keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Kaliforniassa laillistetaan vuodenvaihteessa

Kannabiksen laillistaminen kokonaan Kaliforniassa vuoden 2018 alussa nostaa kannabiskeskustelun ja -markkinat uudelle tasolle. Laillistaminen tuottaa silkkaa hyötyä valtiolle, yhteiskunnalle ja yksilöille. Kalifornia kehottaa Trumpin hallintoa luokittelemaan kannabis uudelleen. 

altKalifornia laillistaa kannabiksen myynnin viihdekäyttöön 1.1.2018. Lääkekäyttö laillistettiin Kaliforniassa jo vuonna 1996, mutta viihdekäytön laillistamisprojekti on kärsinyt välillä laillistajapiirien hajaannuksesta ja välillä kieltolakipiirien vyörytyksestä lääke-, päihde- ja vankilateollisen kompleksin rahoituksella. Kannabiksen käyttö dekriminalisoitiin 30.9.2010 Arnold Schwarzeneggerin ollessa Kalifornian kuvernööri.

Kannabiksen lääkekäyttö laillistettiin väljillä säädöksillä ja Kalifornian kannabismarkkinat kehittyivät niin vapaasti, ettei edes potilaiden lukumäärää tiedetä, mittakaava on kuitenkin iso. Vasta syksyllä 2015 kuvernööri Jerry Brown allekirjoitti kolme lakipakettia, jotka loivat perustan kannabiksen lääkekäytön valvonnalle vuoden 2018 alusta.

Syksyllä 2016 äänestäjät hyväksyivät kannabiksen laillistamisen Kalifornian lisäksi Nevadassa ja Massachusettsissa. Kaliforniassa voitti lakialoite Proposition 64, jossa vaadittiin lupakäytännön aloittamista 1. tammikuuta 2018 viihdekäyttöön tarkoitetun kannabiksen vähittäiskauppaa varten.

Kesäkuussa 2017 lainsäätäjät laativat kannabiskaupan valvontaa säätelevän lain Senate Bill 94, joka lisättiin osavaltion tulo- ja menoarvioon. Tämä laki, joka tunnetaan nimellä Medicinal and Adult-Use Cannabis Regulation and Safety Act, yhdistää lääke- ja viihdekäyttöä koskevat lait yhdeksi kokonaisuudeksi.

Kalifornian kannabislaki on käytännössä kolme lakikokonaisuutta erikseen kaupoille, jakelijoille ja testauslaitoksillekasvattajille ja jatkojalostajille.

Kannabiksen myynnin odotetaan tuottavan yli 7 miljardia dollaria vuodessa. Kannabiksen tuotannolle asetettu 15%:n valmistevero, jokaisesta tuotetusta unssista (28 grammaa) maksettava 9,25 $:n vero, uusi infrastruktuuri, tarkastusmaksut sekä kasvien seurantajärjestelmä tulevat maksamaan kasvattajalle tuhansia dollareita vuodessa.

Huolen aiheeksi on noussut se, että riskisijoittajat, jotka pystyvät maksamaan kaikki kasvatuksesta koituvat kulut sekä laillistamisen aiheuttamat uudet kustannukset, ajavat markkinoilta ne pienviljelijät, jotka ovat pitäneet lääkekannabisteollisuutta pystyssä nämä kaksi vuosikymmentä.

Kannabiksen kasvatusta ja myyntiä valvoo Kaliforniassa kolme virastoa: terveysvirasto, ruoka- ja maanviljelysvirasto ja kannabiksen valvontavirasto, jotka myöntävät toimintalisenssejä. Nämä eivät rajoita kullekin kasvattajalle myönnettävien lisenssien lukumäärää eivätkä kasvatuspinta-alaa.

Pienviljelijät olivat toivoneet sellaisia rajoituksia, jotka olisivat taanneet heille jalansijaa markkinoilla sitten kun isot yrittäjät tulevat mukaan. Heidän toiveensa olisi ollut viiden eekkerin (1 eekkeri = 0,4 hehtaaria) enimmäiskoko ensimmäisten viiden vuoden ajaksi.

Ohjeistuksen mukaan kasvatustila rajoitetaan yhdeksi eekkeriksi yhtä lisenssiä kohden mutta lisenssien määrää ei ole rajoitettu. Yksi varakas kasvatusprojekti voi saada kymmeniä tai jopa satoja lisenssejä.

Tämän ennustetaan pitävän kasvattajia laittomilla markkinoilla ja luovan jännitteitä valvottujen ja valvomattomien markkinoiden välillä. Markkinoille tulee paljon halpaa kannabista, mikä romahduttaa hintatason.

Rajoitusten kanssakin tuhansia kannabiksen kasvattajia ryntää uudelle vähittäismyynnin alalle, joka tulee muuttamaan perusteellisesti maanviljelyn ja kaupankäynnin Kaliforniassa. Kaliforniassa tuotetaan enemmän kannabista kuin osavaltiossa kulutetaan. Kannabiksen hinnat ovat jo nyt laskusuunnassa ja pienviljelijät tulevat kärsimään tästä. Suurin kärsijä on ns. Smaragdi kolmio eli Humboldtin, Mendocinon ja Trinityn maakunnat Pohjois-Kaliforniassa. Arvioiden mukaan alueella kasvatetaan 60% Yhdysvalloissa kulutettavasta kannabiksesta.

Laillistaminen pitää hyväksyä myös paikallistasolla ja Los Angelesin kaupunginhallitus äänesti 6.12. kannabiksen vähittäismyynnin laillistamisen puolesta. San Franciscon pormestari Ed Lee allekirjoitti samana päivänä säädöksen, joka sallii myynnin aloittamisen viihdekäyttöön tammikuun alusta. San Jose sallii kuudentoista toiminnassa olevan kannabiksen lääkekäytön jakelupisteen aloittaa myynti myös viihdekäyttöön tammikuussa, kunhan kaikki luvat ovat kunnossa.

Lakeja, asetuksia, säädöksiä, rajoituksia, ohjeita

1. tammikuuta alkaen luvan saaneet vähittäismyymälät saavat alkaa myymään kannabista 21 vuotta täyttäneille, joilla on esittää hyväksyttävät henkilöllisyyspaperit. Laillistaminen tarkoittaa käytännössä satoja sivuja erilaisia pykäliä. Kolme virastoa ovat laatineet hyvin tarkat normistot kannabiksen kasvatuksen ja myynnin jokaiselle vaiheelle.

Uusissa säädöksissä määrätään mm., että syötävissä tuotteissa saa olla enintään 10 milligrammaa THC:tä yhdessä annoksessa ja korkeintaan 100 milligrammaa koko pakkauksessa. Mainonta sallitaan vain sellaisissa tiedotusvälineissä, joissa voidaan “hyvillä syillä olettaa 71,6%:n yleisöstä olevan yli 21 vuotiaita”. Liikeyritys voi hakea erikoislupia kannabistilaisuuksien järjestämiseksi. Lupamaksut on porrastettu toimialan ja liikevaihdon mukaan. Kannabiksen kuljetusyritys joutuu maksamaan 800 dollaria vuodessa mutta useamman myymälän ja yli 4,5 miljoonan dollarin liikevaihdon yritys 120 000 dollaria.

Lain täytäntöönpanossa on kuuden kuukauden siirtymävaihe joissakin säädöksissä. Kaupat saavat myydä ensi heinäkuuhun saakka sellaisia tuotteita, joita ei ole testattu uusien säädösten mukaisesti tai joita ei ole vielä pakattu lapsivarmoihin pakkauksiin.

Kasvattajien ja myyjien lisäksi laillistaminen työllistää koko joukon virkamiehiä. Osavaltion tämän vuoden budjetissa oli varattu 100 miljoonaa dollaria kannabiksen valvontahenkilökunnan palkkaamiseen. Ensi vuonna mm. vesivirasto palkkaa 65 uutta työntekijää ja ruoka- ja maantalousvirasto palkkaa 60 uutta työntekijää pelkästään valvomaan kasvatuslupia.

Jotkut työpaikoista ovat hyvin erikoistuneita. Tarvitaan ympäristötutkijoita selvittämään kannabiksen kasvatuksen vaikutuksia vesistöihin ja maaperään. Insinöörejä tarvitaan laatimaan kastelujärjestelmiä ja lakimiehiä löytämään reitit osavaltion lainsäädäntöviidakossa. Palkkataso on vaatimusten mukainen: korkeamman oppiarvon suorittaneilla tutkijoilla yli 100 000 dollaria vuodessa ja kuluttajansuojaviraston erikoisvirkamiehillä 80 000 dollaria.

Mendocinon maakunnassa noin 700 kasvattajaa on hakenut paikallishallinnolta kasvatuslupaa, vaikka San Franciscon pohjoispuolella sijaitsevassa maakunnassa heitä arvioidaan olevan tuhansia. Pelkona on se, että monet kasvattajista ja myyjistä pysyy laittomilla markkinoilla heikentäen laillista kauppaa. Muutamat maakunnat ovat kieltäneet kasvatuksen kokonaan ja jotkut asettaneet tiukkoja kokorajoituksia. Kannabisystävällinen Mendocinon maakunta sallii korkeintaan 1000 neliömetrin kasvatusprojektit.

“Suurin huolenaiheeni on se, että osavaltion säädökset osoittautuvat niin työläiksi toteuttaa, että ne estävät jopa lainkuuliaisia ihmisiä tulemasta julkisuuteen. Tämä luo liikemahdollisuuksia laittomien markkinoiden toimijoille”, maakunnan valvontalautakunnan puheenjohtaja John McCowen purkaa huoliaan.

Laillistaminen muuttaa kannabisfestivaalitkin

Esimerkin laillistamisen aiheuttamista muutoksista tarjoaa kannabisfestivaalien järjestäminen. Kalifornialaiset ovat tottuneet käymään sankoin joukoin kymmenillä erilaisilla kannabisteemaisilla festivaaleilla kuten Chalice festivaali Victorvillessä, Emerald Cup Santa Rosassa ja High Times lehden järjestämät Cannabis Cup festivaalit.

Kannabiksen laillistaminen voi yllättäen muuttaa näiden tapahtumien tulevaisuuden. Suurin muutos on se, että festivaalin järjestäjien täytyy saada kirjallinen lupa siltä kaupungilta, missä tapahtuma järjestetään. Paikallishallintojen kielteisyys kannabista kohtaan voi muuttaa monen tapahtuman pitopaikkaa.

altHigh Timesin huhtikuussa järjestämässä SoCal Cannabis Cup tapahtumassa San Bernardinossa Darth Vaderiksi pukeutunut mies jakoi yhdessä hyvin niukasti pukeutuneiden nuorten naisten kanssa kannabisnäytteitä väkijoukolle kellon lähestyessä 4.20. Festivaalivieraat saivat ostaa olutta ja nauttia kannabiksella höystettyjä tacoja tai ottaa hitit myyjien yhteisbongista. Vieraat - jotka olivat vähintään 18 vuotta täyttäneitä - tarvitsivat tilaisuutta varten lääkärintodistuksen. Mutta tämä ei ollut ongelma, koska sisäänkäynnin vieressä oli yrttitohtorin vastaanotto, joka jakoi lääkärinmääräyksia kaikille migreeniä, ahdistusta tai huonounisuutta valittaville.

Moni asia muuttuu vuonna 2018 laillistamisen myötä. Festivaalivieraat saavat käyttää vapaasti kannabista luvan saaneissa tapahtumissa, ja kannabispotilaille saa edelleen jakaa ilmaisia näytteitä. Kukaan ei enää tarvitse lääkärintodistusta päästäkseen festivaaleille ja heidän tulee olla yli 21 vuotiaita. Kannabistuotteiden myyjillä pitää olla osavaltion lupa. He saavat myydä korkeintaan unssin kannabista asiakasta kohti. Kaikkien tuotteiden pitää olla laboratoriossa tutkittuja ja pakattuja niin, että tuoteselosteessa on mainittu kaikki ainesosat ja THC-pitoisuus. Alkoholia ja tupakkaa ei sallita enää kannabistapahtumissa. Festivaalien enimmäiskestoksi määritellään neljä päivää.

Järjestäjien pitää maksaa 5000 $ vuodessa, jolla saa järjestää jopa 10 tapahtumaa. Useamman tapahtuman järjestämisen lupamaksu on 10 000 $. Järjestäjien pitää myös ilmoittaa yritystiedot mukaan lukien järjestäjien saamat rikostuomiot. Vuosiluvan lisäksi järjestäjien pitää hakea väliaikaista lupaa osavaltiolta jokaista tapahtumaa varten. Nämä luvat maksavat 1000 $ ja niihin vaaditaan tarkat tiedot tapahtuma-alueesta ja täydellinen luettelo tapahtumaan tulevista myyjistä.

Chalice festivaalin järjestäjä Doug Dracup pitää uusia säädöksiä “jännittävinä ja hermoja kiristävinä”. Mutta hän kertoo joukkueensa olevan onnellinen siitä, miten säädökset on lopulta saatu kasaan.

“Olen odottanut koko ikäni saadakseni järjestää kannabistapahtumia laillistamisprosessin aikana. Meidän päätavoite on jatkaa lain noudattamista ja esimerkin antamista”, Dracup hehkuttaa.

Laillistaminen vaikuttaa kansakunnan talouteen ja hyvinvointiin

Tuoreimman lokakuussa julkaistun mielipidemittauksen mukaan 64% amerikkalaisista kannattaa kannabiksen laillistamista. Tämä on korkein Gallup-kyselyissä saatu kannatus laillistamiselle.

20% amerikkalaisista asuu osavaltiossa, jossa kannabis on kokonaan laillista. 29 osavaltiota on laillistanut lääkekäytön ja lisäksi muutamissa osavaltioissa on sallittu CBD:n käyttö niin, että 95% amerikkalaisista asuu osavaltioissa, joissa kannabis on laillista jossakin muodossa.

Kannabiksen laillistaminen viihde- ja lääkekäyttöön vaikuttaa osavaltioiden talouteen paljon myönteisemmin kuin pelkkinä verotuloina. Laillistaminen ajaa talouden kehitystä mm. lisäämällä turismia ja luomalla työpaikkoja.

Nevadassa kannabiksen vähittäismyynti alkoi 1.7.2017 ja tuotti ensimmäisen kuukauden aikana 3,5 miljoonaa dollaria verotuloja. Alaskassa laillinen myynti tuotti 1,2 miljoonaa dollaria ensimmäisten kahdeksan kuukauden aikana. Washingtonissa ja Coloradossa verotuotot ovat ylittäneet ennakko-odotukset. Washingtonissa verotuotto oli 220 miljoonaa dollaria vuoden 2016 kesäkuuhun loppuvan 12:n kuukauden kaudelta. Oregonissa verotuotto on ollut 4 miljoonaa dollaria kuukaudessa, kaksi kertaa enemmän kuin mitä arvioitiin aluksi.

Laillinen kannabiskauppa on luonut liki 150 000 uutta työpaikkaa vuoden 2017 syyskuuhun mennessä. Tämä merkitsee 22% kasvua vuoden takaisesta. Kaliforniassa uusia työpaikkoja syntyi 48 000, Coloradossa 27 000 ja Washingtonissa 26 000.

altKannabiksen kriminalisoinnin lopettaminen on lisännyt työllistymistä ja vähentänyt töistä poissaoloja. Tämä kehitys on koskenut erityisesti afroamerikkalaisia nuoria miehiä, joiden viikkotulot ovat lisääntyneet 4,5%. Vuonna 2016 julkaistun tutkimuksen mukaan lääkekannabiksen laillistaminen on vähentänyt töistä poissaoloja. Toisen tutkimuksen mukaan lääkekäytön laillistaminen on lisännyt työllistymistä 9,4% ja yli 50 vuotiailla viikottaisia työtunteja 4,6% - 4,9%. Tutkijat päättelivät, että lääkekannabislakien säätäminen lisää työllistymistä vanhempien miesten ja naisten keskuudessa.

Kannabiskauppojen ilmaantuminen naapurustoon nostaa kiinteistöjen arvoa. Kahdensadan metrin päässä kannabiskaupasta sijaitsevan omakotitalon hinta nousi keskimäärin 8,4% verrattuna kauempana sijaitseviin taloihin. Kaliforniassa tehdyn tutkimuksen mukaan tämä tarkoitti keskimäärin 27 000 dollarin arvonnousua. 

Kannabiksen laillistaminen on yhteydessä rikollisuuden vähenemisen kanssa. Washingtonin osavaltiossa tehdyn tutkimuksen mukaan viihdekäytön laillistaminen vähensi rikollisuutta. Tutkijat arvelevat tämän olevan seurausta alkoholin käytön vähenemisestä. Denverissä väkivalta- ja omaisuusrikokset vähenivät yli 10% laillistamista seuranneina kuukausina verrattuna samaan ajankohtaan edellisenä vuonna. Vuonna 2014 tehty osavaltioiden vertailu osoitti samaa kehitystä. Tutkijat raportoivat myös, kuinka kannabiksen vähittäiskaupat vähentävät rikollisuutta lähinaapurustossaan. Toimivan kannabiskaupan arvioidaan tuottavan 30 000 dollarin arvosta yhteisöllistä hyötyä torjumalla varkauksia naapurustossa.

Laillistaminen vähentää alkoholin käyttöä ja raitistaa nuorisoa

Kannabiksen laillistamisen on pelätty aiheuttavan kansanterveydellisen katastrofin vailla vertaa. Kokemusten lisääntyessä on nämä uhkakuvat saaneet kyytiä. Tuoreimpien tutkimusten mukaan laillistamisen suurin hyötyjä on nimenomaan kansanterveys, mistä koituu yhteiskunnallisia säästöjä.

Maakuntatasolla tehty tutkimus alkoholin ostoista vuosina 2006 - 2015 osoittaa, että kannabiksen lääkekäytön ja myynnin sallineissa maakunnissa alkoholin myynti laski keskimäärin 15%. Tällä on laajoja myönteisiä vaikutuksia kansanterveyteen ja osavaltioiden talouteen.

Tuoreen liittovaltiotasoisen tutkimuksen National Survey on Drug Use and Health mukaan Coloradossa nuorten kuukausittainen kannabiksen käyttö on laskenut vuosina 2015 ja 2016 9%:iin, mikä on tilastollisesti merkitsevä lasku. Näin alhaalla käyttö ei ole ollut sitten vuosien 2007 - 2008. Eikä raitistuminen rajoitu vain kannabikseen: nuorten alkoholin, tupakan ja heroiinin käyttö on myös laskenut Coloradossa. 

Kalifornia esittää kannabiksen uudelleenluokittelua

Pohjois-Amerikan laillisten kannabismarkkinoiden (USA ja Kanada) arvo nousee 10 miljardiin dollariin tämän vuoden lopussa. Kannabiksen vähittäismyynnin 33%:n kasvu ylitti kaikki ennusteet. Ainoastaan kryptovaluuttojen nousu on samalla tasolla. Nevadassa myyjät saivat aloittaa aikaisemmin kuin oli suunniteltu, ja he tekivät kauppaa 27 miljoonalla dollarilla ensimmäisen kuukauden aikana. Kalifornian kannabismarkkinoiden arvioidaan olevan 7 miljardin dollarin suuruiset.

Kalifornia on USA:n väkirikkain osavaltio ja tuottaa 13% sen bruttokansantuotteesta. Taloudeltaan se kuuluisi maailman seitsemän suurimman valtion joukkoon, ja kannabiksen laillistaminen siellä on tärkeä esimerkki muulle maailmalle. Kalifornian kannabiksen tuottajat tähtäävät osavaltionsa lisäksi kansallisille ja kansainvälisille markkinoille sitä mukaa, kun kannabis laillistuu.

Presidentti Trumpin kauden ensimmäisen vuoden aikana kannabiksen laillistaminen liittovaltion tasolla ei ole hievahtanutkaan presidentti Obaman kaudella saavutetuista asemista. Kongressiedustajat ovat pidentäneet osavaltioiden lääkekäyttölakeja suojaavan ns. Rohrabacher-Blumenauer muutoksen aikarajaa 22.12. saakka, jolloin se pitäisi taas uusia. Toisaalta DEA hyväksyi marraskuussa myyntiin tulevan synteettistä THC:ä sisältävän suusuihkeen Syndros lievemmän luokituksen eli asetti sen II luokkaan kannabiksen, marihuanan ja luonnollisen THC:n ollessa I luokan kovia huumeita vailla lääkinnällistä käyttöä. Ristiriita kannabiksen "valvonnan" ja todellisuuden välillä vain syvenee.

Kalifornian osavaltion lainsäätäjät kehottavat liki yksimielisesti liittovaltiota heivaamaan kannabiksen kieltolaki historian roskakoriin. Osavaltion senaatin syyskuussa äänin 34 - 2 ja alahuoneen äänin 60 - 10 hyväksymän päätöslauselman mukaan “Kalifornian lakiasäätävä elin pyytää USA:n liittovaltion kongressia laatimaan lain kannabiksen ja sen johdannaisten luokittelemiseksi uudelleen I luokasta sopivampaan luokkaan, mikä mahdollistaa kannabiksen laillisen tutkimuksen lääkekäyttöön”. Tämä vetoomus on jätetty presidentille, varapresidentille, kongressin johtajille sekä kaikille sen jäsenille.

Lähde: SSRN 1.11.2017, Washington Post 11.12.2017, Vice 7.12.2017, APNews 7.12.2017, Forbes 18.9.2017, Alternet 28.9.2017, CRRH 25.10.2017, The Cannifornian 30.11.2017LATimes 30.9.2017San Francisco Chronicle 18.11.2017The Cannifornian 22.11.2017

 

Steve DeAngelo, Harborside Health Center jakelupisteen toimitusjohtaja, työllistää 200 ihmistä ja on yksi laillistamisen pioneereja

 

Kannabis ja viinin viljelyn tulevaisuus

 

Beverly Hills Cannabis Club 

 

 

 

alt


keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Tanskassa alkaa lääkekäytön kokeiluprojekti

Tanskassa alkaa lääkekäytön kokeiluprojekti vuoden 2018 alussa. Jos neljän vuoden koejakso sujuu ongelmitta ja tuottaa hyviä tuloksia, aikovat tanskalaiset kasvattaa lääkekannabista koko Euroopalle.

altTanska laillistaa kannabiksen lääkekäytön 1.1.2018 laajan kannatuksen parlamentissa saaneella päätöksellä. Päätös tarkoittaa käytännössä neljän vuoden kokeiluprojektia, jonka jälkeen tutkitaan tuloksia ja päätetään jatkosta. Hallitus on myöntänyt 22 miljoonaa kruunua (n. 3 miljoonaa euroa) pääasiassa syöpäkivuista, MS-taudista ja selkäydinvammojen aiheuttamista kivuista kärsivien potilaiden lääkintään.

Kolmetoista yritystä on anonut terveysministeriöstä lääkekannabiksen kasvatuslupia, vaikka parlamentti ei ole vielä hyväksynyt kasvatuksen aloittamista.

“Kannabislääkityksen sanotaan olevan kallista, mutta kasvattamalla kannabiksemme itse Tanskassa voimme lisätä kilpailua, mikä laskee hinnat”, Dansk Folkepartiet -puolueen edustaja Liselott Brix kertoo.

“Tietenkin haluamme myös ansaita rahaa, mutta jos voimme olla mukana kehittämässä yleisesti saatavilla olevaa lääkettä tästä 4000 vuotta vanhasta tuotteesta, olemme tehneet jotakin hyvää täällä maan päällä. Jos jumala, terveysministeriö, pormestari ja muut poliitikot haluavat, niin olemme valmiita vuoden 2018 kesän jälkeen.”

Laillisen kannabiksen vaikean saatavuuden ja kalliin hinnan takia yhä useampi tanskalainen potilas turvautuu laittomaan kannabikseen ja varsinkin kannabiksesta uutettuihin öljytuotteisiin.

“Monet ovat alkaneet käyttää kannabisöljyä sairauksiinsa ja vaivoihinsa, joten kun on paljon ostajia niin löytyy myös paljon myyjiä,” poliisitarkastaja Michael Kjeldgaard selittää.

Jos öljyssä on THC:tä, on se edelleen laitonta Tanskan huumelakien mukaan. Jos öljyssä on CBD:tä, on sen myynti laitonta ilman terveysministeriön myöntämää lääkkeen myyntilupaa. Kannabisöljyn myyntitapaukset tulevatkin poliisille useimmin terveysministeriöltä. Näiden tapausten määrä kasvaa vuosi vuodelta.

Kannabisreseptejä kirjoittavien lääkäreiden määrä kasvaa koko ajan ja on noussut viime vuoden marraskuusta kaksinkertaiseksi eli noin 50 - 60:een. Noin 500 potilasta on saanut virallista kautta kannabislääkitystä tähän saakka.

Farmaseuttisten tuotteiden valmistaminen kannabiksesta ei ole laitonta Tanskassa, mutta Kristian Østergaard Nielsen Glostrupin apteekissa Kööpenhaminan esikaupunkialueella on ainoa apteekkari, joka valmistaa näitä lääkeaineita. Nielsen on valmistanut THC:tä ja CBD:tä sisältäviä öljyjä ja pillereitä vuoden 2016 tammikuusta alkaen.

Canopy Growth Tanskan markkinoille

altKanadalainen Canopy Growth perustaa Tanskaan yhteisyrityksen Spectrum Cannabis Denmark ApS tanskalaisen Danish Cannabis ApS yrityksen kanssa. Kannabiksen saatavuus ei ole pysynyt lainkaan kysynnän perässä Tanskassa. Canopy Growth Corporation julkisti syyskuussa yhteistyökuvionsa Tanskan kannabismarkkinoilla. Se sijoittaa aluksi 10 miljoonaa dollaria yhteisyritykseen ja käynnistää myöhemmin osakeannin.

Tämä on osa maailman suurimman kannabisyrityksen Euroopan valloitusstrategiaa. Canopy Growth on perustanut yhteisyritykset Saksaan (Spektrum Cannabis GmbH) ja Chileen (Spectrum Chile SpA). Myös näissä maissa lääkäreiden ja potilaiden koulutus on vasta aluillaan.

“Kansainväliset markkinat kehittyvät nyt hyvin nopeasti ja Canopy Growthilla on kokemusta ja ammattitaitoa kääntää nämä mahdollisuudet osakearvojen nousuksi”, Canopy Growthin toimitusjohtaja Bruce Linton selittää.

“Meidän toimintamalli on selkeä: luomme brändit, infrastruktuurin ja henkilöstön järjestelmällisesti taataksemme menestyksen erilaisissa laillisissa ympäristöissä. Spectrum yritysryppään kanssa tavoitteemme on määritellä uudelleen se, miltä kansainvälinen kannabiksen tuottaja näyttää lääkäreiden, valvojien ja potilaiden silmissä.”

“Hyödyntämällä maailman kokeneimman ja suurimman kannabisyhtiön tietotaitoa saamme pian Tanskan markkinoille turvallisia ja korkealuokkaisia lääkekannabistuotteita”, Danish Cannabis yhtiön Lars Tomassen jatkaa.

Danish Cannabis on Euroopan suurin kannabiksen tuottaja ja yksi hallitukselta kasvatuslupaa hakeneista yrityksistä. Sen tavoitteena on laskea kannabislääkityksen hintaa.

“Tällä hetkellä potilas joutuu maksamaan 2000 - 6000 Tanskan kruunua (300€ - 900€) kuukaudessa kannabislääkityksestään ja meidän tavoite on laskea tämä puoleen”, yrityksen johtaja Lars Tomassen selittää.

“Alamme tekemään lääkekokeita moniin erilaisiin indokaatioihin aivan kuten Canopy Growth on tehnyt Kanadassa."

Tanskalaisen yrityksen vahvuus on kokeneet kasvattajat, jotka tuottavat jo tällä hetkellä merkittäviä määriä kannabista, kokemukset kuluttajille suunnatuista pakkauksista ja kokemuksia tuotemerkin sijoittelusta. Näillä vahvuuksilla Spectrum pystyy vaikuttamaan kansalliseen keskusteluun kannabiksen laillistamisesta. Yhdistyminen Canopy Growth yritysryppään kanssa auttaa yhtiötä tuottamaan kannabista kansainväliseen kysyntään.

Yhtiön Moellerup Estate tuotantolaitos on jo vuosia ollut Euroopan suurin kannabiksen kasvattaja. Moellerup Gods tuotemerkillä myydään paljon erilaisia hampputuotteita kuten giniä, olutta, öljyä, kosmetiikkaa, CBD-öljyä, rakennusmateriaaleja jne.

Kun kannabiskokeilu alkaa 1.1.2018, ei kukaan tiedä markkinoiden todellista kokoa. Kyseessä voi olla 5 000 - 10 000 potilasta.

Tanskan lääkäriliitto vastustaa hanketta sen asettaessa lääkärit vaikeaan tilanteeseen, koska ei ole luotettavaa tietoa siitä, mikä toimii kullakin potilasryhmällä.

Lars Thomassen ymmärtää lääkärien skeptisyyden mutta hän näkee ongelman siinä, ettei kannabista ole aikaisemmin voitu testata.

Moellerup“Yksi syy siihen, ettei kannabiksen lääkekäyttöä ole voitu testata, on se, ettei sitä ole voitu edes tuottaa. Nyt me alamme tuottamaan sitä ja sen jälkeen teemme kliinisiä kokeita. Emme ole huolissamme vaikka lääkäriliitto ei kannata hanketta. Meidän mielestämme kannabis on hyvä vaihtoehto morfiinille.”

Danish Cannabis pyrkii Euroopan suurimmaksi lääkekannabiksen tuottajaksi Euroopassa. Suunnitelmissa on nostaa kannabistuotanto 65 000:n potilaan tarpeisiin ja tähän hankkeeseen yhtiö on sijoittanut 13 miljoonaa euroa. 

Spectrum Cannabis Denmark rakentaa Odenseen 40 000 m2 kasvihuoneet, ja olemassa olevien 30 000 m2 suuruisten kasvihuoneiden muutostyöt lääkekannabiksen tuotantoa varten ovat valmiita vuoden 2018 alkupuoliskolla, kunhan kaikki lisenssit ja luvat ovat kunnossa. 

Tuotannon käynnistämisen aikana yhtiö tuo maahan Spectrum Cannabis tuotteita Kanadasta, jossa tuotetaan lääkekannabista Saksan ja Kanadan markkinoille. 

Odensen pormestari Peter Rahbaek Juel kannattaa hanketta. Odensen alueen vahva kasvihuoneperinne tukee projektia, koska alueella on runsaasti alalle koulutettua työvoimaa. Projekti tulee työllistämään yli 120 henkeä, mm. entisiä orkidean kasvattajia.

Canopy Growth pääsi Suomessakin lööppeihin kun yhdysvaltalainen juomayhtiö Constellation Brands osti 10% muutamassa vuodessa maailman suurimmaksi kasvaneesta kannabisyhtiöstä. Canopy Growthin markkina-arvoksi arvioidaan 2,2 miljardia Kanadan dollaria eli noin 1,5 miljardia euroa. Näihin arvioihin kannattaa kannabismarkkinoiden tämän hetkisessä tilanteessa suhtautua hyvin kriittiseksi, koska yhtiöiden tiedotteet sisältävät hyvin paljon tulevaisuuteen kohdistuvia odotuksia ja toiveita.

Lähde: Maaseudun tulevaisuus 3.11.2017New Cannabis Ventures 5.12.2017NewsWire 21.9.2017TV2 4.12.2017CPHPost 23.11.2017CPHPost 27.10.2017CPHPost 12.4.2017

 

alt 


lauantai 2. joulukuuta 2017

Kannabiskeskustelu ja asiantuntijavalta

Lokakuussa YLE:llä ja Lääkärilehdessä käyty lääkekannabiskeskustelu osoitti asiantuntijavallan jarruttavan lääkekäytön yleistymistä. Kieltolaki on tehnyt ratkaisevassa asemassa olevien instituutioiden johtohenkilöistä kriminaalivalvontaviranomaisia, lääkäreistä poliiseja.

altLokakuussa 2017 Suomen Yleisradiossa, YLE, käynnistyi ennennäkemätön keskustelu kannabiksen lääkekäytöstä. Lääkekäytön takia potilaita on vapautettu käyttö- ja kasvatussyytteistä jo vuosituhannen alussa, ja vuonna 2006 ensimmäinen potilas osoitti Turun hallinto-oikeuteen viedyssä tapauksessa, ettei kannabiksen kieltolaki koske lääkekäyttöä. Kieltolakilobby on kuitenkin hallinnut kannabiskeskustelua vuosikymmeniä ja vain pari sataa potilasta on saanut lääkäriltä reseptin kannabiksen käyttöön tuhansien käyttäessä sitä itselääkintänä laittomasti.

YLE teki lokakuussa historiaa esittäessään kannabiksen lääkekäytöstä kaksi radio-ohjelmaa, yhden TV:n ajankohtaisohjelman sekä julkaisemalla näihin liittyviä uutisia ja multimediajulkaisun. Ohjelmat ovat historiaa siinä mielessä, että vihdoin suomalaisessa keskustelussa kuultiin kaikkia osapuolia eli myös potilaita, jotka käyttävät kannabista lääkkeenä laillisesti ja laittomasti. Ohjelmissa oli edustettuna julkisen terveydenhoidon ja lääketeollisuuden edustajia, mutta heidän ei annettu tällä kertaa asiantuntijavallallaan varastaa koko keskustelua. Tämä suututti keskeisen vaikuttajahahmon, professorin.

YLE TV1:n Akuutti lähetti 23.10. ohjelman “Hyvä/paha lääkekannabis”, jossa erikoistiedetoimittaja Risto Kuusisto käsitteli aihetta monipuolisesti tuoden kuvaruutuun kaksi potilasta ja asiantuntijoita Suomesta ja maailmalta. Vankilateollisen kompleksin edustajat eli poliisi ja Irti Huumeista ry oli jätetty nyt pois ohjelmasta. Ohjelmassa haastateltiin mm. kahta kannabista käyttävää potilasta sekä Suomen Kannabisliiton perustajaa ja puuhamiestä Tuomas Karhusta.

Kokonaisuutta täydensi kaksi radio-ohjelmaa: YLE Radion Akuutti-ohjelma 22.10. “Miksi lääkekannabista määrätään Suomessa sairauteen aniharvoin?” Ohjelmassa esiintyi Kokoomuksen kansanedustaja ja syöpätautien erikoislääkäri Sari Raassina, joka toivoo neutraalimpaa asennetta potentiaalisia lääkkeitä kohtaan. 

YLE:n Radion Tiedeykkönen esitti 23.10. ohjelman “Voiko kipulääke opioidin käyttö aiheuttaa kriisin Suomessa? Entä miten kannabis toimii kipulääkkeenä?”

YLE täydensi tietopakettia ajankohtaisilla uutisilla: 23.10 julkaistiin jutut "Lääkekannabis Suomessa harvinaisuus: Matkani hyvän-pahan kannabiksen syövereihin.", "Lääkettä vai huumetta? Testaa, mikä on asenteesi kannabikseen!" ja "Suvi lääkitsee kipujaan kannabiksella luvatta: “Ensimmäisten savujen vetäminen ei ollut helppo päätös”". 24.10 YLE julkaisi vielä tarinan vaikeaa epilepsiaa sairastavasta lapsesta "Lääkekannabis tuo toivoa vaikean epilepsian hoitoon – "En tiedä pelastaako hoito lapseni, mutta jos se helpottaa oireita, siihen pitäisi olla oikeus"".

MTV otti myös osaa keskusteluun haastattelemalla 26.10. aamulähetyksessä psykiatrian erikoislääkäri Marja Vihervaaraa: “Lääkäri: Kannabiksen lääkekäyttöä lisättävä – asiakassuma ja virastot syynä vähäiseen kannabisreseptien kirjoitukseen”.

Vaikka Vihervaara puoltaa lääkekannabiksen määräämistä, hän ei ole kirjoittanut itse ainuttakaan reseptiä.

– Minulla alkaa olla tietoa aiheesta melkoisesti ja siinä mielessä uskaltaisin alkaa määrätä. Pelkään kuitenkin, että potilaspaine ja kysyntä olisi ihan valtavaa, Vihervaara selittää.

– Fimea ja Valvira ovat toimijoita, jonka kohdalla en tiedä mitä siitä seuraisi.

Helsingin Sanomat otti 25.10. osaa YLE:n kannabiskeskusteluun mutta otsikoimalla juttunsa kieltolain ehdollistamana täysin asiantuntemattomasti: “Erikoistiedetoimittaja Risto Kuusisto avaa Akuutissa eri kannabislajikkeiden koostumusta. Lääkekannabiksesta huumaava ainesosa THC puuttuu lähes kokonaan.”

Maaseudun tulevaisuus jatkoi keskustelua julkaisemalla 5.11. SDP:n entisen kansanedustajan Mikael Jungnerin mielipiteen : "Kannabiksesta mahdollisuus maataloudelle – tuotto maakunnille ja kouluihin".

Kannabiksen viljely voisi olla "mielenkiintoinen mahdollisuus suomalaiselle maataloudelle", arvioi SDP:n entinen kansanedustaja ja puoluesihteeri sekä Ylen entinen toimitusjohtaja Mikael Jungner.

Maaseudun tulevaisuus julkaisi 6.11. MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan kannanoton Jungerin ehdotukseen: "Jos kannabis laillistetaan, niin totta kai yrittäjyyttä löytyy".

"Kyllä tästä uusi toimiala polkaistaan pystyyn, jos kannabis laillistetaan. Tällä hetkellä se taitaa olla enimmäkseen kaupunkiviljelyä, joten ehkä tällä olisi vaikutusta myös muuttoliikkeeseen ja saataisiin paluumuuttajia maaseudulle?”

MTK ei aio kuitenkaan alkaa liputtamaan laillistamisen puolesta: "Ihmeen vähän tästä on puhuttu, vaikka käyttö on ilmeisesti kasvamaan päin.

Kannabiskeskustelu tulee varmaankin Suomessa kiihtymään, mutta kuten alkoholilain uudistuksesta on huomattu, maltillisetkin muutokset päihdelakeihin voivat olla pitkän tien takana." 

Kalso ja asiantuntijavallan väärinkäyttö

HUS:n kipupolin ylilääkäri, professori Eija Kalso nousi lokakuun lääkekannabiskeskustelussa IHRY:n x-puheenjohtajan Jukka Riipisen tasoiseksi valtakunnan kannabiksen ykkösvastustajaksi. Kalso on aiemminkin profiloitunut epäammattimaisilla kommenteillaan tästä aiheesta puhuessaan. Eija Kalso oli 19.2.2016 mukana A-klinikkasäätiön johtavan ylilääkärin Kaarlo Simojoen ja Fimean lääkevalmisteiden arvioinnin johtajan Erkki Palvan kanssa Lääkärilehden artikkelissa “Kannabistako kipulääkkeeksi?”.

Artikkelissa paistaa läpi kieltolain asenne kannabista hakevia potilaita kohtaan henkisesti vammaisina päihdeongelmaisina. Artikkelissa jopa kyseenalaistetaan se, että kannattaako tällaisia potilaita ylipäänsä hoitaa! Kallispalkkaiset julkisen terveydenhoidon virkamiehet pohtivat jutussa kannabislääkityksen hintaa:

"Myyntiluvallinen nabiksimoli (Sativex) ja erityislupavalmisteena hankittavat kannabistuotteet eivät ole sairausvakuutuksesta korvattavia, joten hoitoa suunniteltaessa tulisi selvittää, miten hoito maksetaan. Sativex-pakkauksen (3 x 10 ml) nykyinen hinta on 624,75 euroa ja myös Cannabis Flos -tuotteet maksavat useita satoja euroja kuukaudessa."

Apteekissa myytävien laillisten kannabistuotteiden hinta on samalla tasolla kuin kannabiksen hinta pimeillä markkinoilla tai jopa kalliimpaa. Kannabislääkityksen hinta on korkea kieltolain takia ja sillä kustannetaan turhaa ja moninkertaista byrokratiaa. Artikkelin tarkoitushakuinen asenteellisuus huipentuu kommenttiin:

alt“Koska Cannabis Flos -tuotteilla on epäedullinen ∆9-THC–CBD-suhde ja koska niistä ei ole tehty kliinisiä lääketutkimuksia, niiden käyttö lääkkeenä ei ole perusteltua.”

Tämä kommentti edustaa kannabishorinaa, johon kriminaalivalvonnan vuosikymmeniä kestänyt hegemonia on turruttanut toimittajat, suuren yleisön ja poliitikot. Tämä on pelkkä amatöörimäinen mielipide, ei todelliseen tietoon perustuva asiantuntija-arvio. Totuus on se, että Cannabis Flos tuotteissa on erilaisia THC/CBD profiileja erilaisiin tarpeisiin.

Kalson tiedetään saavan palkkioita kipulääkkeitä valmistavilta yhtiöiltä, mutta mitkä ovat hänen tietolähteensä ?

Lokakuussa esitetyissä YLE:n ohjelmissa harjoitettu tasapuolisuus sai hänet raivon valtaan. Sitä lietsoi MOT ohjelman 23.10. esittämät tiedot lääkärikunnan korruptiosta, maan tavasta, jota kutsutaan käypähoitosuosituksiksi. Kalso purki raivoaan lääkärikunnan ja lääketeollisuuden yhteisjulkaisussa Lääkärilehti artikkelissa "Miksi Yle sensuroi asiantuntijoita?" 30.10.2017.

“Veronmaksajat ylläpitävät Yleisradiota, jonka pitäisi tarjota kansalaisille puolueetonta ja tosiasioihin perustuvaa tietoa tärkeistä asioista, kuten terveydestä. Viime viikolla Ylen uskottavuus kärsi kaksi kertaa, sekä MOT- (mielenterveyden/luulosairauden lääkehoidosta) että Uusi akuutti (hyvä/paha lääkekannabis) -ohjelmissa. Uuden akuutin toimittajan tarkoituksena oli selvittää, miksi monella lääkärillä ja suurella yleisöllä on täysin erilainen näkemys kannabiksen soveltuvuudesta lääkkeeksi. Minut oli kutsuttu ohjelmaan edustamaan kriittistä näkökulmaa. Aiemmasta kokemuksesta viisastuneena sanoin suostuvani vain, jos saan nähdä mitkä osat haastattelustani käytetään ohjelmassa.”

Sitten Kalso jatkaa:

“Ohjasin toimittajan NIDA:n (National Institute of Drug Abuse) sivustoille, joilla NIDA:n johtaja käsittelee kannabikseen liittyviä ongelmia.”

NIDA on National Institute of Drug Abuse eli huumeiden väärinkäytön instituutti, jolla ei ole mitään tekemistä terveydenhoidon kanssa. NIDA on osa presidentti Nixonin 1970-luvun alussa luomaa kieltolakibyrokratiaa, jonka lain mukaan pitää vastustaa yrityksiä huumeiden laillistamiseksi. NIDA ei ole koskaan tutkinut itse kannabiksen lääkekäyttöä eikä rahoittanut sellaista. Käytännössä tämä kieltolakibyrokratia on aktiivisesti jarruttanut kaikkea sellaista tutkimusta, jossa olisi selvitetty kannabiksen lääkinnällistä käyttöä.

Miksi Kalso ei käytä Yhdysvaltojen liittovaltion terveysviranomaisten lähteitä tässä asiassa? Mm. kansallisella syöpäinstituutilla, NCI,on omat kannabissivustonsa sekä ammattilaisille että potilaille. Liittovaltion The National Academies of Sciences, Engineering, Medicine / Health and Medicine Division on julkaissut netissä Health Effects of Marijuana: An Evidence Review and Research Agenda. Institute of Medicine, IOM, julkaisi vuonna 1999 alustavan arvionsa Marijuana and Medicine: Assessing the Science Base

NIDA on selkeästi huumesotainstituutio, NCI, NAP ja IOM terveydenhoitoinstituutioita. Ero on selvä ja tällaisen valinnan tekeminen on arvovalinta. Kalso sensuroi lähteitä omien ennakkoluulojensa ja asenteidensa tueksi.

Lääkärilehdessä 18.4.2017
 julkaistussa artikkelissa “Kannabiksella rahoiksi” Kalso nostaa esille salaliittoteorian, jonka mukaan kannabiksen lääkekäyttö on suursijoittaja George Soroksen salajuoni kannabiksen kaupallistamiseksi. Samassa jutussa hän nostaa esille marijuanan (!) kasvatuksen arvioidun tuoton 142 miljardia dollaria.

"Kannabiksen viljelystä odotetaan miljardibisnestä. Näin uskovat mm. suursijoittaja George Soros sekä joukko Facebookin ja PayPalin entisiä johtajia ja perustajia. Marijuanan kasvatus on jo nyt USA:n kannattavinta viljelyä. Sen arvioitu tuotto on 142 miljardia dollaria kahvin markkinoiden ollessa 80 miljardia."

Ruotsalainen huumesotaportaali Drugnews.nu julkaisi 4.4.2014 oman paljastusartikkelinsa George Soroksen laillistamisliikkeen avokätisestä rahoittamisesta Yhdysvaltojen osavaltioissa. Soroksen nostaminen kannabiksen laillistamisen syntipukiksi on kansainvälisen kieltolakilobbyn, WFAD, ja vankilateollisen kompleksin levittämää paranoiaa laillistamista vastaan. Ihme kyllä Soros on myös yksi Euroopan nousevan äärioikeiston kritiikin kohteita. Kalso seikkailee näillä jorinoillaan todella oudoissa vesissä.

Tämä 142 miljardin dollarin arvio puolestaan tulee YK:n huume- ja rikostoimistosta, UNODC, ja on sen esittämä arvio kansainvälisen laittoman kannabiskaupan arvosta, ei ainoastaan USA:n (A 2005 United Nations report). UNODC:tä on huumesotalobbyn miehittämä eikä toimisto ole kyennyt tarjoamaan uskottavaa analyysia siitä, miksi huumeongelma vain paisuu samalla kun huumeiden vastaiseen kampanjointiin kuluu miljardeittain dollareita ja euroja, ihmisiä kuolee yliannoksiin ja epäpuhtaisiin aineisiin ja eri valtioissa käytävissä huumesodissa kuolee vuosittain kymmeniä tuhansia ihmisiä. 

Tämä 142 miljardia dollaria sisältää siten mm. meksikolaisten huumekartellien bisneksiä. Eikö lasten ja nuorten tulevaisuus huoleta lainkaan silloin kun meksikolainen kartelli toimittaa niille kannabista? Mitä kahvilla on tekemistä tämän asian kanssa ? Onko tämä tarkoitushakuisuutta vai täydellistä tietämättömyyttä siitä, mistä puhuu? Molemmat vaihtoehdot ovat outoja niinkin arvostetulta asiantuntijalta kuin professoritason Eija Kalso. Miksi hän ei esimerkiksi vertaa lääkekannabisteollisuuden arvoa opioiditeollisuuden arvoon? Se olisi jotenkin relevantimpi mutta kun huippuasiantuntija puhuu huumesotaa, ei toimittaja osaa edes kysyä.

Kalso on omien kirjoituksiensa mukaan valinnut kannabiksen lääkekäytöstä lähteikseen USA:n liittovaltion huumesotainstituution NIDA, ruotsalaisen huumesotaportaalin Drugnews, kansainvälisen huumesotalobbyn WFAD ja YK:n huume- ja rikosvalvontatoimiston UNODC. Yksikään näistä ei ole lääkekäytön tutkimukseen erikoistunut instituutio, yliopistollinen sairaala tai perustutkimusta tekevä laboratorio vaan ainoastaan huumesodan instituutioita. 

Kalso toimii julkisin verovaroin kustannetussa terveydenhoidossa mutta hänen argumenttinsa kannabiksen lääkekäytöstä eivät kestä kriittistä tarkastelua. Näitä ei kyseenalaisteta pelkästään sen takia, että kannabis on poliittisesti herkkä aihe. Tällä ei ole mitään tekemistä tieteellisen tutkimuksen kanssa. Mutta selviääkö tämä asiasta kirjoittaville toimittajille, joille Kalso edustaa asiantuntijavallan huippua, itse professoria? Uskoivathan he Jari Aarniotakin!

Sensuuria ja korruptiota julkisessa terveydenhoidossa

Suomenmaa-lehti tarttui 30.10.2017 Kalson kirjoitukseen YLE:n sensuurista ja laukoo otsikossaan “Kipuklinikan ylilääkäri syyttää Lääkä­ri­leh­dessä Yleä sensuurista lääke­kan­na­bis­ju­tussa”.– "Kanna­bis­te­ol­li­suu­della suuret voitto-odotukset".

altKorruptio on vakava syytös YLE:n riippumattomuutta kohtaan ja Lääkärilehti kysyi 1.11.2017 asiaa myös YLE:n toimittajalta: "Sensuroiko Yle Kalsoa, Risto Kuusisto?".

"Monilla ohjelmaan haastatelluilla oli kytköksiä kannabisteollisuuteen tai muita vastaavia sidonnaisuuksia. Olitko tietoinen tästä?

– Taitaa olla lähes mahdotonta löytää tutkijaa, jolla ei olisi kytköksiä lääketeollisuuteen. Kaikki kytkökset tehtiin ohjelmassa selväksi, professori Kalsoa lukuun ottamatta."

YLE:n ajankohtaisohjelmien päällikkö Ilkka Lehtinen toi omassa vastineessaan "Kalson sensuurisyytökset ovat perusteettomia" Lääkärilehti 10.11.2017 esille sen, kuinka Eija Kalso on päinvastoin päässyt esittämään mielipiteitään runsaastikin YLE:n eri ohjelmissa.



“Kalson näkemykset ovat laajasti tiedossa ja myös Yle on haastatellut häntä vuosien saatossa useissa eri yhteyksissä. Akuutti-ohjelmassa ja siihen liittyvässä verkkoartikkelissa kaksi vuotta sitten (10/2015) Kalso kertoi pitkään lääkekannabiksen tutkimuksesta ja haittavaikutuksista. Tiedeykkönen (Yle Radio 1) käsitteli viikolla 43 koko lähetyksen verran lääkekannabista ja myös Kalso oli mukana ohjelmassa.

Sensuurista syyttäminen on vakava asia, varsinkin kun Kalso itse on saanut puheenvuoron Ylellä vuosien saatossa monta kertaa.”

Lääkärilehti on lääkärikunnan ja lääketeollisuuden julkaisu. Kalson kirjoitus herätti sen lukijakunnassa voimakkaita mielipiteitä, jotka lehti julkaisi artikkelissa “Kalson kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun”. Lääkärilehti 2.11.2017. Käydyssä keskustelussa esitettiin jopa päinvastaisen sensuurin harjoittamista toimittajia kohtaan, mikä antaa oudon kuvan lääkärikunnan ammattietiikasta. Eija Kalson tapa argumentoida lääkekannabiskeskustelua kuvastaa siten suomalaisen lääkärikunnan yleisempää asennetta kaiken kritiikin yläpuolella olevina asiantuntijoina.

YLE TV1:n MOT-ajankohtaisohjelma lähetti 23.10. reportaasin “Luulosairaan käypä hoito” siitä, miten julkisin verovaroin kustannettu terveydenhoito on Suomessa lääkeyhtiöiden käsissä. Tämä ei ole edes mikään uusi paljastus. Mm. Iltalehti uutisoi 1.6.2016, että Suomessa toimivat lääkeyritykset julkaisivat ensimmäistä kertaa yksityiskohtaisia tietoja lääkäreille maksamistaan palkkioista. Yhteensä 29 lääkeyritystä julkaisi listan siitä, paljonko ne ovat käyttäneet rahaa yhteistyöhön lääkäreiden, sairaanhoitajien, proviisoreiden ja farmaseuttien kanssa. Yritykset maksavat terveydenhuollon ammattilaisille muun muassa koulutusmatkoja ja asiantuntijapalkkioita.

Tietosuojalainsäädännön vuoksi terveydenhuollon ammattilaiset saivat itse päättää, antavatko he luvan nimensä julkaisuun. Noin 65 prosenttia päätti, että heidän nimensä saa julkaista. Lääkeyritysten julkaisemista listoista paljastuu, että useat lääkärit ovat saaneet viime vuonna yli kymmenen tuhatta euroa lääkeyrityksiltä. Yksittäinen diabeteslääkäri oli saanut viime vuonna eri lääkeyrityksiltä yli 65 000 euroa. Keskimäärin lääkärit saivat yrityksiltä noin 1000 euroa. Yhteensä yritykset käyttivät yhteistyöhön 27 miljoonaa euroa. Vuonna 2010 Kuopion yliopiston kansanterveyden tutkimuslaitoksen johtaja ja professori sai tuomion veropetoksesta, koska hän ei ollut maksanut veroja amerikkalaiselta tupakkayhtiöltä saamistaan 170 000 euron lahjuksista. Professori tutki tupakan terveydellisiä vaikutuksia, mutta ainoastaan verojen kiertäminen katsottiin tässä tapauksessa arveluttavaksi.

MOT:n ohjelma lääkärikunnan ja varsinkin käypähoitosuosituksia tekevien asiantuntijoiden sidonnaisuuksista lääketeollisuuteen raivostutti Kalsoa, koska se haastaa hänen kaltaistensa asiantuntijavallan sen perustuksia eli pankkitiliä ja osakesijoituksia myöten. Följ pengarna! Käypähoitosuositus ei ole mikään laki, ei edes asetus vaan pelkkä suositus. Potilasta pitää hoitaa hoitovasteen mukaan eikä käypähoitosuositusten sanelemana. Potilaan itsemääräämisoikeus menee tämän edelle, koska se on ihmisoikeus!

Kalson asema kaikessa professoriuudessaan ei riitä sanelemaan sitä, mikä toimii kullakin potilaalle. Kalso ei ole tässä asiassa asiantuntija vaan professorina käyttää hänelle langennutta asiantuntijavaltaa mielivaltaisesti ajaakseen omia etujaan. Hänen kannabiksen lääkekäyttöä koskevat tietolähteensä ovat vankilateollisen kompleksin instituutioita ja ns. huumeiden vastaisia organisaatioita. Kalso saa lääkeyhtiöiltä konsultointipalkkioita (Grünenthal, Orion Pharma) ja luentopalkkioita (Astra Zeneca, Mundipharma, Orion Pharma) ja omistaa lääkeyhtiön osakkeita (Orion Pharma). Nämä valmistavat mm. opioidi- ja psyykenlääkkeitä.

Vahvat lääkeopioidit tappavat Suomessa enemmän kuin huumeet, ainakin 150 vuodessa. Psyykenlääkkeet tappavat vielä enemmän. Parkinsonin taudin lääkkeet aiheuttavat vakavia sivuvaikutuksia kuten peliriippuvuutta ja muita impulssikontrollin häiriöitä. Yleisesti määrätty kipulääke yllättää - voi muodostaa elimistössä runsaasti huumaavaa ainetta. Kodeiinista voi muodostua elimistössäsi jopa merkittävä määrä morfiinia. Siksi niille pitää saada vaihtoehtoja.

Kalso ja muut julkiseen terveydenhoitoon pesiytyneet huumesotalobbarit sekoittavat retoriikassaan tarkoitushakuisesti laittomat ja lailliset kannabismarkkinat, viihde- ja lääkekäytön. Vanhukset ja sairaat jäävät vaille halpoja ja toimivia lääkkeitä samalla kun nuoret saavat kannabista laittomilta markkinoilta ilman mitään valvontaa.

  

alt

 


torstai 30. marraskuuta 2017

Kannabiksen huumeluokituksen sietämätön heppoisuus

YK:n vuoden 1961 huumeyleissopimuksen perustana olevassa huumeluokituksessa kannabis on luokiteltu vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä. Se asetettiin ankarimpiin I ja IV kategorioihin kokaiinin ja heroiinin rinnalle. Tämän luokittelun perustana ollut raportti  paljastaa, että kyseinen historiallinen virhe perustuu asiantuntijavallan rasistiselle väärinkäytölle, josta tuli kieltolain toteuttamisen normi.

altKannabiksen luokittelua käsitellään tällä hetkellä WHO:n asiantuntijakomiteassa Expert Committee on Addiction‐Producing Drugs, ECDD, vuonna 2019 pidettävää YK:n huumehuippukokousta varten. ECDD:n olisi ennen vuoden 1961 sopimuksen laatimista pitänyt arvioida kannabiksen luokittelun tieteellinen perusta, koska kannabiksen huumeluokitusta oltiin arvioitu ainoastaan Kansainliiton aikana vuonna 1934. Sen sijaan toisen maailmansodan jälkeen perustetun Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, vuoden 1961 huumekokouksen delegaatit tekivät ratkaisunsa yhden ainoan henkilön laatiman raportin perusteella. Tämä oli WHO:n huumeriippuvuutta tutkivan yksikön eläkkeelle siirtyneen johtajan, professori P. O. Wolffin vuonna 1955 laatima raportti “The Physical and Mental Effect of Cannabis, Additional Study”.

ECDD ei antanut missään vaiheessa virallisia suosituksia YK:n huumekomissiolle, CND, kannabiksen luokittelusta ennen vuoden 1961 kokousta eikä itse asiassa koskaan sen jälkeenkään. Komitean kokouspöytäkirjoista tiedetään, että kannabiksesta keskusteltiin kahdesti ilman mitään tieteellistä arviointia.

Vuonna 1952 ECDD julkisti lausunnon, jossa todetaan, “ettei komitea ole nähnyt mitään perusteluja kannabiksen lääkekäytölle”. Vuonna 1965 ECDD oli vielä suorasukaisempi: “Kannabiksen lääkekäytölle ei ole enää mitään tarpeita” mutta “luonnollinen tai synteettinen THC voi osoittautua lääkinnällisesti käyttökelpoiseksi”. Kummassakaan lausunnossa ei mainittu lähdeviitteitä.

Wolffin raporttiin on viitattu kansainvälistä huumevalvontaa käsittelevissä historiikeissa ja analyyseissa, eikä se aiemmin ollut julkisesti luettavana kunnes vuonna 2014 WHO julkaisi sen digitaalisessa muodossa. Kyse on kieltolain kannalta keskeisestä dokumentista. Professori Wolff oli omana aikanaan tunnustettu tutkija, joka oli suorittanut tohtorin oppiarvot lääketieteessä ja filosofiassa. Hän toimi WHO:n huumeriippuvuutta tutkivan yksikön johtajana sekä WHO:n riippuvuutta aiheuttavien aineiden asiantuntijakomitean sihteerinä vuosina 1949 - 1954, jolloin YK:ssa suunniteltiin kansainvälisen huumevalvonnan yhtenäistävää sopimusjärjestelmää ja kehiteltiin sitä tukevaa byrokratiaa. Wolff käytännössä valvoi sitä, mitä komitean työstä näkyi ulospäin.

Wolffin laatima raportti tarjoaa kurkistuksen kieltolain keskeisen vaikuttajan lähteisiin ja argumentteihin. Tutkimukseksi tai tieteelliseksi arvioksi tätä raporttia on mahdoton luonnehtia, koska siinä on selkeästi lähdetty liikkeelle henkilön omista ennakkokäsityksistä. Vaikka kyseessä onkin korkeasti koulutettu henkilö ja oman aikansa auktoriteetti niin nykyajan näkökulmasta kyseessä on kannabiksen vastainen pamfletti, jota leimaa vahvat rotuopilliset ennakkoluulot, joita Wolff ei edes yritä peitellä. Tälle perustuu nykyinen kannabiksen kieltolaki.

Isoäidin kannabisko heikompaa

Wolffin raportti on kaikkien kannabiksen vastaisten tutkimusten, raporttien ja valistuslappusten kantamuoto. On huvittavaa huomata, että Wolff tulee kiistäneeksi joitakin hänen kautensa jälkeen keksittyjä väitteitä kannabiksesta. Hän mm. kiistää kannabiksen kasvaneen vahvuuden eli väitteen, että isoäidin käyttämä kannabis olisi ollut paljon heikompaa kuin nykyään.

Sivulla 8 Wolff esittää, että “In all observations and conclusions, it should be borne in mind that a great difference between the effect of cannabis (i.e the resin itself known as charas, hashish, chira) and that of the leaves and tops (known as bhang, ganja, kif, takrouri, dagga, marihuana, maconha, etc.) the former being about eight times more toxic.”

Eli lyhyesti kannabistuotteista tunnetaan sekä vahvoja että mietoja versioita. Mutta tätä argumenttia Wolff ei suinkaan käytä kieltolain hylkäämiseksi vaan jatkaa sivulla 9, että tämä kannabistuotteiden suuri vaihtelu voi olla selitys sille, miksi jotkut tahot eivät ymmärrä, kuinka vaarallinen kannabis onkaan!

“This great difference might perhaps be one explanation among others of the fact that, as mentioned earlier, (50) are some observers who do not consider cannabis to be as dangerous as it in fact is.”

Tätä Wolffin argumentointia voisi päivittää sillä, että vasta ns. Spice-ilmiö on tuonut markkinoille perinteisiä tuotteita olennaisesti vahvempia kannabistuotteita, ja siitä me saamme kiittää nimenomaan kieltolakia ja sen takana toimivia lääkeyhtiöitä. Näin nämä kannabisväitteet ovat kehittyneet kieltolain myötä.

Lähdeaineiston valikoiminen korostaa Wolffin epätieteellistä lähestymistapaa. Lähdemateriaalista puuttuvat Britannian hallituksen vuonna 1893 julkaisema komitearaportti, Indian Hemp Drugs Commission, kannabistuotteiden käytöstä Intiassa sekä New Yorkin pormestarin mukaan nimetty La Guardia raportti, “The Marihuana Problem in the New York City”, vuodelta 1944. Molemmissa päädyttiin Wolffin mielipiteen kanssa vastakkaiselle kannalle eli kannabiksen käyttö ei muodosta merkittävää terveydellistä ongelmaa ja varsinkin kieltolain soveltaminen sen käytön rajoittamiseksi on väärä ratkaisu.

altIndian Hemp Drugs Commissionin tekemän perusteellisen tutkimuksen Wolff kuittaa Egyptissä brittien hallintokaudella 1800-luvun lopulla terveysviraston johtajana uransa tehneen tohtori John Warnockin arviolla, että “Valitettavasti komissiossa ei näytä olleen mukana yhtään hulluuden asiantuntijaa”.

Warnock oli varhaisia kannabispsykoositeorian kehittäjiä: hänen mukaansa kannabis oli usein mielisairauden aiheuttaja. Warnockin omia havaintoja pidetään epäluotettavina: hän tutki kannabiksen käyttöä vain mielisairaaloissa väittäen peräti kolmasosan potilaista olevan kannabiksen käytön vuoksi hulluja. Tuohon aikaan kahdeksan miljoonan asukkaan Egyptissä oli vähän mielisairauksia mutta kannabiksen viihdekäyttö oli yleistä.

Wolff asettaa New Yorkin osavaltion oikeusministerin N. L. Goldsteinin mielipiteet luotettavammiksi tietolähteeksi kuin New Yorkin kaupungin pormestarin Fiorello La Guardian nimittämän komitean vuonna 1944 julkaisema raportti “The Marihuana Problem in the New York City”. Tämä raportti ei ole lähteenä vaikka sitä pidetään edelleen yhtenä perusteellisimmista monitieteisistä tutkimuksista kannabiksen käytöstä. Lisäksi se oli tehty New Yorkissa eikä jollakin toisella mantereella ja toisella aikakaudella. Sen johtopäätös oli, että julkinen kohu kannabiksen käytön katastrofaalisista vaikutuksista New Yorkin kaupungissa ei perustu mihinkään todelliseen uhkaan. Tällä raportti viittasi USA:n huumepoliisin johtajan Harry Anslingerin sensaatiohakuiseen kampanjointiin.

Kaiken huippuna Wolff viittaa omaan aikaisemmin julkaistuun tutkimukseensa hakiessaan ikäänkuin laajempaa tukea omille asenteilleen. Hänen pääasiallinen inspiraationsa näyttää kuitenkin olleen USA:n ensimmäisen liittovaltiotasoisen kannabiksen kieltolain junailleen Harry Anslingerin vuonna 1953 julkaisema kirja huumerikollisuudesta “Traffic in Narcotics”.

Harry Anslingerin maailmankuvaa ja toimintaa kuvaa se, että hän kirjoitti esipuheen Wolffin kannabista käsittelevään kirjaan vuonna 1949, joka julkaistiin Iso-Britanniassa vastaiskuna La Guardia raportin julkaisulle siellä. Siinä hän kirjoittaa, että ”marihuana on aina kaukaisista ajoista saakka yhdistetty mielisairauksiin, rikollisuuteen, väkivaltaan ja julmuuksiin... eikä ole mitään sellaista sairautta, mikä oikeuttaisi sen käytön nykyaikana”.

Kieltolain rasistinen perusta

Wolffin esittämänä “kannabismin” ongelma on “muhamettilaisten ja värillisten” kannabiksen käyttö, joka on leviämässä eurooppalaisten nuorten keskuuteen. Vuonna 1943 julkaisemassaan kirjassa “Narcotic Addiction and Criminality” Wolff toteaa, että “especially the Arabs are anxious to enjoy in great scale the stimulating effects of marihuana”.

Toisaalta hän näkee, että suurin osa “nuorista riippuvaisista” on ikäänkuin vahingossa tutustunut kannabiksen, koska “he ovat nähneet kouluissa ja eri yhteisöissä arvostamiensa ryhmien käyttävän kannabista”. Tällä hän ilmeisesti viittaa jazz muusikoihin ja beat-kirjailijoihin. Enemmistö nuorista on hänen mukaansa kuitenkin “henkisesti tasapainoisia satunnaisia addikteja”.

Psyykisten vaikutuksien arvioinnin Wolff aloittaa esittelemällä runoilija Baudelairin ajatusta siitä, että vaikutuksen vaihtelu voi riippua ihmisten henkisestä tilasta. Henkilön asettamat odotukset vaikuttavat päihtymyksen kokemukseen.

Näistä varauksista huolimatta Wolff vetoaa omiin aikaisempiin kirjoituksiinsa julistaessaan, että “kannabismia on aivan liian kauan pidetty vähäpätöisenä huumeongelmana, josta ei ole yhteiskunnallista haittaa, mutta asia ei ole enää näin. Sen leviäminen varsinkin joidenkin maiden nuorison keskuudessa, sen vaikutus muuhun rikollisuuteen ja sen lisääntynyt salakuljetus ovat muuttaneet näitä käsityksiä”.

Johtopäätöksenä Wolff esittää olevansa edelleen ihan samaa mieltä, kuin seitsemän vuotta aiemmin julkaisemassaan raportissa: "kannabis on kaikilla fyysisillä, henkisillä, sosiaalisilla ja kriminologisilla mittareilla mitattuna vaarallinen huume".

Tämä jäi kasvavan kieltolakibyrokratian opinkappaleeksi, jota ei ole saanut kyseenalaistaa. Tämä oli mahdollista, koska tuo byrokratia ei ole koskaan ollut tieteellisen tutkimuksen antamille tuloksille perustuva demokraattinen ja läpinäkyvä instituutio. “The Physical and Mental Effect of Cannabis” on puuttuva rengas, joka yhdistää Anslingerin masinoiman vuonna 1937 säädetyn Marihuana Tax Actin vuoden 1961 huumausaineyleissopimukseen, Single Convention. Tämä on puolestaan kaikkien nykyisten huumekieltolakien ja huumesotien äiti ja isä. 

Kannabiksen huumeluokitus YK:n huumevalvontabyrokratiassa perustuu yhden keskeisen henkilön asiantuntijavallan väärinkäyttöön. Kansainvälisissä ympyröissä tätä professori Wolffin aloittamaa asiantuntijavallan väärinkäyttöä jatkaa huumesotalobbyn WFAD käyttämä Harvardin lääketieteellisen yliopiston psykiatrian professori Bertha Madras ja Suomessa HUS:n kipuklinikan johtaja, professori Eija Kalso,joka pitää itseään ainoana asiantuntijana kannabiksen lääkekäytöstä puhuttaessa.

Lähde:

TNI: The Rise and decline of cannabis Prohibition. The history of cannabis in the UN drug control system and options for reform. 7.3.2014.

Expert Committee on Drug Dependence Thirty‐sixth Meeting Geneva, 16‐20 June 2014. Cannabis and cannabis resin Information Document. Agenda item 8.2.

Nutt, David: Better late than never? After 82 years the WHO reviews cannabis! 22.12.2016.

Wolff, Pablo Osvaldo: Narcotic Addiction and Criminality. 1943.

Wolff, Pablo Osvaldo: The Physical and Mental Effect of Cannabis, Additional Study, World Health Organization, Geneva 17 March 1955. WHO/APD/56. Accessed 4 March 2014. 

Anslinger, H. J . & Tompkins, W. F.: Traffic in Narcotics, New York. 1953.

 

alt

 


maanantai 6. maaliskuuta 2017

Raittiuden ihanne ja ihmisarvoinen kannabispolitiikka

Islannissa aloitettiin kaksikymmentä vuotta sitten kokeilemaan uutta mallia nuorison päihteiden käytön ehkäisemiseksi. Tulokset ovat hämmästyttäviä, uutisotsikoissa toistuu sana Islannin ihme.

altYLE uutisoi 28.2.2017 Islannin ihmeestä, kuinka maanosamme eniten röpöttelevästä nuorisosta on kahdessakymmenessä vuodessa tullut raitteinta. Jopa Islannin jalkapallojoukkueen menestys lasketaan Islannin mallin ansioksi.

YK:n tietojen mukaan islantilaiset ovat maailman kovimpia kannabiksen käyttäjiä: yli 18% kansasta on käyttänyt kannabista kuluneen vuoden aikana kun Euroopan valtioissa se vaihtelee 5% - 10% välillä. Kaikkiaan 30% islantilaisista on käyttänyt kannabista elämänsä aikana.

Islantilaisista 30% kannattaa huumeiden dekriminalisointia ja 56% vastustaa sitä. Sukupolvien välillä on tosin suuria eroja nuorten ikäpolvien kannattaessa dekriminalisointia niin, että sen kannatus tulee kasvamaan tulevaisuudessa. 

Islannin poliittiset puolueet ovat kansalaisia liberaalimpia huumekysymyksissä. Jopa konservatiivinen Itsenäisyyspuolue kannattaa dekriminalisointia, ja sen julkaiseman kannanoton mukaan “riippuvuutta pitäisi käsitellä terveyspoliittisena eikä kriminaalivalvonnan asiana”. Puolue kannattaa Sveitsin mallin mukaisia toimenpiteitä.

Keskustalainen Kirkas tulevaisuus puolueen entinen puheenjohtaja on julkisesti kannattanut kannabiksen dekriminalisointia samoin kuin Piraattipuolue, jolla asia on puolueen tavoitelistalla. Viher-vasemmistoliitto pitää myös huumeiden käyttöä terveysongelmana eikä kriminaalivalvonnan asiana. Ainoastaan keskustalais-oikeistolaisella progressiivisella puolueella ei ole kantaa asiaan.

Tuoreen vuoden 2017 alussa julkaistun tutkimuksen mukaan Islannin nuoriso on raittiimpaa kuin koskaan aiemmin. 15 - 16 vuotiaiden keskuudessa alkoholin käyttö on poikkeus nykyään, puolet 16 - 20 vuotiaista ei ole koskaan kokeillut alkoholia. 15 - 16 vuotiaista vain 5% oli käyttänyt alkoholia kuluneen kuukauden aikana. Vuonna 1998 luku oli 42%. Tupakointi on vähentynyt 23%:sta 3%:iin.

Kannabiksen käyttö yleistyi nuorten keskuudessa vielä 2000-luvun alussa. Vuonna 2010 23% alle 18 vuotiaista nuorista oli kokeillut kannabista, vuonna 2016 enää 18%. 15 - 16 vuotiaista 7% on kokeillut kannabista.

Kannabis on yhä laitonta ja poliisi ratsaa kasvatusprojekteja mutta käytäntö on salliva. Hallussapidosta voi saada sakkoja. Vain 30% kannattaa huumeiden dekriminalisaatiota ja 24% voisi ajatella sen lisäksi laillistamista. Vuonna 2014 Piraattien tekemästä dekriminalisaatioaloitteesta on käyty laajaa poliittista keskustelua, ja Islannin presidenttinä vuosina 1996 - 2016 toiminut Olafur Ragnar Grimsson kannatti vuonna 2013 julkisesti laillistamista.

Uusimpien ESPAD tutkimustietojen mukaan islantilaiset nuoret ovat puolestaan maanosamme raittiimpia. Miten tällainen voi olla mahdollista? Eikö liberaalisuus lisääkään huumeiden käyttöä?

Päihde- ja huumeongelmien ratkaisemisen kulmakivenä pidetään nuorten päihdekokeilujen ennaltaehkäisyä, jotta voitaisiin myöhäistää päihde- ja huumekokeilut mahdollisimman aikuiselle iälle. Perinteisen 1900-luvun jälkipuoliskolla muotonsa saaneen huumepolitiikan mukaan tätä kampanjaa käydään kahdella raiteella: ennaltaehkäisevän valistuksen jakaminen ja toisaalta kiinnijääneiden rankaiseminen. Kiinnijääneiden rankaisemisella lähetetään nuorisolle symbolisia viestejä, jotka he useimmissa länsimaissa näyttävät lukeneen väärin.

Tutkimus mukaan huumepolitiikkaan

Kaksikymmentä vuotta sitten Islannissa oli maanosamme eniten kännäävä nuoriso. Vuoden 1995 ESPAD tutkimuksen mukaan Islannin ja muiden pohjoismaiden nuoriso käytti eniten alkoholia Euroopassa. Tutkimuksen mukaan islantilaiset nuoret kokivat siitä eniten haittoja koko Euroopassa.

Myös Islannissa on kokeiltu perinteistä huume- ja päihdepolitiikkaa, varoiteltu nuoria alkoholin ja huumeiden vaaroista, mutta seuraukset olivat samanlaisia kuin muuallakin maailmassa. Huumeiden kriminaalivalvonta ja huumevalistus ovat onnistuneet kadottamaan raittiuden ihanteen nuorison keskuudessa. Kaksikymmentä vuotta sitten Islannissa päätettiin siirtyä tutkittuun tietoon perustuvaan päihdepolitiikkaan.

Käytännössä siirryttiin ainekeskeisestä ajatusmallista tarkastelemaan sitä, miksi ihmiset tulevat riippuvaisiksi ja miten riippuvuus kehittyy ongelmakäytöksi. Tämän ajatusmallin kehitti Harvey Milkman 1970-luvulla tehdessään tohtorinväitöstutkimuksiaan Denverin yliopistossa. Hän kutsuu malliaan behavioraaliseksi riippuvuudeksi.

Jokainen lukiolainen pystyy vastaamaan siihen kysymykseen, että miksi aloitti käyttämään: saatavuus, riskinottaminen, vieraantuminen, ehkä hieman masennusta.

Milkman päätyi väitöskirjassaan johtopäätökseen, että ihmiset valitsevat päihteensä tai huumeensa riippuen siitä, kuinka he haluavat kohdata stressin. Heroiinin käyttäjät turruttavat itsensä kun taas amfetamiinin käyttäjät haluavat kohdata sen.

Mutta miksi ihmiset jatkavat käyttöään sen jälkeen? Tässä kohtaa Milkman sai kuningasideansa: ihmiset saattavat olla ongelmakäytön kynnyksellä jo ennen ensimmäistä huumekokeiluaan, koska aineiden väärinkäyttö on tapa tulla toimeen stressin kanssa.

Ihmiset ovat riippuvaisia aivokemiansa muutoksista. Stressin “aktiivisesti kohtaavat” nuoret haluavat kiihkeitä “nousuja”, joita saa pikkunäpistyksistä, autovarkauksista tai piristeistä. Alkoholi vaikuttaa myös aivokemiaan. Se on lamauttava aine, mutta koska se poistaa estot, voi se sopivina annoksina vähentää ahdistusta.

“Ihmiset tulevat riippuvaisiksi juomisesta, autoista, rahasta, seksistä, kaloreista, kokaiinista, mistä vaan. Behavioraalisen riippuvuuden käsitteestä tuli tavaramerkkimme”, Milkman kertoo.

“Miksi emme luo yhteiskunnallista liikettä luonnollisten hyvänolon tunteiden ympärille, ihmisten aivojen tuottamien hyvänolontunteiden ympärille - ihmiset selvästi haluavat vaikuttaa tietoisuuteensa - ilman päihteiden haittavaikutuksia?”

“Huumevalistus ei toimi, koska se ei kiinnosta ketään. Me tarvitsemme elämisen taitoja, joilla soveltaa saatavilla olevaa tietoa”, Milkman jatkaa.

Vuonna 1991 Milkman kutsuttiin Islantiin luennoimaan työstään, havainnoistaan ja ajatuksistaan. Hän alkoi konsultoimaan Islannin ensimmäistä nuorille tarkoitettua huumehoitokeskusta.

“Sen tarkoitus oli löytää nuorille jotakin parempaa tekemistä.”

Saaduista hyvistä kokemuksista siirryttiin nopeasti valtakunnalliselle tasolle ja toteutettiin monia sosiaalisen elämän uudistuksia. Tupakan ja alkoholin ikärajat asetettiin 18 ja 20 vuoteen, ja niiden mainonta kiellettiin. Vanhempia neuvottiin viettämään enemmän yhteistä aikaa lastensa laatuajan sijaan, sopimaan kotiintuloajoista ja nuorten harrastusmahdollisuuksia lisättiin. Valtio on sijoittanut rahaa urheilun, musiikin, taiteiden, tanssin sekä erilaisten kerhojen tukemiseen tarjotakseen nuorille vaihtoehtoisia keinoja päästä mukaan erilaisiin ryhmiin ja tavoitella hyvän olon tunteita muuten kuin päihteiden avulla. Alhaisen tulotason perheitä avustetaan näissä asioissa. Esimerkiksi pääkaupungissa Reykjavikissa jokainen perhe saa valtiolta vuodessa 300 € lasta kohden tukea harrastuksiin.

Vuosina 1997 - 2012 perheidensä kanssa paljon aikaa viettäneiden 15 - 16 vuotiaiden määrä kasvoi kaksinkertaiseksi, 23%:sta 46%:iin. Säännölliseen urheiluun osallistuneiden määrä nousi 24%:sta 42%:iin. Saman ikäryhmän tupakointi, juominen ja kannabiksen käyttö romahtivat.

Kaksikymmentä vuotta sitten islantilaiset nuoret olivat Euroopan kovimpia alkoholin juojia. Nykyään Islannin teinit ovat Euroopan raittiimpia. Vuonna 1998 15 - 16 vuotiaista 42% oli ollut humalassa kuluneen kuukauden aikana. Vuonna 2016 enää 5%. Kannabista käyttäneiden osuus on laskenut 17%:sta 7%:iin. Tupakoijien määrä on tippunut 23%:sta 3%:iin.

“Emme pysty osoittamaan syy-seuraussuhteita tässä kehityksessä, minkä vuoksi ennaltaehkäisyn menetelmiä on vaikea myydä tutkijoille, mutta kehitys on hyvin selkeä. Suojaavat tekijät ovat lisääntyneet, riskitekijät vähentyneet kuten myös päihteiden käyttö, ja tämä on tapahtunut Islannissa johdonmukaisemmin kuin missään muussa Euroopan valtiossa”, summaa aineistoa tutkinut Álfgeir Kristjánsson.

Islannin malli

Poliitikkojen, tutkijoiden ja huumetyöntekijöiden visionäärinen ryhmä päätti koota voimansa uuden toimintamallin taakse kokeillakseen sitä, voisiko nuorison koko ajan kasvavan päihteiden käytön suuntauksen kääntää.

Vuonna 1999 perustettiin The Icelandic Centre for Social Research and Analysis, ICSRA, yhteistyössä koulutus-, tiede- ja kulttuuriministeriön sekä Islannin paikallishallinnon kanssa. Siitä saakka ryhmä on kerännyt vuosittain tietoa 10 - 20 vuotiaiden islantilaisten nuorten elämästä. Projekti on nimeltään Youth in Iceland.

Tämä monialainen ryhmä aloitti yhteistyön yhteiskunnan eri sektoreiden eli vanhempien ryhmien, koulujen, tutkijoiden, poliitikkojen, tiedotusvälineiden, urheilujärjestöjen ja yritysten kanssa. Vuonna 2007 aloitettiin presidentin tuella vuosittainen “Ennaltaehkäisyn päivä”.

Uuden toimintamallin tavoitteina ovat :

1. Perheiden ja lasten yhteisen ajan lisääminen

2. Alkoholin käytön aloittamisen lykkääminen 18 vuoteen tai sen jälkeen

3. Nuorten osallistumisen lisääminen järjestettyihin harrastuksiin vanhempien valvomana

Islannin malli perustuu kolmelle tekijälle:

1. Näyttöön perustuvat toimenpiteet

2. Kansalaisyhteiskuntaan perustuva lähestymistapa

3. Keskusteluyhteyden luominen tutkimuksen, politiikan ja käytännön välille

Ryhmä halusi muuttaa sen perinteisen mallin, jossa tutkimus, politiikka ja käytännön työ kulkivat omia polkujaan tutkijoiden julkaistessa tutkimuksiaan tietämättä ja usein jopa välittämättä siitä, olisiko siitä mitään hyötyä. Nyt nuoret täyttävät melkein joka vuosi kyselykaavakkeen, jossa he saavat kertoa tilanteestaan. Tämä palaute käydään läpi parissa kuukaudessa. Tieto käsitellään työryhmässä ja palaute ohjaa toimenpiteitä kentällä.

Islannin ehkäisymalli, Icelandic Primary Prevention Model, perustuu maan koolle ja islantilaisille arvoille, itsenäisyydelle, yhteistyölle ja jokaisen mukaan ottamiselle. Tiedon, ideoinnin, toiminnan ja analyysin horisontaalinen ja vertikaalinen yhdistäminen on luonnollista ja suhteellisen helppoa tällaisessa ilmapiirissä. Islantilainen varhaisen ehkäisyn mallia, joka on alkanut alaikäisten päihteiden käyttöön puuttumisesta, voidaan soveltaa myös muihin terveyteen liittyviin ongelmiin.

Kannattaa muistaa, että nuorten alkoholinkäyttö on laskusuunnassa kautta Euroopan, tosin ei missään niin selkeästi kuin Islannissa. Urheiluharrastus ei myöskään ole itsessään suojaava tekijä, jos maan urheilukulttuuriin kuuluu päihteiden ja dopingin käyttö.

Islannin ihme on esimerkki siitä, kuinka huumesodan jalkoihin jäänyt raittiuden ihanne voi tutkitun tiedon avulla elää liberaalin ja ihmisoikeuksia kunnioittavan huumepoliittisen keskustelun rinnalla. Se on Portugalin mallin tavoin esimerkki pitkäjänteisestä yhteiskuntapolitiikasta, jolla on saatu aikaan suuria hyötyjä kansalaisyhteiskunnalle ja valtiolle.

Islannin malli ja YK:n kestävän kehityksen ohjelma

Projektin tuloksia esiteltiin vuonna 2006 European Cities Against Drugs, ECAD, kokouksessa, missä se sai innostuneen vastaanoton. Samana vuonna aloitettiin Youth in Europe projekti, jonka perustana on Islannin malli. Youth in Europe levittää Islannin mallin sovelluksia paikallisella, ei valtakunnallisella tasolla. Projekti on käytännössä vasta alussa: mukana on kymmeniä paikkakuntia ja kaupunkeja, mutta saavutetun nuorison määrä on vielä pieni, joillakin paikkakunnilla vain pari koulua.

Youth in Europe versiossa korostetaan huumeiden vastaista kampanjaa, mutta sen menetelmillä on hoidettu myös uhkapeliriippuvuutta. Projektin rahoittajana on kymmenen vuoden ajan toiminut monikansallinen lääkeyhtiö Actavis. Projekti saa myös tukea EU:n Erasmus+ koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelmasta. Projektin suojelijana toimii Islannin entinen presidentti Olafur Ragnar Grimsson, joka on aikaisemmin ottanut kantaa kannabiksen laillistamisen puolesta.

Islannin mallia esiteltiin 19.4. UNGASS 2016 kokouksessa, jossa ISCRA:n tieteellinen johtaja, professori Inga Dora Sigfusdottir kertoi menestystarinan takana olevasta tutkimuksesta ja menetelmistä. Tilaisuuden tukijoina oli Islannin hallituksen ja Youth in Europen lisäksi maailman suurimpiin raittiusjärjestöihin kuuluva, vuonna 1850 Yhdysvalloissa perustettu IOGT International, International Organisation of Good Templars.

IOGT:n tausta on 1800-luvulla kohtuullisuuteen tai raittiuteen elämäntapana pyrkivät vapaamuurariloosheissa Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Looshit ovat alusta saakka sallineet naiset tasavertaisina jäseninä eikä niissä ole harjoitettu rotuerottelua. IOGT:n periaatteina ovat raittius, rauha ja ystävyys. Nykyään sen jäsenjärjestöt ovat levittäytyneet kymmeniin maihin noudattaen kunkin maan kulttuuria. Esimerkiksi Ruotsin IOGT-NTO järjestö on selkeästi huumeiden vastainen.

Lääketeollisuuden sponsoroima ECAD edustaa 1900-luvun huumesotamallia, josta useat suurkaupungit ovat eronneet. Myös perustajakaupunki Tukholma ilmoitti viime vuonna harkitsevansa ECAD:sta eroamista, koska merkityksellistä huumekeskustelua käydään muilla areenoilla. IOGT on 1800-luvun raittiusliikeestä alkunsa saanut kansalaisjärjestö, jolla näyttää olevan ihmisoikeusnäkökulma ja ihmisten osallistaminen toiminnan pääperiaatteina. Näiden "vanhan liiton" järjestöjen uusi yhteistyö paikallistason ehkäisytyössä kertoo uusien asemien hakemisesta UNGASS 2016 kokouksen jälkeisenä aikana. 

IOGT:n blogisti Viktor Watz valottaa IOGT:n kantaa huumeongelmaan ja yleensä riippuvuuteen arvioimalla toimittaja Johann Harin käsityksiä huumepolitiikasta. Hari kytkee kirjassaan “Chasing the Scream” ihmisten väliset suhteet riippuvuuteen, ja korostaa sitä, että yhteiskunta luo riippuvuuskäyttäytymisen puitteet.

Watz rinnastaa asian ylipainoisuuteen, koska se on hyväksytty riippuvuuden ilmenemismuoto: ylipainoisuus on normaali reaktio epänormaaleihin olosuhteisiin. Näkökulma ei halua leimata ihmisiä vaan kohdistaa huomio ongelmien syihin. Emme enää syö itse kasvattamaamme ruokaa vaan sitä, mitä valtio tukee, marketit myy ja tiedotusvälineet mainostaa. On helpompi syyllistää kuluttaja kuin analysoida talousjärjestelmää.

IOGT ei myöskään kannata laillistamista mutta edustaa Watzin mielestä samoja arvoja, jotka Hari kiteyttää:

“Riippuvuuden vastakohta ei ole raittius. Riippuvuuden vastakohta on yhteisyys.”

UNGASS 2016 oli YK:n vanhan huumeohjelman arviointikokous. Siinä asetettiin myös uusi, kaikkien YK:n jäsenvaltioiden vuonna 2015 hyväksymä kestävän kehityksen ohjelma kansainvälisen huumevalvonnan perustaksi. YK:n uusi eettinen imperatiivi kuuluu No-One Is Left Behind, ketään ei jätetä. 

Miten huumepolitiikkamme voidaan muuttaa vastaamaan YK:n asettamia kehitystavoitteita?

Huumepolitiikkamme käytännön toimenpiteet perustuvat usein vain asetuksiin tai viranomaisohjeisiin ja ovat ihmisoikeuksien vastaisia ilman, että kukaan on tullut ajatelleeksi sitä. On koettu tärkeämmiksi helpottaa viranomaisten työtä näiden yrittäessä toteuttaa poliitikkojen asettamia epärealistisia, jopa utopistia tavoitteita. Kannabislääkityksen kieltävä lääkäri voi noudattaa lakia, mutta hän rikkoo ihmisoikeuksia. Kannabiksen käytöstä kiinnijääneen pakottaminen virtsatesteihin on poliisin toimintaohjeen mukainen päätös mutta rikkoo lakia, perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Tämä politiikka on tullut valtioille kalliiksi, aiheuttanut suurta vahinkoa yhteiskunnalle ja syrjäyttänyt kokonaisia ihmisryhmiä.

Kansainvälinen huumevalvontalautakunta, INCB, valvoo YK:n huumesopimusten kirjaimen noudattamista. Sen uusimmassa vuosiraportissa 2016 nostetaan esille kaksi kokonaisuutta: kannabiksen ei-lääkinnällisen käytön laillistamisaalto ja ihmisoikeuksien kunnioitus huumepolitiikassa.

Vihdoin tänä vuonna INCB tuomitsee jyrkin sanoin laittoman ihmisten tappamisen huumesodan oikeutuksella tuoreimpana esimerkkinä Filippiinien presidentti Duterten aloittama vaino. INCB:n mukaan tällainen huumepolitiikka on vastoin huumesopimuksien asettamia tavoitteita, vastoin YK:n universaalia ihmisoikeusjulistusta, kansainvälistä ihmis- ja poliittisten oikeuksien sopimusta ja ihmisarvon perusperiaatteita

altINCB ei tietenkään voi hyväksyä kannabiksen laillistamista niin kauan kuin se on mainittu huumesopimuksissa. Mutta raportti toistaa kohdassa 311 kannabisaktivistien vuosikymmeniä esittämän faktan, etteivät sopimukset edellytä käyttäjien kriminalisointia. INCB kehottaa valtioita lopettamaan käyttäjien rankaisemisen ja laillistamisen sijaan kehittävän muita tapoja täyttää sopimusten tavoitteet ja tarkoitukset. Nykyään INCB pitää käyttäjien rankaisemista haitallisena kun vielä 2000-luvun alussa Thaimaan huumesodan aikana INCB ei kommentoinut asiaa lainkaan. Tämä kertoo myönteisestä edistyksestä kansainvälisen huumebyrokratian huipulla.

Islannin malli ei sekään ole ratkaisu kaikkiin ongelmiin eikä se välttämättä sovellu kaikkiin maihin ja kulttuureihin. Se edustaa Hollannin, Portugalin, Espanjan, Uruguayn, Kanadan ja useiden USA:n osavaltioiden rinnalla uudenlaista ajattelua päihde- ja huumeongelmien ratkaisussa, Johann Harin oivaltavasti tiivistämää paradigman vaihdosta koko ongelmakokonaisuuteen. 

Maailmanlaajuisten ongelmien edessä ihmiskunnan tulevaisuuden ratkaisee ensisijaisesti suhteemme toisiin ihmisiin.

 

 

Lähde: European School Survey Project on Alcohol and Other Drugs, ESPAD, 2015Iceland Magazine 27.10.2015Iceland Magazine 9.2.2017MosaicScience 17.1.2017Sigfusdottir, Inga et al: Substance use prevention for adolescents: the Icelandic Model. Health Promotion International, Vol. 24 No. 1. 11.12. 2008, Daily Mail 20.4.2016Huffington Post 11.5.2016Islannin mallin esittely UNGASS 2016:ssa 19.4.2016, ICSRAThe Reykjavik Grapevine 21.5.2014INCB raportti 2016

 

Johann Hari: kaikki, mitä luulet tietäväsi riippuvuudesta, on väärin

 

 

alt


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...