pilvee, pilvee. Kannabiksen käyttötavat, käyttäjät ja poliittiset mielipiteet. Yhteiskuntapolitiikka 82. 17.2.2017. 

 


Hesan huumekingit jakaa markkinoita YLE:ssä vuonna 2013


 

 

alt


keskiviikko 15. helmikuuta 2017

Laillinen järjestelmä toimii

Vuosi 2016 osoitti, että kannabiksen laillistaminen on tullut jäädäkseen. Coloradon osavaltion raportti kertoo “rohkaisevasta kehityksestä”.

altColoradon osavaltio julkaisi raportin “Monitoring Health Concerns Related to Marijuana in Colorado: 2016” kannabiksen käytön ja sen aiheuttamien terveysongelmien kehityksestä. Raportin tärkeimmät löydökset liittyvät käytön kehitykseen: alaikäisten ja aikuisten kannabiksen kuukauden aikana tapahtuneessa käytössä ei ole muutoksia laillistamisen jälkeen. Aikuisväestö käyttää kannabista selvästi Yhdysvaltojen keskiarvoa enemmän eli 17% vs 8%. Coloradon nuoriso käyttää kannabista yhtä paljon kuin Yhdysvaltojen nuoriso keskimäärin eli 21% vs 22%.

Aikuisten päivittäinen tai melkein päivittäinen käyttö on alemmalla tasolla kuin alkoholin ja tupakan säännöllinen käyttö. Nuorten keskuudessa kannabiksen käyttö kuluneen kuukauden aikana on alempi kuin alkoholin käyttö kuluneen kuukauden aikana.

Myrkytyskeskuskäynnit kannabiksen takia ovat laskeneet vuodesta 2015 mukaan lukien pikkulasten eli 0 - 8 vuotiaiden vahingossa tapahtuneet altistukset kannabikselle.

Ensiapukäynnit kannabiksen takia ovat laskeneet 27% vuodesta 2014 vuoteen 2015 vuoden 2016 tietojen ollessa vielä käsittelemättä.

Coloradon kannabiksen myynti oli vuonna 2016 1,3 miljardia dollaria tuoden 200 miljoonaa dollaria veroja osavaltion kassaan. Tämän lisäksi myynti tuotti paikallisia verotuloja, jotka tosin jakaantuvat epätasaisesti osan maakunnista ja kaupungeista kieltäessä kannabiksen myymisen.

Kannabiksen myynti viihdekäyttöön tuotti 875 miljoonaa dollaria ja lääkekäyttöön 438 miljoonaa dollaria.

Vuoden ensimmäisellä puoliskolla (tammi-kesäkuu) lääkekäyttöön myytiin 36 000 kiloa ja viihdekäyttöön 33 000 kiloa. Viihdekäyttäjät suosivat syötäviä kannabistuotteita enemmän kuin lääkekäyttäjät: syötäviä kannabistuotteita ostettiin lääkekäyttöön yli miljoona mutta viihdekäyttöön 3,2 miljoonaa kerta-annosta. Syötävien tuotteiden valmistuslisenssejä myönnettiin vuonna 2016 lisää 16%.

“Osavaltio sai vuonna 2016 200 miljoonaa dollaria verotuloja, joita se ei saanut vielä 10 vuotta sitten. Toivottavasti tämä on selkeä signaali niille 42:lle osavaltiolle, jotka edelleen pakottavat kannabiksen käyttäjät laittomille markkinoille ja hylkäävät näin miljoonien dollareiden verotulot”, Marijuana Policy Projectin, MPP, tiedotusjohtaja Mason Tvert hehkuttaa.

“Verotulot ovat kuitenkin vain jäävuoren huippu. Osavaltion terveyden ja turvallisuuden taso nousee kun laittomat markkinat korvataan valvotulla järjestelmällä. Kannabista myydään nyt luvanvaraisissa myymälöissä eikä kaduilla. Se on testattu, pakattu ja varustettu etiketillä, ja sitä myydään vain aikuisille, joilla on henkilöllisyystodistus iän varmistamiseksi. Tämä järjestelmä toimii.”

Järjestelmä todella toimii, koska laittomien markkinoiden aikakaudella ei pystytty keräämään tällaista tietoa kannabiksen käyttäjistä, käyttötavoista ja olosuhteista. Nyt voidaan kerätä yksityiskohtaista tietoa myös kannabiksen käytön haitoista ja ohjata yhteiskunnan resursseja niiden tutkimiseen ja korjaamiseen.

Tuoreen raportin "The State Of Legal Marijuana Markets" mukaan pohjoisamerikkalaiset ostivat vuonna 2016 6,9 miljardilla dollarilla laillista kannabista. Raportissa arvioidaan kannabismarkkinoiden arvoksi 56,4 miljardia dollaria, mistä 88% on edelleen laitonta. Laillisten markkinoiden arvo nousi 34% vuodesta 2015 ja tällä vauhdilla vuonna 2021 lailliset kannabismarkkinoiden arvo Pohjois-Amerikassa olisi jo 21,6 miljardia dollaria, “jollei USA palaa täysmittaiseen sotaan kannabisteollisuutta vastaan”, kuten raportissa huomautetaan.

Kongressissa uusi lakialoite kieltolain lopettamiseksi

Jeff Sessionsin nimittämisen oikeusministeriksi pelätään lopettavan vauhtiin päässyt kannabiksen laillistamisen Yhdysvalloissa. Kongressissa on kuitenkin esillä molempien pääpuolueiden tukema lakialoite laillistamisen jatkamiseksi.

Trumpin hallinnon vasta järjestäytyessä on USA:n kongressissa laitettu vireille lakialoite "Respect State Marijuana Laws Act of 2017” kannabiksen liittovaltiotasoisen kieltolain lopettamiseksi. Lakialoitteen takana on seitsemän republikaania ja kuusi demokraattia. Lakialoite on liittovaltion huumelakiin Controlled Substances Act, CSA, lisättävä pykälä, joka rajaa lain toimeenpanoalueen ulkopuolelle ne osavaltiot, joissa kannabis on laillistettu.

Aloitteen laatija, republikaaniedustaja Dana Rohrabacher Kaliforniasta perusteli sitä hallituksen ja osavaltioiden vallanjakoperiaatteella, jonka puolesta niin moni hänen puolueessaan vannoo.

Rohrabacher on Trumpin kannattajia ja oli myös ehdolla hallitukseen. Puheessaan hän nosti esille presidentin lupaukset osavaltioiden itsemääräämisoikeudesta saada päättää kannabispolitiikastaan.

Tämä uusi lakialoite on neljäs osa kannabislainsäädännön uudistamisesta, joka on esitelty uudelle kongressille. Se on samanlainen kuin Rohrabacherin ja muiden edelliselle kongressille esittämä aloite, joka sai 20 kannattajaa mutta ei edennyt käsittelyyn eikä äänestykseen tuolloin.

Poliisikin kannattaa laillistamista

Vaikka poliisien mielipiteet ovat konservatiivisempia kuin ns. suuren yleisön, kannattavat hekin kannabiksen laillistamista.

Pew -tutkimuslaitoksen tuoreen mielipidemittauksen mukaan kaksi kolmesta poliisista kannattaa laillistamista jossakin muodossa. 32% kannatti kannabiksen viihde- ja lääkekäytön laillistamista, 37% kannatti vain lääkekäytön laillistamista mutta vain 30% vastusti.

Kansalaisista 49% kannattaa viihdekäytön laillistamista, 35% kannattaa vain lääkekäytön laillistamista ja enää 15% vastustaa laillistamista.

Laillistaminen ehkäisee myrkytyskuolemia ja väkivaltaa

Yhdysvalloissa 88 000 ihmistä kuolee vuosittain alkoholin aiheuttamiin haittoihin. Kalifornialainen kannabisalan yritys Eaze suoritti tutkimuksen, jonka mukaan kannabistilauksien huippu sijoittuu nykyään kello 19 aikaan illalla, jolloin työstä kotiutuneet perinteisesti kaatavat itselleen lasillisen viiniä tai korkkaavat olusen.

Kalifornialainen EAZE tutki yli 250 000 kannabiksen käyttäjän tiedot sadassa kaupungissa sekä suoritti yli 5000 kyselyä. Tutkituista 82% ilmoitti kannabiksen käytön syyksi käyttää vähemmän alkoholia.

Lisäksi 95% kannabiksen lääkekäyttäjistä, jotka olivat käyttäneet opiaatteja kivunlievitykseen, ilmoitti käyttävänsä vähemmän opioideja kannabiksen käytön vuoksi. EAZE:n tekemää asiakasanalyysia voi pitää vasta alustavana tutkimuksena, mutta sen esille tuoma kehityssuunta lisää kansalaisten terveyttä ja turvallisuutta.

Dekriminalisointi ja väkivaltarikosten selvittämisaste

Willie%20nelsonKannabiksen pienten määrien hallussapito dekriminalisoitiin Massachusettsissa vuonna 2008, lääkekäyttö laillistettiin vuonna 2012 ja viime vuonna osavaltion asukkaat päättivät laillistaa kannabiksen kokonaan.

Tuoreen tutkimuksen perusteella osavaltion pääkaupungin Bostonin poliisivoimat pystyivät nostamaan murhien selvitysprosenttia lopetettuaan ihmisten pidättämisen kannabiksen takia. Kannabiksen dekriminalisoinnin jälkeen murhien ratkaiseminen nousi 10%:lla ja jopa 18%:lla kun mukaan laskettiin suuren valamiehistön päätöstä odottavat tapaukset.

Northeastern School of Criminology and Criminal Justice -korkeakoulu toteutti ja julkaisi tutkimuksen “Can Homicide Detectives Improve Homicide Clearance Rates?” Bostonin poliisilaitoksen kanssa yhteistyönä. Tutkimuksessa käytiin läpi kaikki murhat Bostonissa vuosina 2007 - 2011 ja havaittiin, ettei poliisilaitoksella ollut juuri lainkaan aikaa murhaajien jahtaamiseen.

Sen sijaan ihmisten omaisuuden takavarikointi kannattaa. Katutason diilereiden käräyttämisen ohella voidaan viedä heidän rahat, huumeet, autot ja aseet. Sakkojen kirjoittaminen muuten uhrittomista rikoksista kannattaa kuten myös ihmisten sakottaminen turvavöiden unohtamisesta, ylinopeudesta tai muista liikennerikkomuksista. Poliisilaitoksilla ei yksinkertaisesti ole taloudellista kannustinta selvittää murhia.

Tutkimus itsessään on ainutlaatuinen ja esimerkillinen, koska korkeakoulu toimi yhteistyössä poliisilaitoksen kanssa ja saatuja tuloksia sovellettiin tutkimuksen aikana suoraan käytäntöön ja poliisien koulutukseen.

Vaikka tutkimuksessa ei nosteta kannabispolitiikan muutosta syyksi kehitykselle, sattuu rikosten selvittämisasteen nousu yhteen sen kanssa. Huumesodan laannuttua poliisilaitoksella on ollut mahdollista ohjata lisää resursseja muun toimintansa kehittämiseen ja sitä kautta on saatu tuloksia murhatutkintaan.

Rikosten selvitysaste on poliisin selvittämien rikosten suhde ilmoitettuihin rikoksiin. Yhdysvalloissa murhien selvitysaste oli vuonna 1965 yli 90%. Huumesodan aloittamisen jälkeen selvitysaste on laskenut alle 65%:n huolimatta siitä, että murhien määrä laskee, tekninen kehitys on antanut poliisille uusia menetelmiä ratkaista murhia kuten DNA-testit ja poliisilla on uusia, osin epäeettisiä, toimintatapoja.

Huumesodan opetus kaikille kansalaisille on se, että vaikka me luopuisimme kuinka monesta oikeudestamme ja vapaudestamme, ei valtiokoneisto pysty takaamaan turvallisuuttamme ja terveyttämme.

DEA korjasi kannabisinfonsa

Kuukausien painostuksen jälkeen kansalaisjärjestö Americans for Safe Access, ASA, sai USA:n huumepoliisin Drug Enforcement Administration, DEA, korjaamaan sivustollaan jakamansa vaihtoehtototuuden lain mukaiseen muotoon. ASA löysi DEA:n sivuilta yli 25 sellaista väitettä, jotka rikkovat USA:n liittovaltion lakia Information Quality Act, IQA, joka vaatii valtion hallintoa torjumaan virheellistä tietoa sekä vastaamaan 60 päivän sisällä virheellisistä tiedoista annetuihin valituksiin.

DEA:n sivuilla oli väitteitä, että kannabis on porttihuume, aiheuttaa älykkyyden laskua aikuisilla, psykooseja ja keuhkosyöpää.

“DEA:n tekemät yleisten myyttien korjaukset kotisivuillaan voi olla merkki Washingtonin umpikujan avautumisesta. Tämä on voitto kaikille kansakunnan kannabista käyttäville potilaille, joille kannabis merkitsee helpotusta vakavaan sairauteen. Liittovaltio myöntää nyt, että kannabis ei ole porttihuume, ei aiheuta aivovaurioita eikä psykooseja. Vaikka kamppailu kannabiksen ympärille lyödyn stigman poistamiseksi ei ole läheskään ohi, on tämä yksi merkittävä askel", ASA:n toiminnanjohtaja Steph Sherer selittää.

Lain täytäntöönpanon ylimpänä valvojana Jeff Sessionsilla pitää olla käytettävissään tieteellisesti todennettu tietopohja, jotta hän kykenee tekemään perusteltuja päätöksiä liittovaltion huumelakien täytäntöönpanosta. ASA jatkaa kampanjointiaan DEA:n jakaman informaation oikaisemiseksi. 

Lähde: Forbes 3.1.2017, Huffington Post 19.1.2017, ArcView Market Research: The State Of Legal Marijuana Markets, The Free Thought Project 13.1.2017Washington Post 11.1.2017, MPP 6.2.2017,  Monitoring Health Concerns Related to Marijuana in Colorado: 2016., Toke Signals 10.2.2017,  MassRoots 8.2.2017, Anthony A. Braga, Desiree Dusseault: Can Homicide Detectives Improve Homicide Clearance Rates? Crime & Delinquency 25.11.2016. , MSN 9.2.2017, EAZE tiedote, ASA 13.2.2017

 

Oregon: töistä erottaminen tai työnhaussa syrjiminen vapaa-ajan kannabiksen käytön perusteella laitonta

 

 

 

alt


torstai 9. helmikuuta 2017

Kannabis Ranskan presidentinvaaleissa

Ranskalaiset ovat maanosamme kovimpia pössöttelijöitä. Presidentinvaaleissa pari ehdokasta kannattaa sen laillistamista ja yksi heistä on todennäköinen voittaja.

altRanskassa on Euroopan ankarimpiin kuuluva huumelainsäädäntö, ja kannabiksen hallussapidosta vain omaan käyttöön voidaan langettaa jopa 10 vuoden vankeusrangaistus. Toisaalta ranskalaiset ovat maanosamme eniten kannabista käyttäviä yli puolen miljoonan ranskalaisen käyttäessä sitä päivittäin. 40% on käyttänyt sitä ainakin kerran elämässään kun Hollannissa luku on 25%, ja 11% on käyttänyt sitä kuluneen vuoden aikana kun Hollannissa vastaava luku on 7%. Lain täytäntöönpano on ollutkin laiskaa.

Niinpä ranskalaiset kannattavat laillistamista yhä runsaammin joukoin: yli puolet kannattaa laillistamista ja 84% on sitä mieltä, että nykyinen politiikka on epäonnistunut kannabiksen salakuljetuksen ja kaupan rajoittamisessa.

Kannabis on noussut puheenaiheeksi myös Ranskan politiikan huipulla, ja huhtikuussa pidettävissä presidentinvaaleissa pari ehdokasta olisi valmis heivaamaan kannabispolitiikan 2000-luvulle.

Keskusta-oikeistolaisen Les Républicains-puolueen presidenttiehdokas François Fillon vaikuttaa olevan nykyisen politiikan säilyttämisen kannalla.

Sosialistisen puolueen ehdokas Benoît Hamon on murtanut jäätä korkeimmalla poliittisella tasolla kutsumalla kieltolakia tekopyhäksi ja vaatimalla kannabiksen laillista valvontaa. Hamon kuuluu samaan puolueeseen kuin vallassa oleva presidentti Hollande. Hamon vaatii kannabiksen kieltolakiin vuosittain tuhlatun 568 miljoonan euron käyttämistä ennaltaehkäisyyn ja kannabiksen käytön haitoista kertovaan tiedottamiseen. Hamonin mielestä kieltolaki uhkaa ranskalaisen kulttuurin perimmäistä olemusta.

“Jos emme murra näitä rikollisia rinnakkaistalouksia, emme saa takaisin valvontaamme niiden valtaamia alueita. Jos haluamme pelastaa tasavaltamme, on meidän laillistettava kannabis”, hän selitti kantaansa laitonta taloutta ja siihen kytkeytyvää väkivaltaa vastaan.

Uuden Forward! -puolueen, En Marche!, perustaja ja presidenttiehdokas Emmanuel Macron kannattaa pienten määrien dekriminalisoimista oikeusjärjestelmän paineiden helpottamiseksi. Hän ei ole suoraan kannattanut laillistamista mutta on vihjaissut olevansa avoin ajatukselle.

Antamassaan haastattelussa hän nosti esille sen, että kieltolaki muodostaa “turvallisuusongelman” syrjäytyneiden asuinalueiden rikollisuutena ja rikollisuuden rahoittajana. Hänen mielestään kannabiksen laillinen valvonta voisi olla “tehokas”.

Unsubmissive France-kansalaisliikkeen, La France insoumise, perustaja ja presidenttiehdokas Jean-Luc Mélenchon on vaatinut kannabiksen laillistamista niin että valtio voisi valvoa sen kauppaa ja vähentää haittoja. Omassa blogissaan hän kritisoi kieltolakia siitä, että se ei ole ratkaisu haittojen valvontaan. Hänen mielestään maailmanlaajuinen kieltolaki on epäonnistunut huumeiden käytön vähentämisessä.

“On tekopyhää sanoa, että olemme kieltäneet sen samalla kun tiedämme, että kaikkihan sitä käyttää”.

Äärioikeistolaisen National Front puolueen johtaja ja presidenttiehdokas Marine Le Pen vastustaa kannabislakien uudistamista. Hän on antanut julkisuuteen lausuntoja, joissa hän vihjaa kiihdyttävänsä kieltolakia.

“Kannabissätkän polttaminen nyt vastaa viiden sätkän polttamista 30 vuotta sitten”, oli hän sanonut eräässä haastattelussa mainitsematta mitään lähdettä.

Vaaliennusteiden mukaan Le Pen ja Hamon pääsisivät ratkaisevalle toiselle kierrokselle, jolloin Hamon olisi vahvoilla tulevaksi presidentiksi.

Lähde: Talking Drugs 31.1.2017

 

Benoit Hamon: Kannabiksen laillistamisella salakuljetusta vastaan


 

Ranskan kannabistilanne kymmenessä minuutissa


 

alt




tiistai 7. helmikuuta 2017

Ei mitään isoäidin maria!

Tutkimus osoittaa, että ns. synteettisistä kannabinoideista ei synny lääkkeitä ihan lähivuosina. Yhteiskunnallis-poliittisen heiluriliikkeen myötä kannabiksen lääkekäyttö tarjoaa uusia ratkaisuja vanhoihin ongelmiin.

 

altVuosi sitten mediassa levisi uutinen, jossa lähteestä riippuen kannabislääke tai kannabispohjainen lääke olisi aiheuttanut potilaskokeessa yhden koehenkilön aivokuoleman ja vahingoittanut muita. Tämä otsikointi oli jälleen kerran kannabiksen kieltolain aiheuttama paniikkireaktio, ja mm. Turun Sanomat korjasi saamansa palautteen jälkeen uutisensa muotoon “Oikaisu: Tuhoisaa lääketestiä ei tehty kannabiksella”. Uutisen kuvituksena käytettyjä kuvaa hampun siemenistä ei kuitenkaan vaihdettu. 

 

Kyseessä ei ollut kannabiksen ainesosa, ei kannabiksesta johdettu eikä edes synteettinen kannabinoidi, vaan endokannabinoidien kuten anandamidin hajoamiseen vaikuttava ns. FAAH inhibiittori, synteettinen kemikaali, jolle lääkeyhtiö on antanut koodin BIA 10-2474. Kannabinoidit ovat aineryhmänsä kuten esterit, alkoholit tai terpeenit. 

 

THC:n tavoin vaikuttavien kemikaalien etsimisen jälkeen lääkeyhtiöt ovat innostuneet inhibiittorien kehittämisestä, koska anandamidin hajoamisen estämisellä on ajateltu saavutettavan suuria lääkinnällisiä hyötyjä ilman päihtymisen tuntemuksia. Janssen/Johnson & Johnson on kehittänyt JNJ-42165279 sosiaaliseen ahdistukseen, Merck’llä on MK-4409 ja Pfizerillä PF-04457845 reumakipuihin, unettomuuteen, Touretten syndroomaan ja kannabiksen vieroitusoireisiin. Vernalis yhtiöllä on kemikaali V158866 hermokipuihin.

 

Kannabiksen vastaisessa retoriikassa turvaudutaan vähättelyyn, että kannabis on yhtä luonnontuote kuin vaikkapa kärpässieni tai myrkkymuratti. Kannabiksen laillistajat vetoavat siihen, että se on vuosituhansia testattu luonnontuote, kun taas monet lääkeyhtiöiden kemikaalit ovat olleet laajassa käytössä vuosia tai korkeintaan vuosikymmeniä. Monien uusien lääkeaineiden haitat paljastuvat vasta laajamittaisessa käytössä kuten kävi kannabinoidireseptorin antagonisti rimonabantin eli Acomplian kohdalla. Kampanja Acomplia nimisen lääkkeen saamiseksi laihdutusmarkkinoille oli varoittava esimerkki Big Farman mielenkiinnosta endokannabinoidijärjestelmän peukalointia kohtaan. Sen piti olla erinomainen laihdutuslääke, mutta se vaikutti kuten “antikannabis” lisäten mm. syövän, masennuksen ja itsemurhien riskiä.

 

Endokannabinoidijärjestelmän löytyminen 1990-luvulla avasi mahdollisuuden vaikuttaa kehon keskeisen säätelyjärjestelmän kautta sairauksiin ja vaivoihin aivan uudella ja vallankumouksellisella tavalla, mutta lääketutkimus oikeilla kannabinoideilla tehtiin liki mahdottomaksi jo 1970-luvulla ennen endokannabinoidijärjestelmän löytämistä. 

 

Ensiksi Richard Nixon suuttui, koska tieteellinen tutkimus ei tukenut hänen politiikkaansa. Nixon halusi osoittaa, että kannabiksen polttaminen aiheuttaa samanlaista syöpää kuin tupakointi, ja hän määräsi Virginian yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan todistamaan asia. Vuonna 1974 valmistunut tutkimus osoittikin täysin päinvastaista kannabinoidien tuhotessa sairaita soluja ja vahvistaessa terveitä. 

 

Nixon perusti samana vuonna National Institute of Drug Addiction, NIDA ja Drug Enforcement Agency, DEA, joiden toimintaa säätelevässä laissa käsketään vastustamaan kaikkia yrityksiä laillista kannabis. Nixon joutui eroamaan törkeiden vallan väärinkäytösten vuoksi, joihin ei laskettu hänen huumepolitiikkaansa. 

 

Hänen seuraaja, varapresidentti Gerald Ford kielsi vuonna 1976 julkisen tuen kannabistutkimukselta sallien isojen lääkeyhtiöiden kehittää sellaisia synteettisiä kannabiksen korvikkeita, joilla saataisiin aikaan THC:n lääkinnälliset vaikutukset ilman päihdyttäviä vaikutuksia. Myös lääkeyhtiöiden ansaintalogiikka ajaa niitä kehittämään uusia patentoitavia kemikaaleja valmiiden kannabinoidien hyödyntämisen sijaan. Puutarhuroinnin sijaan lääke pitäisi saada tehdasvalmisteiseen muotoon, ja lääkevalvontaviranomainen haluaa sellaisen tuotteen, jossa on yksi vaikuttava ainesosa. Yhtään varteenotettavaa korviketta ei ole löydetty vaikka kannabisreseptoreihin vaikuttavia aineita on kehitetty jo satoja.

 

Kannabisreseptoreihin vaikuttavien aineiden lisäksi lääketeollisuus yrittää löytää meidän sisäsyntyisten eli endokannabinoidien hajoamisprosesseihin mahdollisimman spesifisti vaikuttavia aineita. Näistä aineista oli kyse tässä traagisessa lääkekokeessa. Näilläkään aineilla ei ole kemiallisesti mitään tekemistä kannabinoidien kanssa. Lääkekokeessa tapahtunut onnettomuus kertoo siitä, kuinka keskeisen järjestelmän kanssa olemme tekemisissä: endokannabinoidijärjestelmä säätelee kehon tasapainotilaa, homeostasiaa.

 

Kannabiskasvin sisältämät fytokannabinoidit vaikuttavat CB1 ja CB2 reseptoreihin eri tavalla kuin nämä uudet aineet, ja eri kannabinoidien ja terpeenien vaikutukset tukevat toistensa vaikutuksia ja minimoivat haittoja: puhutaan entourage- eli yhteisvaikutuksesta, mikä on ajatuksena koko kasvin käyttämiselle lääkinnällisesti. 

 

Synteettinen pössis

 

Synteettiset kannabinoidit ilmestyivät “laillisen marihuanan” muodossa Euroopan ja Yhdysvaltojen päihdemarkkinoille 2000-luvun alussa. Niitä myydään eri kasvisekoituksiin lisättyinä brändimerkkeinä kuten K2 ja Spice, ja alkuun puhuttiinkin Spice-ilmiöstä. Niitä markkinoidaan turvallisena vaihtoehtona kannabikselle sen takia, että ne eivät rakenteellisen eroavuutensa takia näy huumetesteissä. Tämän takia näiden aineiden käyttäjäkunnasta merkittävän osan muodostavat kouluja käyvät nuoret ja armeijassa toimivat. Synteettisten kannabinoidien joukko on kemiallisesti paljon toisistaan poikkeavia aineryhmiä, joita ei ole tutkittu kliinisesti ihmisillä. Niiden vaikutusmekanismeja ei tunneta kovin hyvin ja niiden lukuisat hajoamistuotteet ovat myös vahvoja aiheuttaen mm. lämpöhalvauksia ja munuaisvaurioita. Niille ei myöskään ole löydetty lääkinnällistä käyttöä alkuperäisistä toiveista huolimatta.

 

Tuore katsaus “Synthetic Pot: Not Your Grandfather’s Marijuana” synteettisten kannabinoidien tuntemukseen ja tutkimukseen valottaa näiden aineiden aiheuttamia riskejä entisestään. 

 

Elimistössämme on mekanismi fytokannabinoidien poistamiseksi kun taas synteettisten kemikaalien myrkyllisyys perustuu siihen, että ne ovat elimistölle vieraita kemikaaleja. Ne aktivoivat CB1 reseptoria voimakkaammin kuin THC missään pitoisuuksissa. Tämä vetoaa tiettyyn osaan kannabiksen käyttäjiä.

 

Synteettisten kannabinoidien aiheuttamista haittavaikutuksista on kertynyt paljon tapauskertomuksia. Näitä ovat kouristukset, pahoinvointi, munuaisvauriot, sydänongelmat, halvaukset, ahdistusta ja psykooseja niille alttiilla henkilöillä sekä toleranssin kehitys, vieroitusoireisto ja riippuvuus. USA:ssa on näiden aineiden käyttöön liitetty kaksikymmentä kuolemantapausta.

 

Koska synteettiset kannabinoidit ovat rakenteellisesti aivan erilaisia aineita kuin THC, voivat ne aktivoida myös muita reseptoreita, mikä voi aiheuttaa osan haittavaikutuksista.

 

Ostaessaan näitä aineita internetistä eivät käyttäjät ikinä voi tietää, mitä he milloinkin saavat. Aineiden määrä vaihtelee erien välillä, niitä valmistetaan kaikenlaisissa laboratorioissa ja vaikuttava aine voi olla aina eri. Yleensä yhdessä erässä on kolme tai jopa viisi erilaista vaikuttavaa synteettistä kannabinoidia.

 

Synteettiset kannabinoidit lääketutkimuksessa

 

Tutkimuksen tekijät varoittavat väheksymästä kannabinoidien lääkinnällisiä ominaisuuksia näiden ongelmien takia. Myös opioidien kokematon käyttö aiheuttaa kuolemantapauksia, mutta oikein käytettyinä ne antavat paljon apua.

 

“Nykyään suuri yleisö pitää kaikkea marihuanan lehdellä koristettua turvallisena. Mutta nämä synteettiset kannabinoidit eivät ole marihuanaa, paketista ei koskaan tiedä, mitä se sisältää eikä niiden käyttö ole turvallista”, varoittaa tutkimusryhmän jäsen Paul Prather.

 

Aito kannabis on todettu niin tehokkaaksi ja turvalliseksi lääkkeeksi, että jo miljoonat ihmiset ovat ottaneet sen käyttöönsä laillisesti tai potilaan itsemääräämisoikeudella. Kuten alussa kerrotusta kokeesta voi päätellä, on lääketeollisuus kokenut suuria vastoinkäymisiä turvallisen kannabislääkkeen kehittämisessä. Synteettisten kannabinoidijärjestelmään vaikuttavien aineiden tutkiminen ei varmasti lopu, koska kyseessä on keskeinen ihmiskehon järjestelmä.

 

Ongelmana on ollut erottaa eri aineiden hyvin erilaiset vaikutusprofiilit niin, että tutkimusta voitaisiin ohjata haluttuun suuntaan. Uudessa tutkimuksessa “Cannabinoid CB2 receptor ligand profiling reveals biased signalling and off-target activity” otettiin kohteeksi THC:n ja 17:n synteettisen kannabinoidin vaikutuskohteet ja haittavaikutusten profiilit. 

 

Tutkijaryhmä löysi, että kolme synteettistä kannabinoidia, HU910, HU308 ja JWH133, vaikuttivat selektiivisesti vain CB2 reseptoriin. Näitä kolmea ainetta käyttämällä voidaan tutkia CB2 reseptorin osuutta biologisissa ja patologisissa prosesseissa. Tämä on vasta alkua sellaisten lääkeaineiden kehittämisessä, joista olisi poistettu se THC:n aiheuttama pössis.

 

Näin alussa synteettisten kannabinoidien tutkimus on valmiiden lääkkeiden kehityksessä. Yksi kieltolain iskulauseista kuuluu, ettei nykyajan kannabis ole samaa kuin isoäidin marihuana. Synteettisistä kannabinoideista ei todellakaan ole isovanhempien lääkkeiden korvikkeiksi vaan niistä on tullut kasvava terveysriski.

 

Vanha ratkaisu uuteen ongelmaan

 

altOpioidien ongelmakäytön ja niiden aiheuttaman kuolleisuuden kasvu on yksi nykyajan haastavimmista huumeongelmista. Yhdysvalloissa opioidien ongelmakäytön ja niiden aiheuttaman kuolleisuuden yhteiskunnallisten kustannuksien arvioidaan nousevan liki 80 miljardiin dollariin vuodessa. Inhimillisten ja yhteisöllisten kärsimysten hintaa ei voi edes arvioida rahassa.

 

Opioidien väärinkäytön hoidossa käytetyt lääkeaineet muodostavat oman ongelmakokonaisuutensa. Kannabiksen laillistaminen viime vuosina on tuonut esille uuden ratkaisumallin. Niiden määrääminen opioidien väärinkäytön korvaamiseksi luo haasteita olemassa olevalle hoitojärjestelmälle.

 

Psykiatrian ja farmakologian professori Yasmin L. Hurd, joka toimii New Yorkissa sijaitsevassa Icahn School of Medicine at Mount Sinai -korkeakoulussa, on tunnettu kannabiksen laillistamisen vastustajien leirissä tutkimuksistaan, joissa hän osoitti THC:tä nuorena saaneiden rottien alkavan käyttää muita rottia todennäköisemmin heroiinia.

 

Ihmiset eivät kuitenkaan ole rottia, vaan USA:n nykyisen opioidiepidemian taustalla on taloudellisen rakennemuutoksen aiheuttama alueellinen syrjäytyminen ja lääkeyhtiöiden agressiivinen opioidilääkkeiden markkinointi. Neljä viidestä opioidien ongelmakäyttäjistä on aloittanut lääkärin määräämällä opioidilääkkeellä.

 

Tuoreessa Trends in Neuroscience lehdessä julkaistussa artikkelissa “Cannabidiol: Swinging the Marijuana Pendulum From ‘Weed’ to Medication to Treat the Opioid Epidemic” professori Hurd argumentoi sen puolesta, että meillä on jo riittävästi tieteellistä näyttöä aloittaa CB2 reseptoriin vaikuttavan kannabidiolin, CBD, käyttö opioidiongelmaisten hoidossa ja vieroituksessa.

 

Hurd kuvaa ytimekkäästi “yhteiskunnallis-poliittisen heilurin muutosta” kannabiksen lääkekäytön hyväksymisessä. Tässä muutoksessa tutkijat ja tiedemiehet ovat jääneet katsojan rooliin suuren yleisön ja poliitikkojen käydessä keskustelua kannabiksen lääkekäytön laillistamisesta. Huolimatta kasvavasta kansanliikkeestä on kasviperäisen lääkkeen käyttäminen oma haasteensa olemassa olevan kliinisen käytännön ja rakenteiden puitteissa.

 

Professori Hurd kehottaakin Yhdysvaltojen National Institutes of Health instituuttia ja muita liittovaltion laitoksia aloittamaan sellaisten rakenteiden luominen, jonka kautta saamme “lääkinnällisen CBD:n” pikaisesti kliiniseen käyttöön opioidiongelman ratkaisemiseksi.

 

Isovanhempien lääkkeestä löytyy potentiaalia nykyajan ongelmien hoitoon. Sen potentiaalin hyödyntämisessä me tarvitsemme lyhytnäköisestä politiikasta ja kaupallisista intresseistä vapaata tutkimusta.

 

Lähde: Science Daily 2.2.2017, Benjamin M. Ford, Sherrica Tai, William E. Fantegrossi, Paul L. Prather. Synthetic Pot: Not Your Grandfather’s Marijuana. Trends in Pharmacological Sciences, 2017 , Soethoudt, Marjolein et al: Cannabinoid CB2 receptor ligand profiling reveals biased signalling and off-target activity. Nature Communications 8. 3.2.2017The Medium 2.2.2017Turun Sanomat 15.1.2016Forbes 18.1.2016 , Yasmin L. Hurd: Cannabidiol: Swinging the Marijuana Pendulum From ‘Weed’ to Medication to Treat the Opioid Epidemic. Trends in Neuroscience 2.2.2017Ethan B Russo: Taming THC: potential cannabis synergy and phytocannabinoid-terpenoid entourage effects. British Journal of Pharmacology. 2011 Aug.

 





alt


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...