sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Huumesotabunkkerin luhistuminen

Huumesodan loppuminen näkyy kannabiksen vapautumisena ja huumesotaorganisaatioiden rapautumisena. Tuorein esimerkki on Tukholman kaupungin eroaminen perustamastaan ECAD -huumesotajärjestöstä. Mitä Helsinki enää panttaa?

altRuotsi mainostaa harjoittamaansa huumepolitiikkaa kansainvälisenä menestystarinana ja yrittää painostaa muita maita noudattamaan samaa. Ruotsi on kuitenkin kärkisijoilla EU:n huumekuolleisuustilastoissa, kuolleisuus kasvaa vuosi vuodelta ja suurin kasvu on tapahtunut Tukholman läänissä.

Siellä pitää päämajaansa European Cities against Drugs, ECAD, Tukholman kaupungin tukemana ja perustamana. ECAD perustettiin vuonna 1994 vastustamaan Euroopan suurkaupungeissa leviävää haittoja vähentävää politiikkaa. ECAD edustaa niitä tahoja, jotka vannovat väärinkäytön nimeen, vastustavat narkomaanien auttamista ja väittävät huumeettoman maailman olevan liki valmis kunhan ihmisoikeuksista on tingitty tarpeeksi.

Vuonna 1998 toukokuussa YK:n huumevalvontalautakunta, INCB, ja ECAD järjestivät Tukholmassa konferenssin, jossa luotiin yhteistä politiikkaa laillistajia vastaan. Konferenssi järjestettiin ennen YK:n erikoisyleiskokousta 8. - 10.6.1998, jossa YK:n huumetoimiston UNODC:n uusi johtaja Pino Arlacchi johti YK:n huumehaukkojen maailmanlaajuiseen kampanjaan A Drug Free World – We Can Do It!

Vielä vuonna 2015 Ruotsin hallitus myönsi ECAD:lle 400 000 kruunua eli noin 40 000 euroa “rajoittavaa ja tasapainoista huumepolitiikkaa esittelevän raportin laatimiseksi” UNGASS 2016 kokoukselle, jossa käsiteltiin juuri tuon drug free world -politiikan täydellistä epäonnistumista. Ruotsalaiset huumehaukat olivat kuningatar Silvian johdolla keskeisiä toimijoita uudistusten ja jopa vapaan keskustelun vesittämisessä jo ennen varsinaista kokousta.

Tänä vuonna Tukholman kaupunki ilmoitti harkitsevansa ECAD:n tukemisen lopettamista, koska ECAD:n politiikka on ristiriidassa haittoja vähentävän politiikan kanssa. ECAD:n läheinen suhde Venäjän huumepolitiikan johtajien kanssa herättää närää poliitikoissa ja virkamiehissä, koska Venäjän huumepolitiikka ei kestä ihmisoikeustarkastelua. Ruotsi on itsekin joutunut YK:n ihmisoikeustarkkailijan kritiikin kohteeksi korkean huumekuolleisuuden ja huumeiden käyttäjien ankaran kohtelun takia. Julkinen debatti Ruotsissa on kääntymässä "nollavisiota" vastaan epäinhimillisen politiikan aiheuttamien ongelmien takia. Ruotsissa on myös havahduttu huumesodan varjossa räjähdysmäisesti kasvaneen lääkeainekuolleisuuden aiheuttamaan ongelmaan.  

Tukholman kaupungille ECAD:n puolesta kerätty kansainvälinen vetoomus esittää kuka kukin on gallerian huumesodassa: listalta löytyvät mm. virtsatestien kuningas ja Nixonin huumetsaari Robert DuPont, SAM:n johtaja Kevin “Big Marijuana” Sabet, kannabiksen haittatutkimuksen konkari Bertha Madras Drug Free America verkostosta, UNGASS 2016 kokousta kulisseissa torpedoinut entinen suurlähettiläs Hans Lundborg ja UNODC:n entinen pääsihteeri Antonio Maria Costa.

Keskeiset kieltolakijärjestöt, kuten European Cities Against Drugs, ECAD, World Federation Against Drugs, WFAD, ja Suomessa Irti huumeista ry ja THL väittävät, ettei rankaiseminen ja hoito ole ristiriidassa vaan täydentävät toisiaan. Käytäntö kertoo aivan muuta: yhteiskunnan rajalliset resurssit ovat valuneet kriminaalivalvontaan, joka tuottaa enemmän ongelmia kuin kaikkien huumeiden käyttö yhteensä. Huumesotaretoriikka on jyrännyt alleen vaihtoehdot ja ihmisarvoa kunnioittavan keskustelun, mikä on näkynyt mm. kannabisyhdistyksien kohtelussa.

ECAD:iin kuului huippuaikoina 270 kaupunkia mutta nyt vain 48 ja nekin vähäpätöisiä pikkukaupunkeja pohjoismaissa ja Itä-Euroopassa. Tukholman perustelu eroamiselleen on yksinkertainen: ECAD on jäänyt jälkeen huumepolitiikan kehityksestä ja Tukholma haluaa päästä mukaan debattiin niillä areenoilla, joilla muutkin valtioiden pääkaupungit tällä hetkellä hengailee.

Tukholman kaupungin viittaamat uuden huumepoliittisen keskustelun areenat ovat Global Commission on Drug Policy järjestön viime vuosien työn tulosta. Komission julkaisemien raporttien ja tilaisuuksien suosio on osoitus siitä, miten tuuli on kääntynyt huumepolitiikassa ja ECAD:n ajama ihmisoikeuksia polkeva kriminaalivalvonta todettu umpikujaksi.

Huumesodan demagoginen argumentaatio on yhä kovaa valuuttaa Ruotsissa, koska Tukholma aikoo jatkaa “huumeidenvastaista työtä” ja “kohdata laillistamisen kannattajat oikeilla argumenteilla ja leveällä rintamalla” mutta ilman ECAD:ia. 

Haloo, Helsinki!

altYhä useampi suurkaupunki on eronnut ECAD:sta niiden huomattua tukeneensa sellaista toimintaa, joka rikkoo ihmisoikeuksia ja tuhlaa resursseja väärään politiikkaan. Turku erosi ECAD-verkostosta kaupunginhallituksen päätöksellä vuonna 2011.

Helsingin kaupunki maksaa ECAD:lle yli 8000 € vuodessa, ja kolme kaupunginvaltuutettua teki vuonna 2011 esityksen siitä eroamisesta. Asian käsittelyssä paljastui että Kokoomuksen jäsen Paula Kokkonen on toiminut ko. järjestössä ja sen takia Helsinki jatkaa rahan maksamista huumesotajärjestölle. 

Helsingin kaupungin terveyslautakunnan vastineessa todettiin, että “European Cities Against Drugs –järjestö on ainoa päihteisiin liittyviin haasteisiin keskittyvä kansainvälinen järjestö, jossa Helsingin kaupungin terveyskeskus on mukana”.

Tämä on järkyttävä tunnustus siitä, kuinka yksipuolista huumepolitiikkaa Suomessa harjoitetaan: jopa Helsingin kaupungin terveyslautakunta on kansainvälisen huumesotalobbyn käsissä. Helsinki maksaa 8200 € vuodessa sellaisesta seurasta, johon Tukholmakaan ei enää halua kuulua.

Tämä on mitätön summa verrattuna niihin vahinkoihin, joita vuosikymmenien huumesotapolitiikka on aiheuttanut Suomessa, mutta symbolisesti hyvin tärkeä. Symbolisten viestien lähettämisestähän tässä on kysymys, ei järjen käytöstä. ECAD on nimenomaan se taho, mistä kaikki kantsu-uutiset, kannabispsykoosilööpit, kahden raiteen politiikan hokemat, käyttäjien sortopolitiikka ja tiedotusvälineiden huumesotasensuuri ovat peräisin.

On lähinnä järkyttävää, kuinka Suomen tiedotusvälineet YLE:ä myöten ovat hiljaa huumepolitiikan todellisista taustoista. Turun seudun kannabisyhdistys on yrittänyt tiedottaa siitä, kuinka suomalainen huumepolitiikka on ruotsalaisen huumepolitiikan halpa karvalakkiversio, kuinka Suomen poliisi toistaa Ruotsalaisen propagandan väitteitä, kuinka Juhana Idänpää-Heikkilä toi Nils Bejerotin huumesotaopit Suomeen, kuinka Ruotsi torpedoi UNGASS 2016 kokousta ja kuinka Ruotsi torpedoi kannabiksen luokittelun muutoksen vastaamaan sen todellisia hyötyjä.

Haloo Helsinki! Nyt on tilaisuus leikata oikeasta kohdasta ja aloittaa panostaminen 2000-luvun huumepolitiikkaan!!


Tusky: Dagens Samhälle 21.11.2016Drugnews 21.11.2016, Drugnews 17.10.2016, Dagens Nyheter 27.11.2016

 

alt

 


lauantai 26. marraskuuta 2016

Uruguay - kuinka kannabiskauppaa valvotaan

Uruguayssa ollaan eletty kolme vuotta kannabiksen laillistamisen kanssa ja projekti on vielä kesken. Tämä ei ole mikään ihme, koska Uruguay aloitti käytännössä nollapisteestä.

altUruguay on ensimmäinen itsenäinen valtio, joka toteuttaa laillisesti valvotut kannabismarkkinat. Kanadan, Coloradon ja Kalifornian laillistamisprojektien perustana on vuosien kokemukset kannabiksen lääkekäytön valvonnasta. 

Uruguayn presidentti Jose Mujica julkaisi vuonna 2012 aloitteensa “Strategy for Life and Coexistence”. Sen viidestätoista ehdotuksesta yksi koski “kannabiksen kaupan laillistamista ja valvontaa”. Kongressissa oli jo vireillä yksi laillistamisaloite, mutta se korvattiin Mujican paljon pidemmälle menevällä suunnitelmalla. Mujica loi valtion monopolijärjestelmän, joka sallii kotikasvatuksen ja kannabisklubit. Laki hyväksyttiin Uruguayn kongressissa 24.12.2013.

WOLA on ihmisoikeuksien toteutumista Amerikan valtioissa tutkiva ja edistävä ajatushautomo, jonka raportti Uruguayn kannabiksen laillistamisesta on ensimmäinen kattava tutkimus tästä uraa uurtavasta kokeilusta. Yhdysvaltojen tukemien diktatuurien vaihduttua demokratioiksi ovat uudet ongelmat nousseet yhteiskuntien kehityksen esteiksi. Näitä ovat USA:n ajama huumesotapolitiikka, siitä kumpuava järjestäytynyt rikollisuus, sen synnyttämä väkivalta ja korruptio sekä muuttoliike ja rajaturvallisuus. 

Tärkein syy presidentti Mujican ja hänen puolueensa kannabispolitiikkaan on Paraguayn kaltainen narkovaltiokehitys, joka on vienyt useita Etelä-Amerikan valtioita liki perikatoon. Uruguay on mantereen rauhallisimpia maita mutta kehitys 2000-luvulla on koettu huolestuttavana.

Laki laillisti välittömästi kotikasvatuksen sallien käyttäjien kasvattaa kuusi kasvia. Myöhemmin valvontaviranomaisia ohjeistettiin toimimaan kotikasvatustapauksissa siten, että poliisin pitää todistaa kasvatuksen olevan tarkoitettu laittomille markkinoille vaikka kasvattajalla on liikaa kasveja eikä hän ole rekisteröitynyt.

Laillistaminen osui 2000-luvulla alkaneen kannabiksen käytön yleistymisen kulminaatiokohtaan. Vuoden 2001 jälkeen kannabiksen käyttö on yleistynyt niin että 23% väestöstä on kokeillut kannabista ainakin kerran. Vain 9% on käyttänyt kuluneen vuoden aikana ja 6,5% kuluneen kuukauden aikana. Kannabiksen käyttö on vähäisempää kuin Yhdysvalloissa, missä yli 40% kansalaisista on käyttänyt kannabista.

altVuonna 2014 60% kannabiksen käyttäjistä kertoi hankkineensa laittomilta markkinoilta ns. prässättyä kannabista, joka tulee suurimmaksi osaksi Paraguaysta, 30% hankki kotimaista kannabista ja 9% kasvatti omansa. Tutkimusten mukaan laittomilla markkinoilla myytävän kannabiksen, joka on ns. prässättyä kannabista Paraguaysta, THC-pitoisuus on keskimäärin 5,5%, mikä asettuu laillisen kannabistarjonnan alarajoille.

Kansa ei ollut alussa lain kannalla yli 60%:n vastustaessa sitä mielipidemittausten mukaan mutta hyvin erilaisista syistä. Vuoden 2013 lopussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan 78% piti kuitenkin valtion tarjoamaa kannabista parempana vaihtoehtona kuin rikollisia markkinoita, joita kannatti enää 5%.

Asia ei kosketa suurta yleisöä, eikä siitä ole tullut yhteiskuntaa jakava moraalinen kysymys. Laillistamisesta ei tullut vaaliteemaa vuoden 2014 kongressivaaleissa. Niinpä vallassa pysynyt Frente Amplio puolue ja uusi presidentti Tabaré Vázquez voivat jatkaa projektin kehittämistä.

Laissa joustonvaraa

Liki kolme vuotta aloittamisesta projekti on kesken, ja keskeisen valvontaelimen Institute for the Regulation and Control of Cannabis, IRCCA, budjetti aiotaan kaksinkertaistaa 1,2 miljoonaan dollariin vuoteen 2020 mennessä henkilöstötarpeen kasvaessa koko ajan.

5300 kotikasvattajaa on rekisteröitynyt samoin kuin 22 kannabisklubia. Apteekkijakelua ei ole aloitettu marraskuuhun 2016 mennessä. Tämä ei ole ollut kovin pitkä aika, vaan Yhdysvalloissa toteutetuissa lääkekäytön laillistamisissa on myös kulunut vuosia ennenkuin kaikki osaset on saatu toimimaan.

Laillistamislaki laadittiin niin, että siinä on mukana joustonvaraa kannabiksen hinnoittelussa sekä siinä, kuinka ihmiset voivat valita kannabiksen hankintalähteensä. Näin hallituksella on käytössään lailliset välineet mukautua uusien kannabismarkkinoiden muutoksiin sitä mukaa kuin kertyy uutta tietoa ja kokemuksia niiden toiminnasta.


Lain mukaisesti valtio on perustanut asiantuntijoiden seurantakomitean, jonka ensimmäisen raportin pitäisi ilmestyä ennen vähittäismyynnin alkamista.

Valtion lisäksi kansalaisyhteiskunta on mobilisoitunut tilanteen valvontaan. Friedrich Ebert Foundation (FESUR), Uruguayn yliopisto ja katolinen yliopisto keräävät tietoa mm. markkinoista ja mielipiteistä.

IRCCA tekee yhteistyössä UdelaR’s Schools of Chemistry and Medicine yliopiston tutkijoiden kanssa “Uruguayssa kasvatettavien kannabislajikkeiden perimän ja kemian tutkimusta”. Tarkoituksena on kehittää keskuslaboratorio kannabiksen analysointiin.

Uruguayn hallituksella ei ole kuvitelmia siitä, että heidän mallistaan pitäisi tehdä esikuva muiden maiden laillistamiselle. Mutta hallitus on hyvin tietoinen siitä, että ensimmäisenä kannabiksen laillisen kaupan laillistavana maana he tulevat olemaan huomion keskipisteenä kotimaassa ja kansainvälisesti. Uruguayn mallista saa oppia kaikkien valtioiden hankkeille asettaa kannabis julkisesti valvottuun kauppaan.

WOLA:n raportti nostaa ongelmakohdaksi hallituksen päätöksen myydä kannabista kiinteään 1,20 dollarin grammahintaan vahvuudesta riippumatta. Mielipidemittausten mukaan kannabiksen käyttäjät eivät myöskään aio noudattaa tiukkaa sääntöä hankkia kannabista ainoastaan yhdestä sallituista vaihtoehdoista. Kannabisklubien kehittäminen on tehty hankalaksi tiukkojen taloudellisten ja organisaatiorajoitusten takia.

Vaikka valvovan viraston, IRCCA, rakenteen ajateltiin saattavan yhteen kaikki asiaankuuluvat tahot, on näiden instituutioiden yhteistoiminta ja keskinäinen tiedonkulku vielä puutteellista luoden ongelmia lain täytäntöönpanolle.

Laillistamisen edistymisen valvonta ja arviointi eivät ole vielä kohdallaan. Viranomaisten tekemiä arviointeja projektin edistymisestä ei ole julkistettu, mikä on estänyt kansalaisyhteiskuntaa ja tutkijoita tekemästä omia johtopäätöksiään. Toisaalta viranomaiset ovat olleet hitaita tai yhteistyöhaluttomia omaksumaan kannabiksen käyttöön liittyvää tutkimusta. Hallituksen täytyy myös valvoa, että tiedotuskampanjat ovat toimivia ja riittävästi rahoitettuja.

Laillistamisen vaikutuksesta liikenneturvallisuuteen on mahdotonta sanoa vielä mitään. Vähittäismyyntikään ei ole alkanut. Tilastojen mukaan onnettomuudet ovat jopa lievästi laskeneet vuoden 2013 jälkeen. Huumeiden käytöstä ei ole kuitenkaan mitään seurantaa, koska kokaiinin ja kannabiksen testaaminen kuljettajilta aloitettiin vasta 2014.

Ihmisoikeudet oleellisin asia

Vuoden 2014 lopussa IRCCA:n rekisteröimä kotikasvattaja pidätettiin 11 kasvin kasvatuksesta ja häntä syytettiin luvan rikkomisesta. Tuomari kuitenkin vapautti hänet, kun oikeudessa paljastui viiden ylimääräisen kasvin olevan uroksia ja taimia. Kansalaisjärjestöt konsultoivat sisäministeriä ehdotuksellaan selventää poliisin toimintatapoja silloin, kun he ovat tekemisissä kannabiksen kasvatuksen kanssa. Vuonna 2015 sisäministeriö julkaisi poliisiohjeistuksen, jolla selvennettiin epäjohdonmukaisuuksia.

Ohjeistus oli tärkeä osa lain täytäntöönpanoa, koska se suojelee rekisteröitymättömiä kotikasvattajia poliisin toimilta, kunhan nämä eivät ole tekemisissä laittomien markkinoiden kanssa.

Proderechos-kansalaisjärjestön edustajan Martin Collazon mukaan poliisin uusi ohjeistus kannabiksen kasvatuksessa on tämän kansalaisliikkeen merkittävä voitto, tulos onnistuneesta vuoropuhelusta sisäministeriön ja kansalaisjärjestöjen välillä.

Tämä politiikka liittyy Uruguayn kulttuurin liberaaliin lähestymistapaan huumeiden käyttöä kohtaan: yksilön vapauksia kunnioitetaan lainkuuliaisuuden sijaan opetuksena diktatuuriajoilta.

Kannabisklubimalli kyseenalainen

altKannabisklubien asema yhtenä vaihtoehtona on kyseenalainen ja nykyisen lain mukainen toiminta ei takaa niiden jatkuvuutta. Klubien ajatuksena oli saada kannabiksen käyttäjät kasvattamaan yhdessä osuuskuntamuotoisesti niin, että vältyttäisiin kaupallisen tarjonnan yksipuolisuudelta ja kotikasvatuksen vaivalta. 45 henkilön raja aiheuttaa käytännössä sen, ettei löydy tarpeeksi vapaaehtoisia kasvattajia, vaan suurin osa maksaa jäsenmaksun saadakseen korkeatasoista kannabista.


Tutkija Rosario Queirolon mukaan kyse on klassisesta yhteistoimintaan liittyvästä ongelmasta.

“Kannabisklubi on romanttinen ajatus, mutta aktivistijoukon ulkopuolella ihmiset ovat sitä mieltä, että tekisivät jotakin muuta kuin puutarhatöitä tai mieluiten pelkästään maksaisivat osallistumisesta. Suhde on vain kaupallinen eikä klubi yhteisöllisenä kohtaamispaikkana eikä kasvin mystisyys kiinnosta.”

Turvallisuusvaatimukset ja sijaintirajoitukset tekevät klubin aloittamisesta kalliin, minkä lisäksi vaaditaan asiantuntijuutta puutarhurin hommista.

“Epäilen kannabisklubien menestystä pitkällä tähtäimellä. Ihmiset päätyvät apteekkien asiakkaiksi jos klubien määrä ei kasva. IRCCA:n asettamilla kriteereillä monet niistä ei saa lupaa. Joissakin kasvit kasvavat näkyvillä mutta laki vaatii kameroita ja kaltereita. Lisäksi mukana on paljon amatöörejä, joiden kasvit ovat kuolleet tai ne on varastettu.”

Ihmisoikeusjärjestö Proderechos on perustanut yhden klubin ja se painostaa IRCCA:lta lupaa jakaa kasvatusta klubien kesken. Vuoden 2015 lopussa käytäntöä kuitenkin tiukennettiin siten, että klubien pitää sijaita vähintään kilometrin päässä toisistaan. Poliisilla ja suurella yleisöllä ei ole vielä selvää kuvaa klubien toimintaperiaatteista, vaikka poliisin toimintaohjeita on uudistettu. Klubien jäsenet raportoivat naapureilta tulleista valituksista, jotka ovat johtaneet ratsioihin poliisien ollessa täysin tietämättömiä siitä, miten toimia laillisissa kannabistapauksissa.


Uruguayn kannabiksen laillistaminen etenee, ja hallitus on antanut lisää resursseja valvonnan kehittämiseen. WOLA:n arvion mukaan projektin etenemisen pääongelmat ovat resurssien puute, lain ja sitä toimeenpanevien säädöksien huonot elementit sekä valvonnan institutionaaliset haasteet.

Lähde: WOLA: GETTING REGULATION RIGHT. Assessing Uruguay’s Historic Cannabis Initiative. November 2016.,

TNI: Paraguay: The cannabis breadbasket of the Southern Cone. 3.11.2016.


Traileri: Cannabis en Uruguay 

 

DW minidokumentti Uruguaysta

 

 

 

alt


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kannabis on vaarallisempaa kuin XLR-11

Kannabiskasvi on vaarallisempi kuin XLR-11, mikäli uskomme kansainvälistä huumevalvontajärjestelmää. Järjestelmän uskottavuus on yhtä kuin WHO:n asiantuntijakomitean, ECDD, uskottavuus, jonka pitäisi taata tieteellinen perustelu kannabiksen huumeluokittelulle.

altPäihteiden tai huumausaineiden luokittelu voi kuulostaa etäiseltä tekniseltä asialta. Tutkimusten mukaan tämä luokittelu luo valheellisen kuvan aineiden haitoista, ja historiallisesti tarkasteltuna se on mielivaltainen ja perustuu kunkin aikakauden poliittisiin intohimoihin eikä puolueettomaan tieteelliseen tutkimukseen. Kannabiksen luokittelu huumausaineeksi oli historiallinen virhe, jonka ylläpitämiseksi on luotu koko maailman kattava byrokratia nimeltään kansainvälinen huumevalvontajärjestelmä.

Luokittelu on kansainvälisen huumevalvonnan ydin: sen avulla määritellään, kuinka ankarasti käyttäjiä kohdellaan eli kyseessä on ihmisoikeuksien toteutumiseen asti ulottuva ongelmavyyhti. Esimerkkinä The Lancet julkaisi vuonna 2010 monimuuttuja-analyysin yleisimmin käytetyistä päihteistä, joka osoitti miten mielivaltaisesti erilaiset päihdyttävät aineet on luokiteltu, jos tarkastellaan aineiden aiheuttamia haittoja yksilölle ja yhteiskunnalle. 

Kannabis tuli mukaan kehittyvään kansainväliseen huumevalvontaan kansainliiton aikakaudella vuonna 1924 solmitun sopimuksen myötä. Italian ja Etelä-Afrikan edustajat nostivat sen kokouksen asialistalle lähinnä rasistisin perustein. Kansainliitto suoritti vuonna 1935 tutkimuksensa kannabiksesta vuoden 1936 huumesopimusta varten. Yhdysvallat ei liittynyt sopimukseen, koska sen edustajan Harry Anslingerin mukaan se oli liian lievä. Hän junttasi vuonna 1937 Yhdysvaltain kongressissa läpi Marihuana Tax Actin, joka toimi kannabiksen kieltolain perustana aina 1960-luvun loppuun saakka, jolloin se todettiin perustuslain vastaiseksi. Tämä ei kuitenkaan estänyt Richard Nixonia jatkamasta kieltolakia (Controlled Substances Act, CSA) ja luomasta byrokraattista koneistoa (DEA, NIDA, ONDCP) sen ylläpitämiseksi.

Kansainliitto oli kolonialististen valtioiden muodostama yhteisö, jonka tavoite oli rauhan turvaaminen Euroopassa, missä se epäonnistui kolossaalisesti. Toinen maailmansota lopetti kansainliiton toiminnan, ja sodan jälkeen perustettu Yhdistyneet kansakunnat omi kansainliitolta mm. sen huumepolitiikan kaikkine rasistisine perinteineen. YK:n ajama kannabiksen kieltolaki perustuu vuonna 1935 valmistuneeseen selvitykseen. Virallisesti YK:n huumesopimuksilla valvotaan huumausaineita kansanterveyden turvaamiseksi, ja tämä valvonta perustuu maailman terveysjärjestön, WHO, riskien arvioinnille.

Vuonna 1949 YK perusti WHO:n alaisuuteen komitean Expert Committee on Habit-Forming Drugs, jonka nimi vaihdettiin vuonna 1950 muotoon Expert Committee on Drugs Liable to Produce Addiction. Vuonna 1961 YK:n alaisuudessa solmittiin nykyisen huumepolitiikan perustana oleva huumausaineyleissopimus, Single Convention on Narcotic Drugs. Se teki kannabiksen kieltolaista kansainvälisen normin kahdella perusteella: kannabiksella ei ole lääkinnällistä käyttöä ja se aiheuttaa samanlaista riippuvuutta kuin heroiini.

Vuonna 1964 komitean nimeksi vaihdettiin Expert Committee on Addiction-Producing Drugs, vuonna 1966 komitean nimi muutettiin muotoon Expert Committee on Dependence-Producing Drugs ja vuonna 1969 komitean nimi sai nykyisen asunsa Expert Committee on Drug Dependence, ECDD. Komitean nimenvaihdoksissa paljastuu riippuvuuskäsitteen muuttuminen ajan myötä, koska se ei ole yksiselitteisen ristiriidaton käsite, vaikka sillä perustellaan kriminaalivalvonta eli ihmisten yksityisyyteen puuttuminen.

Vuoden 1961 huumesopimus koskee ns. perinteisiä huumausaineita, joihin laskettiin myös kannabiskasvi ja siitä valmistetut tuotteet. Vuonna 1971 solmittiin ns. psykotrooppisten aineiden sopimus, joka kattaa länsimaisen kemianteollisuuden tuottamia aineita. Kannabiksen vaikuttava aine, THC, löydettiin vasta 1964, ja asetettiin vuoden 1971 huumesopimuksen piiriin, minkä takia kasvista uutettua HC:tä tai sen synteettistä muotoa valvotaan lievemmin kuin kannabiskasvia. Tämän luokittelun takia kannabista saa lääkkeeksi vain erityisluvalla mutta vaikuttava aine THC eri muodoissaan dronabinolina tai nabiximolina ovat normaaleja reseptilääkkeitä.

Vuodesta 1949 vuoteen 1999 mennessä ECDD:n huumeiksi eli vuoden 1961 sopimuksen alaisuuteen luokittelemien aineiden määrä on noussut 18:sta 118:aan ja psykotrooppisiksi aineiksi luokittelemien aineiden määrä 32:sta 111:een.

Mutta tämä on ollut vasta alkua luokittelun ristiriitaisuudelle yhä uusien ns. muunto- tai laillisten huumeiden tulviessa markkinoille. EU:n huumevalvontakoneisto kirjasi vuosina 2013 - 2015 300 uutta ainetta Euroopan laittomilla huumemarkkinoilla.

Päihteinä käytettyjen aineiden kriminalisoiminen yllyttää kauppiaita kehittämään yhä vahvempia aineita salakuljetuksen mahdollistamiseksi. Tässä toimii sama logiikka kuin alkoholin kieltolain aikana, jolloin olut- ja viinikulttuurit muuttuivat pirtukulttuureiksi.

ECDD:n kokous 14. - 18.11.2016 kuvaa tätä kehitystä: Kokouksessa käsiteltiin kannabista 11:n muun aineen ohella, joista kaksi on ns. synteettisiä kannabinoideja JWH-073 ja XLR-11. Kokouksessa käsiteltyjen aineiden lista on kuin dystooppista science fictionia: U-47700, Butyrfentanyl (Butyrylfentanyl), 4-Methylethcathinone (4-MEC), 3-Methylmethcathinone (3-methyl-N-methylcathinone; 3-MMC), Ethylone (3,4-methylenedioxy-N-ethylcathinone; bk-MDEA; MDEC), Pentedrone (α-Methylaminovalerophenone), Ethylphenidate (EPH), Methiopropamine (MPA), MDMB-CHMICA, 5F-APINACA (5F-AKB48), JWH-073 sekä XLR-11 (5-Fluoro UR-144, 5F-UR-144).

Kannabiksen luokittelu historiallinen virhe

Kannabiksen luokittelulle vaaralliseksi huumeeksi vailla lääkinnällistä käyttöä ei ole mitään tieteellistä perustelua. Kannabiksen huumeluokituksen taustalla vaikuttaa kansainliitossa vallinnut kolonialististen länsimaiden rasismi, Harry Anslingerin tarve löytää hyvä vihollinen virastonsa määrärahojen turvaamiseksi ja Richard Nixonin tarve löytää tekosyy mustien ja rauhanaktivistien vainolle ilman, että kukaan huomaa mitään.

Vaatimuksia luokittelun tarkistamiseksi ovat vuosien mittaan esittäneet niin tutkijapiirit kuin kannabisaktivistit. WHO on vuosikymmenien aikana julkaissut muutaman tutkimusraportin, mutta byrokratian sääntöjen mukaan ECDD raportoi suoraan YK:n huumepolitiikasta päättävälle huumekomissiolle, CND. UNGASS 2016 kokousprosessin seuraaminen osoitti, kuinka huumehaukat ovat miehittäneet tärkeät byrokraattiset positiot, minkä avulla he pystyvät jatkamaan nykyistä pattitilannetta.

Kieltolakilobby yrittää pitää myös luokittelun omana monopolinaan. Ruotsin valtio kustansi ennen UNGASS 2016 kokousta operaation, jolla vaikutettiin WHO:ssa vireillä olevaan kannabiksen luokituksen tarkistukseen. 

ECDD:n asiantuntijajäsenet ovat vuosina 2012, 2014 ja 2015 esittäneet kannabiksen aseman “esitarkastusta”, “Pre-Review”. Valvontabyrokratiassa esitarkastus on ensimmäinen askel kannabiksen siirtämiseksi pois huumeluokituksesta. Tällainen piti saada aikaan UNGASS 2016 kokoukselle, mitä ei tapahtunut, ja ECDD:n marraskuun kokouksen asialistalla oli vain kannabiksen aseman “päivitys”, “Update”.

Independent Scientific Committee on Drugs, DrugScience, on tutkijoiden perustama kansainvälinen ja riippumaton tutkimussäätiö, joka jätti ECDD:lle raporttinsa “Cannabis and Cannabis Resin. Pre-Review Report”. Siinä todetaan johtopäätöksenä:

“Vaikka huumeyleissopimuksen huumeiden luokittelujärjestelmän oletetaan perustuvan tieteelliselle arvioinnille, WHO ei ole koskaan julkaissut arviointia kannabiksen ja kannabishartsin luokituksesta. Tämän takia asiantuntijakomitea, ECDD, kiistää kannabiksen lääkekäytön sivuuttaen kannabiksen lääkekäytön kasvun niin, että sitä saa monissa maissa lääkärin määräämänä. Samalla monissa maissa kamppaillaan niiden ongelmien kanssa, joita kannabiksen kieltolaki aiheuttaa yhteiskunnalle (kuten ihmisoikeusloukkaukset), huumemarkkinoille ja kannabiksen käytölle mukaan lukien synteettisten kannabinoidien markkinoiden luominen.”

11 Euroopan valtiota, 29 USA:n osavaltiota, Kanada, Israel ja Australia ovat laillistaneet kannabiksen lääkekäytön, Britanniassa Royal Pharmaceutical Society kannattaa kannabiksen uudelleenluokittelua ja Saksa aikoo tehdä kannabiksesta normaalin reseptilääkkeen, kasvattaa sitä ja jakaa lääkekorvauksia.

Kannabis vaarallisempaa kuin XLR-11

ECDD:n kokouksessa julkaistiin kaksi “päivitystä”, joista toinen käsittelee kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia ja toinen on haittavertailu kannabiksen ja Sativexin välillä. Eli tässä testataan kannabiksen kieltolain kahta perustelua: lääkekäyttöä ja riippuvuutta!

altECDD:n kannabiksen lääkinnällisiä ominaisuuksia käsittelevä “päivitys” on nimeltään “Systematic reviews on therapeutic efficacy and safety of Cannabis (including extracts and tinctures) for patients with multiple sclerosis, chronic neuropathic pain, dementia and Tourette syndrome, HIV/AIDS, and cancer receiving chemotherapy”.

Arviot ovat hyvin varautuneita, mutta komitean kriteereillä valituilla tutkimuksilla löytyy näyttöä lääkinnällisistä vaikutuksista MS-tautiin, kemoterapian aiheuttamaan pahoinvointiin ja Touretten syndroomaan. Kroonisesta hermokivusta raportti toteaa, että “tehokkaan lääkkeen puute jättää lääkärin tasapainoilemaan kannabislääkityksen mahdollisen vaikutuksen ja haittavaikutusten välillä”. Raportissa ei sivuta mm. kannabiksen syöpää parantavia vaikutuksia. Updaten sivulta 72 kukin voi käydä arvioimassa poisjätettyjen tutkimuksien ansioita tai heikkouksia, mutta jo näiden ankarasti karsittujen tutkimusten perusteella kannabis on lääke.

ECDD:n kannabiksen väärinkäytön ja riippuvuuden potentiaalia käsittelevä “päivitys” on nimeltään “Abuse and dependence potential of Cannabis sativa and nabiximols”. Sen on laatinut professori Jason White School of Pharmacy and Medical Sciences at the University of South Australia -yliopistosta.

Päivitys on oikeastaan vertailu kannabiksen ja lääkkeeksi hyväksytyn, nabiximoliksi nimetyn ja tuotemerkillä Sativex myytävän kannabistinktuuran välillä. Sativex on siinä mielessä tinktuura, että sen vaikuttavat ainesosat THC, CBD sekä muut kannabinoidit uutetaan oikeista kasveista, joiden genomin GWPharmaceuticals osti 2000-luvun alussa samoilta hollantilaisilta kannabiksen jalostajilta, joilta myös kotikasvattajat ostavat siemenensä. Professori Jason White arvioi Sativexin, “ettei sen väärinkäytöstä eikä riippuvuudesta löydy näyttöä, eikä tuotteella ole potentiaalia aiheuttaa kumpaakaan.”

Kannabiksen osalta olemme siten Liisa Ihmemaassa -tilanteessa, jossa kannabiksen kaksi pääasiallista vaikuttavaa ainetta on todistetusti lääkinnällisiä ja haitattomia, mutta itse kasvi on vaarallinen ja vailla lääkinnällisiä ominaisuuksia. Kannabiksen uudelleenluokittelu merkitsisi käytännössä sitä, että lääkärit voisivat kirjoittaa sitä reseptillä sillä aikaa kun odotellaan uusia kannabinoidilääkkeitä eri sairauksiin. Käytännössä potilaiden tarpeiden mukaan tarvittaisiin erilaisia valmisteita valvotusti kasvatetusta kasvimuotoisesta Bedrocanista tablettimuotoisiin, voiteisiin, inhalaattoreihin ja inhibiittoreihin.

Synteettiset kannabinoidit, oikeammin kannabisreseptoreihin vaikuttavat synteettiset aineet, SRCA-aineet, havaittiin huumemarkkinoilla ensimmäisen kerran virallisesti vuonna 2008. Puhuttiin ns. Spice-ilmiöstä tai laillisista huumeista eli kuivattujen yrttikasvien päälle ruiskutettujen SRCA-aineiden myynnistä laillisesti jopa huoltoasemilla tai lehtikioskeissa. JWH-018, JWH-073 ja CP-47,497 sitoutuvat kannabinoidireseptoreihin tehokkaammin ja aiheuttavat enemmän haitallisia sivuvaikutuksia kuin THC tai kannabiskasvi.

JWH-073:tä on havaittu laittomilla huumemarkkinoilla 29:ssä maassa etupäässä korkean elintason länsimaissa. Eikä sillä ole lääkinnällistä käyttöä! JWH-073:n kaltainen JWH-018 on luokiteltu vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksen II listalle mutta ECDD ei suosittele JWH-073:n huumeluokittelua. Perusteluna on se, että “olemassaoleva tietopohja ei osoita suoraa yhteyttä JWH-073:n väärinkäytön ja kansanterveyden sekä yhteiskunnallisten ongelmien välillä, mitä vaadittaisiin kansainväliseen huumeluokitukseen”.

Toisesta SRCA-aineesta XLR-11 raportti toteaa, että aineen farmakologiset vaikutukset ovat vahvempia kuin THC:n, mutta kun Δ9 -THC on vuoden 1971 sopimuksen I listalla niin XLR-11 ehdotetaan luokiteltavaksi saman sopimuksen II listalle. JWH-073 ja XLR-11 ovat monien maiden huumelistoilla, kuten Suomessa.

Kannabis on siten ECDD:n asiantuntijoiden mielestä vaarallisempi huume kuin XLR-11 ja JWH-073, vaikka XLR-11 voi aiheuttaa munuaisvaurioita, ja SRCA-aineet ylipäänsä aiheuttavat ensiapukäyntejä paljon enemmän käytön laajuuteen nähden.

Tarinan opetus ei ole siinä, kuinka monta kertaa haitattomampi kannabis on kuin XLR-11 tai dronabinol, vaan siinä, että ECDD on vain yksi kieltolain luomista byrokratioista, jotka on perustettu pitämään yllä tätä aineiden epätieteellistä huumeluokittelua. Jokaiseen maahan on luotu samanlainen byrokratia, Suomessa THL suorittaa tällaista aineiden luokittelua ja EU:ssa on erikseen omat huumebyrokratiansa.

Nämä luokittelijat ovat huolissaan kannabiksesta, ettei se ole enää samaa kuin isoäidin hippiheinä! Todellisuudessa heidän kynän jälkensä valitsee sen, kuka ammutaan Filippiinien ja Meksikon huumesodassa, kuka hirtetään Iranissa ja Singaporessa. Tämä järjestelmä on pohjimmiltaan täysin moraaliton. Kannabis pitää asettaa samaan kategoriaan parsakaalin kanssa, mutta suurin este järkevän uudistuksen toteuttamiselle on kansainväliselle ja kansallisille tasoille juurtuneet huumeiden valvontabyrokratiat.

Lähde: British Medical Journal 14.11.2016,

ECDD:n kokous 14. - 18.11.2016

“Systematic reviews on therapeutic efficacy and safety of Cannabis (including extracts and tinctures) for patients with multiple sclerosis, chronic neuropathic pain, dementia and Tourette syndrome, HIV/AIDS, and cancer receiving chemotherapy.”

“Abuse and dependence potential of Cannabis sativa and nabiximols.”

ScienceDaily 17.4.2007

Principal League of Nations Documents Relating to Narcotic Drugs. Bulletin on Narcotics 1952/01/01., 

New psychoactive substances in Europe: legislation and prosecution — current challenges and solutions. EMCDDA, Eurojust, Lisbon, November 2016.

H. Valerie Curran, Philip Wiffen, David J. Nutt ja Willem Scholten: Cannabis and Cannabis Resin. Pre-Review Report. A document prepared for the World Health Organization Expert Committee on Drug Dependence Thirty-eight Meeting Geneva, 14 – 18 November 2016.

Bertha K. Madras: Update of Cannabis and its medical use.

Stakeholders seek WHO formal review. HempToday 11.11.2016

Raportti: Eurooppa vaikeuksissa kilpajuoksussa muuntohuumeita vastaan. YLE 15.11.2016

“Suomessa ei ole aikaisemmin ollut opioidi-tyyppisiä muuntohuumeita”. YLE 17.11.2016

 

Sanjay Gupta: Yhdysvaltojen liittovaltion kustantamien tutkimuslaitosten kannabistutkimukset suunniteltiin siten, että niissä etsittiin vain haittoja. 

 

alt


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Presidentti laillistamisesta: "Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus"

MTV KOTIMAA 05.10.2016

Presidentti Ahtisaari kannabiksen laillistamisesta: ”Todennäkoisesti on ihan tolkun ajatus” 

Presidentti Martti Ahtisaari otti myöntyväisen kannan kysymykseen kannabiksen laillistamissta tuoreessa kirjassa Miten tästä eteenpäin.

Kirjassa Ahtisaari, kokenut diplomaatti ja ministeri Jaakko Iloniemisekä journalisti-teologi Tapani Ruokanen käyvät keskusteluja yhteiskunnan ja Suomen tilanteesta.

Kannabista käsiteltiin vapautta käsittelevässä osuudessa. Keskustelussa nousi esiin muun muassa kannabiksen käytön ja myynnin laillistaminen joissain Yhdysvaltain osavaltioissa.

– Se vähentää rikollisuutta. Laki lievenee ja synti vähenee, sillä laki herättää synnin. Kyse on laista, mutta myös arvoista, toteaa Ruokanen.

Myös Iloniemi nosti esille maailmalla käydyn keskustelun siitä, pitäisikö miedot huumeet vapauttamisesta.

– Joka todennäköisesti on ihan tolkun ajatus, Ahtisaari kommentoi ajatusta.

Iloniemi menee pidemmälle ja sanoo pitävänsä ideaa ”täysin järkevänä ajatuksena”. Hän myös toteaa lääkäreiden pitävän kohtuullista kannabiksen käyttöä viinaa vaarattomampana.

– Keskusteluun marijuanasta liittyy keskeinen arvo: vapaus. Kääntöpuoli on vastuu. Ihminen voi itse valita ja vastata seurauksista. Terveysvalistus ja tiukka tupakkalaki on lähes lopettanut sauhuttelun. Tieto ja lait yhdessä vaikuttavat, Ruokanen summaa.

Ahtisaari huolissaan alkoholihaitoista

Myös alkoholipolitiikasta keskustellaan.

– Alkoholivero tuottaa 1,4 miljardia ja sen terveyshaittoihin käytetään neljä miljardia. Pitäisikö tämä kääntää toisinpain, Ahtisaari pohtii.

Iloniemi epäilee, että riskinä ovat kuitenkin Viron tuonnin ja kotipolton kasvaminen.

– Ainakin kotipolton terveyshaitat ovat huomattavasti suuremmat kuin laillisesti valmistetun viinan, hän muistuttaa.

Ruokanen pohtii, voiko liberaaleilla alkoholitiikalla olla positiivisiakin vaikutuksia.

– Nuoret käyttävät entistä vähemmän alkoholia. Olisikohan siihen vaikuttanut toisaalta valistus ja toisaalta entistä liberaalimpi alkoholipolitiikka? Vaikka keskiolutta saa R-kioskilta, ei sinne ole enää vuosikymmeniin ollut ryntaystä. Ja aikoinaan se tuntui niin radikaalilta vapauttamiselta, hän sanoo.


(Vahvennus on SKY:n web-toimituksen)

 

 

 


perjantai 11. marraskuuta 2016

Presidentinvaaleista tuli vihervyöry

8.11.2016 jää historiaan kannabiksen vapautuksen käännekohtana useiden osavaltioiden äänestettyä kannabiksen laillistamiseksi kokonaan tai lääkekäyttöön. Kannabis on nyt laillista jossakin muodossa yli puolessa USA:n osavaltioista, mikä asettaa liittovaltion kieltolain kyseenalaiseksi.

altVuonna 2012 Colorado ja Washington laillistivat ensimmäisinä osavaltioina kannabiksen kaupan. Vuonna 2014 Alaska, Oregon sekä Washington DC jatkoivat laillistamisaaltoa.

Jos joku kuvitteli tämän olevan ohimenevä villitys, niin vuoden 2016 presidentinvaalien yhteydessä järjestetyt äänestykset lakialoitteista vahvistavat laillistamisaallon olevan pysyvä trendi: Kalifornia, Nevada, Massachusetts ja Maine laillistivat kannabiksen. 21% amerikkalaisista asuu nyt kannabiksen viihdekäytön laillistaneissa osavaltioissa.

Florida, Pohjois-Dakota ja Arkansas laillistivat kannabiksen lääkekäytön sekä Montana liberalisoi vuonna 2004 hyväksytyn lääkekäytön toteuttamisen. Kaikkiaan 28 osavaltiota eli yli puolet osavaltioista on laillistanut kannabiksen jossakin muodossa. Tämä huipentaa huumepoliittisen kehityksen vuonna 2016, mikä on ollut huikea vuosikymmenien kieltolain jälkeen.

Kalifornian laillistamispäätös on näistä merkittävin. Kalifornia on maailman viidenneksi suurin talous, se ylitti juuri Britannian talouden. Kalifornia on suunnannäyttäjä muille osavaltioille ja muulle maailmalle. Tämä voitto saavutettiin 20 vuotta sen jälkeen, kun osavaltio laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 1996 aloittaen lääkekäytön voittokulun kautta Yhdysvaltojen ja ympäri maailman, myös Suomessa. 

Proposition 64 niminen lakialoite voitti selkeästi luvuin 56% - 44%. Laki sallii yli 21 vuotiaiden käyttää, pitää hallussaan ja kuljettaa unssin eli 28 grammaa kannabista sekä kasvattaa kuusi kasvia.

Kalifornian laillistamisaloitetta pidetään myös uutena mittana kannabiskaupan valvonnalle. Sillä pyritään korjaamaan kieltolain aiheuttamat haitat eri kansalaisryhmille ja ympäristölle, ottamaan huomioon nuoriso, kehittämään kattava lupajärjestelmä sekä jakamaan resursseja julkiselle terveydenhoidolle. Julkisella paikalla polttamisesta voi saada 100 dollarin sakot, ja autolla ajaminen kannabiksen vaikutuksen alaisena on säädetty rangaistavaksi.

Kannabiksen myynti lääkekäyttöön tuotti viime vuonna 7 miljardia dollaria. Kannabiksen viihdekäytön markkinoiden arvioidaan ylittävän Coloradon, Washingtonin, Oregonin ja Alaskan yhteenlasketut markkinat. Kannabiksen myynnin viihde- ja lääkekäyttöön arvioidaan tuottavan vuonna 2020 yhteensä 22 miljardia dollaria. Kannabiksen myynnistä peritään 15% vero, jonka on arvioitu tuottavan miljardi dollaria vuodessa osavaltiolle.

Kannabiksen käyttö ja kasvatus tulivat välittömästi 9.11. laillisiksi. Osavaltiolla on vuoden 2017 loppuun saakka aikaa aloittaa lupien myöntäminen vähittäismyymälöille, joiden pitäisi aueta heti 1.1.2018.

Nevadassa yli 21 vuotiaat saavat pitää hallussaan unssin verran kannabista, ja yli 25 mailin eli 40 kilometrin päässä lähimmästä kannabiskaupasta asuvat saavat kasvattaa enintään kuusi kasvia.

Maine ja Massachusetts olivat ensimmäiset itärannikon osavaltiot, jotka laillistivat kannabiksen kaupan myös viihdekäyttöön. Mainessa lakialoite voitti täpärästi 50,2% - 49,8%. sen mukaan yli 21 vuotiaat saavat pitää hallussaan 2,5 unssia kannabista ja kasvattaa kuusi kukkivaa kasvia sekä 12 kasvia kasvuvaiheessa ja rajoittamattoman määrän taimia. Mainen maa- ja metsätalousvirasto alkaa myöntämään lupia kaupallisille kasvattajille ja jälleenmyyjille ensi vuonna. Lakialoite sallii jonkinlaisen kannabisklubijärjestelmän, joissa sallitaan asiakkaiden käyttää kannabista sosiaalisesti. Vähittäismyynnille asetetaan 10% vero. Lain pitäisi astua voimaan vielä tämän vuoden puolella.

Massachusettsissa laillistamisaloite voitti selkeästi 54% - 46%, vaikka laillistamisen vastustajat saivat runsaasti rahoitusta jopa Bostonin roomalaiskatoliselta hiippakunnalta, joka lahjoitti viimeisen päivän kampanjointiin yli 800 000 dollaria! Kannabiksen laillistaminen aiotaan toteuttaa samalla tavalla kuin osavaltion alkoholivalvonta. Laki astuu voimaan 15.12.2016.

Lääkekäyttö laillista yli puolessa osavaltioista

Floridassa, Pohjois-Dakotassa ja Arkansasissa kannabiksen lääkekäytön laillistaneet aloitteet voittivat. Floridassa aloite sai taakseen 71% enemmistön. Florida on ensimmäinen republikaaninen etelävaltio, joka laillistaa kannabiksen lääkekäytön. Pohjois-Dakotassa aloite sai taakseen 64% kannatuksen, mikä on merkittävä äänestystulos syvästi republikaanisessa osavaltiossa. Arkansasissa 53% asukkaista kannatti kannabiksen lääkekäyttöä, vaikka kampanjointi epäonnistui vaaliteknisten kömmähdysten takia.

altFloridan lääkealoite on hyvin salliva. Lääkäreiden sallitaan suosittelevan kannabista laissa lueteltujen sairauksien lisäksi “myös muihin vastaaviin sairauksiin, joihin lääkärin harkinnan mukaan kannabiksesta on enemmän lääkinnällistä hyötyä kuin sen käytöstä aiheutuvaa haittaa”.

Montanassa kannabiksen lääkekäytön laajentamista koskeva aloite voitti 58% - 42%. Lakialoitteessa oli kyse siitä, että vuonna 2004 voittanutta lakialoitetta sovellettiin liian ankarasti ja kansalaiset halusivat palauttaa potilaiden ja kasvattajien oikeudet sellaisiksi kuin ne oli alunperin tarkoitettu.

Uusi laki sallii kasvattajien kasvattaa useammalle kuin kolmelle potilaalle ja sallii kasvattajien palkata lisätyövoimaa. Uusi laki vapauttaa lääkärit ylimääräisestä valvonnasta kannabisreseptien kirjoittamisessa. Se peruuttaa kriminaalivirkamiesten oikeudet suorittaa yllätysratsioita kasvatustiloihin ja valtuuttaa osavaltion suorittamaan tarkastuksen kerran vuodessa.

Denverissä äänestettiin politiikan lieventämisestä

Coloradon laillistamismallin mukaan ihmiset saavat käyttää kannabista laillisesti vain oman kotinsa yksityisyydessä tai tähän verrattavissa tiloissa. Coloradon pääkaupungissa Denverissä äänestettiin paikallisesta aloitteesta, joka laajentaisi laillisen kannabiksen käytön rajoja julkisempaan suuntaan. Aloitteen tarkoitus on aloittaa neljän vuoden mittainen kokeilu, jossa ihmisten normaalit kohtaamispaikat kuten baarit, kahvilat ja vaikka jooga-studiot voisivat hakea lupaa sallia aikuisten käyttää tiloissa omia kannabistuotteitaan. Tilat voisivat olla sisätiloja höyrystämiseen ja syötävien tuotteiden nauttimiseen tai ulkotiloja, joissa saisi polttaa. Lupaa varten toimijan pitää saada naapuruston edustajan suostumus. 

Aloitteen laatijoiden mukaan tavoitteena on tarjolla ihmisille mahdollisuus käyttää kannabista muuallakin kuin omassa kodissa. Aloitteella on tarkoituksena myös ohjata puistoissa tai kaduilla tapahtuvaa käyttöä valvotumpiin tiloihin pois lasten silmistä. Myös vuokralla-asuvat tai asuntoloissa asuvat, kuten monet sotaveteraanit, voivat kohdata erilaisia vuokranantajan asettamia rajoituksia, mikä asettaa heidät eriarvoiseen asemaan.

Mitä tämä merkitsee ?

Nämä vaalit olivat ratkaiseva käännekohta kannabiksen laillistamisessa.

“Kalifornian johdolla kannabiksen kieltolain loppu kansallisesti ja jopa kansainvälisesti häämöttää näköpiirissä”, Yhdysvaltojen suurimman huumepoliittisen ajatushautomon Drug Policy Alliance, DPA, toiminnanjohtaja Ethan Nadelmann summasi vaalituloksen.

Kitka osavaltioiden laillistamisen ja liittovaltion kieltolain välillä aiheuttaa ongelmia. Liittovaltio ottaa vastaan veroja kannabisyrityksiltä. Mutta kieltolain takia kannabisyrityksillä on vaikeuksia pankkikorttimaksuissa sekä pankkitilien aukaisemisessa. Nämä ongelmat kertautuvat kannabiksen kasvatuksen ympärille rakentuneessa liiketoiminnassa.

Nadelmannin mukaan Yhdysvaltojen huumevalvontajärjestelmä on muuttumassa haittoja aiheuttavasta ihmisten pidättämisestä kohti kansanterveydellistä ajattelua. Monet uskovat Kalifornian laillistamisen olevan käännekohta kannabiksen kieltolain lopettamiseksi liittovaltion tasolla.

Ensi vuonna aloittava uusi presidentti Donald Trump ei ole ottanut suoraan kantaa asiaan. Hän kannattaa osavaltioiden oikeutta laillistaa kannabiksen lääkekäyttö mutta hän ei ole ottanut kantaa liittovaltion kieltolakiin. Trumpin valinnat huumetsaariksi ja oikeusministeriksi ovat ratkaisevia merkkejä siitä, millaista politiikkaa hän alkaa noudattaa.

"Rudy Giuliani tai Chris Christie oikeusministerinä kuulostaa pahaenteiseltä. Vihamielinen valkoinen talo voi halutessaan tuhota paljon”, Nadelmann maalailee uhkakuvia.

Uuden presidentin vaikutus alkaa näkymään vasta vuoden, parin päästä. Yhdysvalloissa on nyt syntynyt koko länsirannikon kattava laillinen vyöhyke Kaliforniasta Alaskaan. Kanada on ilmoittanut laillistavansa kannabiksen kaupan vuonna 2017. Meksikossa keskustelu laillistamisesta on vain kiihtynyt korkeimman oikeuden viime vuonna antaman päätöksen jälkeen. Päätös totesi kieltolain olevan ihmisoikeuksien vastainen, mutta päätös koski toistaiseksi vain valituksen tehneitä henkilöitä. Pohjois-Amerikkaan on syntymässä kannabisblokki vuoden 2019 YK:n huumepolitiikan tarkistuskokoukseen, jolloin Trumpin edustajan pitäisi puolustaa Yhdysvaltojen liittovaltion kannabispolitiikkaa kansainvälisellä areenalla.

Työpaikkojen ja verotulojen lisäksi viihdekäytön laillistaminen tarkoittaa, että tavallinen kansalainen voi käyttää valvotusti punkitonta ja myrkytöntä kannabiksen kukintoa. Ennen vaaleja julkaistuissa mielipidemittauksissa kannabiksen laillistamisen kannatus oli jo 60%. Kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa sen puolesta äänesti yli 4 miljoonaa ihmistä enemmän kuin Trumpia. Kansa on ilmaissut mielipiteensä ja poliitikkojen olisi vuoro ottaa johto käsiinsä tässä asiassa.

Tuore tutkimus osoittaa, että kannabiksen lääkekäytön laillistaminen on säästänyt satoja miljoonia osavaltioiden lääkekorvauskuluja. Jos kaikki 50 osavaltiota laillistaisivat kannabiksen lääkekäytön, nousisivat säästöt jo puoleen miljardiin dollariin vuodessa pelkästään lääkekorvauksiin käytetyistä rahoista. Terveydenhoidon muut säästöt tulevat tämän lisäksi.

Inhimilliset hyödyt ovat vielä suurempia. Laajalti uutisoitu tutkimus osoittaa, että varttuneiden ikäluokkien kannattaa aloittaa kannabiksen käyttö saadakseen nauttia terveistä eläkevuosista. Keski-ikäiset ja vanhemmat ikäluokat ovatkin eniten kasvava käyttäjäryhmä.
 

 

Lähde: Leafly 9.11.2016NORML 9.11.2016DPA 9.11.2016Washington Post 8.11.2016Vox 8.11.2016Independent 9.11.2016, Business Insider 9.11.2016, Washington Post 10.11.2016, The Cannabist 11.11.2016

 

Yes on 64: turvallisuus


 

Yes on 64: rotunäkökulma


 

Sean Parker ja George Soros laillistamisen maksumiehinä Kaliforniassa


 

alt

 


maanantai 31. lokakuuta 2016

Kieltolakilobbyn olkinuket

Kieltolakia ei ole koskaan perusteltu millään tieteellisellä tutkimuksella. Siksi kieltolakilobby turvautuu olkinukkeihin, keksittyihin syihin, ja kieltää avoimen keskustelun. Kampanjan takana on päihde- ja lääketeollisuuden voitonhimo, ei lasten eikä aikuisten etu.

altKannabiskarkit myrkyttää lapsia!, näin kieltolain kannattajat vetoavat äänestäjiin Yhdysvalloissa. Lääkeaineet aiheuttavat lapsille sata kertaa enemmän ja vakavampia myrkytyksiä, mutta sitähän nämä mainokset eivät kerro, koska rahoittajana on lääkeyhtiö!

Väitteen takana oleva lääkeyhtiö Insys Therapeutics valmistaa uudenajan synteettisiä opioideja, joista on tullut nykyajan huumeongelma, mm. Prince menehtyi kyseisiin lääkkeisiin. Insys Therapeutics lahjoitti 500 000 dollaria Arizonan laillistamista vastustaville piireille. Nämä tahot yrittävät edelleen väittää, että kannabis on porttihuume samalla kun liittovaltion tilastot osoittavat, että opioidilääkkeiden yletön määrääminen on USA:n nykyisen heroiinibuumin taustalla: 75% heroiiniriippuvaisista aloitti näillä uusilla opioidilääkkeillä. Todellinen syy lääkeyhtiöiden kampanjalle on se, että kannabis korvaa reseptilääkkeitä lääkekäytön laillistaneissa osavaltioissa.

Purdue Pharma ja Abbott Laboratories, jotka valmistavat OxyContin ja Vicodin opioidilääkkeitä, ovat Anti-Drug Coalition of America järjestön suurimpia tukijoita. Pharmaceutical Research and Manufacturers of America, joka on yksi suurimpia laillistamisen vastustajia, käytti vuonna 2015 19 miljoonaa dollaria lobbaamiseen.

Lasten myrkytysriski on oikeutettu huoli, mutta se kannattaa asettaa kontekstiinsa. Alle viisi vuotiaiden lasten kannabismyrkytystapaukset nousivat Coloradossa 1,2 tapauksesta 100 000 lasta kohti 2,3:een vuoden 2014 jälkeen. Lääkeaineiden aiheuttamia myrkytystapauksia oli 318 100 000 lasta kohti, ja nämä ovat nousseet 225% vuodesta 2004 liittovaltion terveysviranomaisten mukaan.

Lääketeollisuuden ohella päihdeteollisuus on laillistamisen vastustajien suuri tukijaryhmä. Arizona Beer and Wine Wholesalers Association lahjoitti 10 000 $, Beer Distributors of Massachusetts ja Wine & Spirits Wholesalers of Massachusetts lahjoittivat 75 000 $ ja kasinokingi Sheldon Adelson lahjoitti 3,5 miljoonaa $ laillistamisen vastustajille Arizonassa, Nevadassa ja Massachusettsissa.

Mutta poikkeuksiakin löytyy. Nevadassa alkoholiteollisuus on yksi laillistamisliikkeen isoista tukijoista, joka on lahjoittanut 88 000 dollaria kampanjaan. Nevadan laillistamisaloite myöntääkin alkoholikaupoille kannabiksen vähittäismyynnin ensimmäisen 18 kuukauden ajaksi.

Kaliforniassa laillistamisliike on kerännyt rahaa 18 miljoonaa dollaria kun taas vastustajat ovat saaneet kasaan vain 250 000 dollaria.

Olkinukeilla laillistamista vastaan

Netissä on pari vuotta kiertänyt urbaani huhu laillistamisen takana olevasta salaliitosta: kannabiksen laillistamisen tarkoitus on vallata kannabismarkkinat Monsanton geenimuunnelluilla lajikkeilla. Juonen yksi haara on se, että Uruguayssa kannabiksen laillistaminen on Monsanton hanke saada oma geenimuunneltu lajike maan viralliseksi kannabislajikkeeksi eli Uruguayta käytetään laboratoriona maailman kannabismarkkinoiden valloittamiseksi, kunhan se on laillista.

Juttu kiertää ns. vaihtoehtomediassa, kuten juuri 2016 vaalien alla julkaistu uutinen “All Signs Point to a Corporate Takeover of the Marijuana Industry by Bayer, Monsanto” ilmestyi täällä ja täällä. Global Research julkaisi aiemmin oman versionsa “The War on Weed: Monsanto, Bayer, and the Push for “Corporate Cannabis”. Monsanton lisäksi salaliitossa ovat mukana lääkejätti Bayer ja Sativex kannabissuihkeen kehittänyt GWPharmaceuticals. Tarina ei ole irti päässyt teekkarijäynä vaan alkuperä paljastuu siitä, että tarinan pääpahis on suursijoittaja George Soros.

Soros on ollut huumehaukkojen ja vankilateollisen lobbyn hampaissa siitä saakka, kun hän lahjoitti rahat Kalifornian lääkekannabisaloitteen kampanjoimiseen vuonna 1996. Siitä saakka kaikki kannabiksen laillistamista vastustavat tahot ovat yrittäneet mustamaalata Sorosta. Kevin Sabetin vetämän Sensible Approaches to Marijuana, SAM, järjestön pääargumentti on laillistamisesta syntyvä Big Marijuana, joka vie ihmisten vapauden ja myrkyttää pikkulapset.

Kannattaa muistaa, että tämä porukka hallitsee lobbaamisen. Päihde- ja lääketeollisuus ovat maailman isoimpia lobbareita, koska siten ne ovat saaneet luotua valtavat omaisuutensa ja suhdeverkostonsa. Vankilateollinen bisnes osa tästä kokonaisuudesta, joka sekin on lahjoittanut avokätisesti kieltolain puolesta kampanjoiville tahoille.

Soros on vain yksi miljardööri, joka on tukenut kannabiksen laillistamista ja järkevämpää huumepolitiikkaa. Miljardööri Sean Parker on lahjoittanut vuoden 2016 laillistamiskampanjaan Kaliforniassa yli kaksi miljoonaa dollaria ilman, että hänellä on liiketaloudellista intressiä siihen. Soroksen demonisointi kannabiksen laillistamisessa on olkinukke, joka vie huomion oleelliselta muutokselta.

Kannabista ei saa enää kaappiin

Monsanton ja Bayerin salaliiton hehkuttaminen vie huomion pois siitä tosiseikasta, että kannabis ja kannabinoidilääkkeet on seuraava suuri bisnes, jota ei enää kykene työntämään takaisin kaappiin. Uudet ja vanhat lääkeyhtiöt ovat lähteneet mukaan tähän kultaryntäykseen. Tässä kaksi esimerkkiä.

Kannabiksen laillistamista vastustavalla Insys pharmaceuticalsilla on opioidien lisäksi kehitteillä sekä dronabinol- että kannabidiolipohjaisia lääkkeitä. Dronabinol kuuluu vuoden 1971 psykotrooppisten aineiden sopimuksen piiriin, ja Yhdysvalloissa se on luokiteltu huumelain III luokkaan sillä perusteella, että se ei ole narkoottinen aine ja sillä on vain alhainen riippuvuusriski. Kannabis on luokiteltu I luokkaan, koska se luokitellaan huumausaineeksi, jolla on vahva riippuvuuspotentiaali. Dronabinol on käytännössä kannabiksen pääasiallinen vaikuttava aine THC. Dronabinolia käyttävät potilaat valittavat sen aiheuttavan liian vahvaa päihtymystä verrattuna kukintoon, jossa on mukana THC:n vaikutusta lieventäviä kannabinoideja ja terpeenejä. CBD:n lääkekäyttö on Yhdysvalloissa on sallittu niissä 18:ssa osavaltiossa, joissa kannabiksen muu käyttö on vielä laitonta.

Tocris lääkeyhtiö valmistaa mm. anandamidia, HU-211:ta ja JWH sarjan synteettisiä kannabinoideja. HU-211 on täysagonisti eli verrattavissa THC:n vaikutuksiin, ja sillä on todettu olevan vaikutusta MS-tautiin, bakteeriperäiseen aivokalvontulehdukseen, epilepsiaan ja eri syistä syntyneisiin aivovammoihin.

Nämä aineet ovat teollisuudelle ja sijoittajille houkuttelevampia kuin kovaksi huumeeksi luokiteltu kannabiskasvi. Pääomillaan ja lobbareillaan niillä on mahdollisuus saada tuotteensa apteekkeihin ennen kukintoa. 

Synteettiset kannabinoidit ja FAAH-inhibiittorit

Tammikuussa 2016 levisi uutinen, jossa lähteestä riippuen kannabislääke tai kannabispohjainen lääke olisi aiheuttanut koehenkilön aivokuoleman ja vahingoittanut joukkoa muita. Aivokuolemalla ei ollut mitään tekemistä kannabiksen kanssa, mutta uutinen nosti esille lääkeyhtiöiden kiihkeän endokannabinoidijärjestelmään vaikuttavien aineiden etsimisen. Kyseessä oli kehityskemikaali BIA 10-2474, jota portugalilainen lääkeyhtiö Bial-Portela & Ca. oli tutkimassa kivun lievitykseen. Kemikaali kuuluu FAAH-inhibiittoreihin, joita tutkitaan anandamidin eli yhden endokannabinoidin hajoamisen estämiseksi. Ajatuksena on ehkäistä anadamidin hajoaminen, jolloin sen kertyminen keskushermostossa lievittäisi kipuja aiheuttamatta kannabikselle ominaisia psykoaktiivisia vaikutuksia.

Lääkeyhtiöt kehittelevät ja testaavat jokainen omia FAAH-inhibiittoreitaan, koska endokannabinoidijärjestelmän kautta saatavia vaikutuksia pidetään suurena markkinamahdollisuutena. Kannabiksen luokittelu vaarallisena huumausaineena ajaa lääkeyhtiöt kehittelemään yhä uusia synteettisiä aineita vaikuttamaan samoihin reseptoreihin.

Johnson & Johnsonilla on JNJ-42165279 ahdistusoireisiin, Mercksillä on MK-4409 ja Pfizerillä PF-04457845 reumakipuihin, unettomuuteen, Tuoretten syndroomaan ja kannabisvieroitukseen sekä Vernalis yhtiöllä V158866 kipulääkkeksi.

Kannabis- ja kannabinoidilääkkeiden kimpussa hyörii GWPharmaceuticalsin, Bayerin ja Monsanton lisäksi kaikki mahdolliset kemian yritykset. Myös Suomessa sijoittajat ovat huomanneet tämän, mistä 26.9.2016 uutisoivat sekä Iltasanomat että Iltalehti. Tässä nykyajan suomalaisten sijoittajien visio kannabislääkkeistä:

Niin OP, Danske Bank kuin Nordeakin ovat tehneet suoria sijoituksia maailmanlaajuiseen Abbvie-lääkefirmaan, joka valmistaa Marinol-nimistä lääkekannabista.

Tämän lisäksi OP ja Nordea ovat tehneet sijoituksia esimerkiksi Valeant Pharmaceuticals Interniin, joka valmistaa lääkekannabiksena tunnettua Cesamet Nabilonea.

Ajat muuttuvat

Toisaalta myös ajat muuttuvat. Takavuosina lääkekannabikseen kytkeytynyt firma olisi voinut olla ehdoton ei monelle sijoittajalle. Toisaalta entisajan sijoittajia ei olisi välttämättä painanut sijoittaa ydinaseyhtiöihin.

Myös Nordean kestävän sijoittamisen päällikkö Sasja Beslik myöntää, että ihmisten suhtautuminen kannabikseen tulee muuttamaan sijoituskäytäntöjä.

- Otamme asian käsittelyyn seuraavassa hallituksen kokouksessa. Kannabista valmistavia firmoja tulee varmasti lisää. Se tarkoittaa sitä, että myös meidän sijoittajien täytyy pohtia, miten suhtaudumme asiaan.
 

Kannabikseen ja endokannabinoidijärjestelmään sisältyy valtavia terapeuttisia mahdollisuuksia, joiden hyödyntäminen muuttaa terveydenhoidon ja parantamisen. Kannabiksen laillistaminen ja kannabislääkkeiden tulo apteekkeihin näyttää tapahtuvan kapitalismin lakien mukaan, mutta kehityksellä on hintansa. Tämä traaginen potilaskoe pitäisi nähdä varoittavana esimerkkinä siitä, kuinka keskeisen järjestelmän kanssa me pelaamme. 

Kannabiksen vahvuuden väitetään nousseen niin paljon, ettei se olisi enää sitä, mitä isovanhemmat käyttivät. Monet näistä uusista aineista ovat levinneet kieltolain takia laittomille huumemarkkinoille ns. synteettisinä kannabinoideina, eikä kieltolaki pysy tässä kilpailussa lääkeyhtiöiden perässä. Missä silloin on kieltolain moraali?

Acomplia - varoittava esimerkki

Acomplia nimisen kannabislääkkeen tarina on esimerkki kieltolakilobbyn toiminnasta Suomessa. Acomplian vaikuttava aine on rimonabant niminen kannabisantagontisti eli synteettinen kannabinoidireseptorin salpaaja, josta toivottiin ihmelääkettä lihavuuteen ja metaboliseen oireyhtymään. Sen kehitti ranskalainen lääkejätti Sanofi-Aventis, jonka kustantamia potilaskokeita tehtiin Suomessa. Niinpä tuote hyväksyttiin ylistävin väittein lääkkeeksi vuonna 2006.

altLääkeyhtiö pääsi mainostamaan tuotettaan tiedotusvälineiden laatimissa “uutisissa” kuten Kalevassa 30.12.2006. Potilaskokeita tehtiin Oulun keskussairaalassa, mikä sai muuten kannabisvihamielisen Kalevan toimituksen hehkuttamaan lääkettä kuin suoraan lääkeyhtiön mainoksesta:

Acomplian vaikuttava aine on rimonabantti. Rimonabantti vaikuttaa elimistön endokannabinoidi-nimiseen järjestelmään, jonka reseptorit rimonabantti salpaa. Endokannabinoidi-järjestelmän reseptoreiden salpaaminen vähentää ruokahalua, jolloin myös ruokaa tulee syötyä vähemmän.

Laihtumisen lisäksi lääketutkimuksissa selvisi, että se vaikuttaa positiivisesti myös sydän- ja verisuonitautien hoitamiseen sekä kakkostyypin diabeteksen hoitoon. Lisäksi rimonabanttilla voi olla hyvä vaikutus myös tupakasta irrottautumiseen. Jos näin on, lääkkeellä voidaan ehkäistä kahta ongelmaa: tupakointia, ja sen lopettamisesta mahdollisesti aiheutuvaa lihomista.

Talouselämän uutisessa Sanofi-Aventisin suomalainen edustaja ei halunnut kutsua Acompliaa laihdutuslääkkeeksi:

”Kyseessä on veren sokeri- ja rasva-arvoja korjaava lääke, joka myös laihduttaa. Lääkehoitoon liittyvät olennaisena osana ruokavalio ja liikunta”, muotoilee Sanofi-Aventis Oy:n toimitusjohtaja Heikki Vahtera.
 

Acomplian vaikuttavasta aineesta, rimonabantista, suunniteltiin jopa kannabiksen vieroituslääkettä, ikäänkuin antabuksen vastinetta kannabiksen käyttäjille. Acomplia vedettiin myynnistä vuonna 2008, koska sen haittavaikutukset ovat kannabiksen vaikutuksen vastakohtia eli pahoinvointia, masennusta ja jopa itsemurha-ajatuksia. Tästä Kaleva ja Talouselämä sitten vaikenivatkin.

Acomplia hyväksyttiin Suomessa lääkkeeksi ennen kannabiksen lääkelupaa, ja luvan myönsivät juuri ne tahot, jotka nyt kampittavat vanhusten ja sairaiden kannabislääkityksen saantia! 

Suomalainen opioidilobby

Koska kieltolakia ei pysty perustelemaan millään järkisyyllä eikä tutkitulla tiedolla, turvautuu kieltolakilobby olkinukkeihin. Kristillisdemokraattisen puolueen nuorisojärjestö esitti lokakuussa kokouksessaan, että "KD Nuoret aikoo ehdottaa lääkekannabiksen erikoisluvan laajentamista muidenkin sairauksien kuin MS-taudin hoitoon."

Kristillisen puolueen Päivi Räsänen nosti suomalaisen opioidilobbyn, Big Pharma, keskusteluun kieltämällä nuorisojärjestön keskustelun kannabiksen lääkekäytön laajentamisesta. Räsäsen tyyli sensuroida keskustelua on suomalaisen huumepolitiikan perinteiden jatkoa, tympeä tuulahdus Torsti Koskisen ja Ritva Santavuoren fundamentalistiselta kaudelta.

Hän lausui: "valitettavasti lääkekannabiskeskustelua on useissa maissa käytetty huumepolitiikan keppihevosena, keinona avata portti kannabiksen käytön ja myynnin yleiselle vapautukselle. En usko, että tämä olisi kd-nuorten tavoitteena”.

Tässä Räsänen siteeraa HUS:n kipuklinikan ylilääkäriä, professori Eija Kalsoa. Hän toi tämän opioidilobbyn väitteen suomalaiseen kannabiskeskusteluun Lääkärilehden verkkosivuilla julkaistussa artikkelissa ”Kuka hyötyy lääkekannabiksesta?”

Eija Kalson mielipiteet kannabiksen lääkekäytöstä eivät kerro puolueettomasta tieteen seuraamisesta vaan uskonnollisesta ideologiasta. Hänen kantansa paljastuu amerikkalaisen lääkelobbyn väitteeksi siinä, että hän kiistää tutkimusten olemassaolon. Amerikkalaisessa keskustelussa puhutaan vain Yhdysvalloissa tehdyistä tutkimuksista. Yhdysvalloissa tutkimusta on vaikeuttanut kannabiksen asema liittovaltion huumelain vaarallisimmassa luokassa sekä tutkimuksen estämiseksi luotu erikoisbyrokratia.

Suomen huumemarkkinoilla näkyy kieltolakilobbyn ristiretken aiheuttama uusi ongelma eli uudet muuntohuumeet suoraan lääkeyhtiöiden laboratorioista. Tuoreella päätöksellä valtiovalta luokitteli jälleen 86 uutta kemikaalia huumeiksi:

Suurimpaan muuntohuumeryhmään eli synteettisiin kannabinoideihin lisätään myös useita aineita.

– Vaikka synteettisillä kannabinoideilla tavoitellaan samaa vaikutusta kuin kannabiksen käytöllä, niiden käyttöön liittyy vielä merkittäviä lisäriskejä. Synteettiset kannabinoidit voivat olla huomattavasti kannabista voimakkaampia ja niiden tarkka annostelu on vaikeaa, kun aineita on tarjolla sekä puhtaina että epäpuhtaina jauheina ja erilaisten yrttisekoitusten seassa, toteaa sosiaali- ja terveysministeriö.

Miksi Kalso ja Räsänen haluavat jatkaa rikollisjengien valtaa kannabismarkkinoilla, tukea kansainvälistä terrorismia ja altistaa nuorison yhä kovemmille aineille?

Kannattaa katsoa Kalson sidonnaisuudet: hän saa palkkioita Grünenthalilta, joka valmistaa tramadolia ja thalidomidia, Orion Pharmalta, joka valmistaa buranaa, eläinrauhoitteita ja marevania, Astra Zenecalta, joka tekee lääkkeitä astmaan, verenpaineeseen, rintasyöpään ja Mundipharmalta, joka tekee oxycontinia. 

Suomalainen viinapää ja kannabiksen laillistaminen

Suomessa laillistamisen vastustajien yhdeksi olkinukeksi on noussut suomalainen viinapää. Kieltolain puolustajat väittävät ainoastaan Suomessa kannabiksen laillistamisen johtavan lisääntyvään ryypiskelyyn, tuovan vain yhden päihteen lisää juopotteluun taipuvaiselle kansalle. Tämän nosti esille HBL:n toimittaja kertomalla, että se mikä toimii Kaliforniassa ei toimi Suomessa KOSKA suomalainen viinapää.

“Suomalaisen viinapään” ajatus juontaa juurensa kieltolain alkuun 1900-luvun alussa, jolloin säätyläiset halusivat tehdä pesäeron kansaan mm. juomakulttuurin avulla. Sisällissodan jälkeen suomalaisesta viinapäästä tehtiin syypää yleiselle väkivaltarikollisuudelle. Se oli osa kieltolain jälkeistä holhoavaa kontrollipuhetta, jolla luotiin mielikuvaa siitä, että kansa tarvitsee valtiokoneistoa irrationaalisten tunteidensa hallintaan. Suomalaisesta kansanluonteesta luotiin myytti, jonka mukaan vain sivistyneet osaavat käyttää alkoholia oikein, “vain herrat osaavat juoda”.

Tämä käsitys oli osa 1960-luvun ALKO:n politiikkaa, jolloin pääjohtaja Pekka Kuusen johtamana muutettiin suomalaista alkoholipolitiikkaa sallimalla keskioluen myynti kaupoissa ja baareissa. 1960-luvun keskiolutkampanjan yksi tarkoitus oli saada nuoriso käyttämään kannabiksen asemasta alkoholia. Tämä onnistuikin kaupan tukemana yli odotusten kokonaisen sukupolven alkoholisoituessa.

Kannabiksen laillistamista vastustettiin 1960-luvulla jopa sellaisilla perusteilla, että on vastuutonta puhua marijuanan ja hasiksen vapauttamisesta, koska niitä käytetään alkoholin kanssa. Hasis ja alkoholi ovat vastavaikuttajia, jolloin alkoholi kumoaa hasiksen positiiviset vaikutukset ja tuloksena on täysi ”alkoholitokkura”. Ja siksi hasista ei voi laillistaa.

Länsimaisen kulttuurin tuho ja valehtelemisen kulttuuri

Suomen ankaran kannabispolitiikan taustalla on Nils Bejerotin ja Juhana Idänpää-Heikkilän väite, että jos kannabiksen käyttö leviäisi yhtä laajalle kuin alkoholin käyttö, koko järjestäytynyt yhteiskuntaelämä, sellaisena kuin me sen tunnemme, tulisi toimintakyvyttömäksi parissa vuosikymmenessä.”

Länsimaisen kulttuurin luhistumisen sijaan olemmekin päätyneet kieltolain luomaan valehtelemisen kulttuuriin. Tuoreen tutkimuksen mukaan valehtelu helpottuu harjoituksen myötä.

”Kun valehtelemme oman etumme vuoksi, mantelitumake tuottaa kielteisiä tunteita. Se rajoittaa valmiutta epärehellisyyteen”, selittää psykologi Tali Sharot Lontoon University Collegen tiedotteessa.

”Valehtelun jatkuessa vaste kuitenkin heikentyy. Tämä saattaa johtaa kaltevalle pinnalle, ja pienet valheet paisuvat isoiksi.”

Länsimaisen kulttuurin tuho, suomalainen viinapää, George Soros, skitsofrenia, kannabiskarkit ja niin edelleen, yli 50 vuotta jatkunut valehtelu kannabiksesta on jättänyt sairaat ja vanhukset vaille halpaa ja toimivaa lääkitystä samalla kun nuoriso kasvattaa, käyttää ja kauppaa "viihdekannabista". 

Lähde: Guardian 22.10.2016Conrad, Chris: Monsanto marijuana legalization hoax debunked. The Leaf Online 23.10.2016Vice 23.10.2016, Forbes 18.1.2016,

 

Sanjay Gupta: Yhdysvalloissa ei oteta huomioon muualla tehtyä tutkimusta ja siellä tutkimus on tehty vaikeaksi, koska liittovaltion lain mukaan kannabis on I luokan vaarallinen huume. Siksi siellä voidaan virallisesti lausua, ettei kannabiksen lääkekäytölle löydy tutkimusnäyttöä. 


 

alt 


perjantai 28. lokakuuta 2016

Laillistamisen seuraukset

Laillistamisen myötä kuva kannabiksen käytön yhteiskunnallisista vaikutuksista selkiintyy. Laillistaminen hyödyttää kansalaisia ja tuo valtiolle verotuloja, mikä palvelee yhteistä etua.

altVuonna 2012 Coloradon ja Washingtonin osavaltioiden asukkaat hyväksyivät kannabiksen laillistavan lakialoitteen. Vuonna 2014 Alaska ja Oregon laillistivat kannabiksen kokonaan ja pääkaupungissa Washington D.C:ssä hyväksyttiin laillistamisaloite, joka laillisti kotikasvatuksen ja käytön mutta jätti kaupan ja verotuksen vielä säätämättä.

Yhdysvaltojen johtava huumepoliittinen järjestö Drug Policy Alliance, DPA, julkaisi raportin “So Far, So Good. What We Know About Marijuana Legalization in Colorado, Washington, Alaska, Oregon and Washington, D.C.”. Raportissa tarkastellaan laillistamisen vaikutuksia neljän otsikon alla: kriminaalivalvonta, nuorten kannabiksen käyttö, verotuotot ja liikenneturvallisuus.

Kannabikseen liittyvät pidätykset ovat romahtaneet sen laillistaneissa osavaltioissa. Coloradossa pidätykset vähenivät 46% vuosina 2012 - 2014. Washingtonin osavaltiossa pienten määrien hallussapitoon liittyvät oikeusjutut laskivat 98% vuosina 2011 - 2013. Washington DC:ssä kannabispidätykset laskivat 85% vuosina 2014 - 2015 pelkkään hallussapitoon liittyvien pidätysten vähentyessä 98%. Myös Oregonissa ja Alaskassa kannabikseen liittyvät pidätykset ovat vähentyneet vaikka näissä osavaltioissa ei vielä olekaan kannabiskauppoja. Tässä osavaltiot säästävät satoja miljoonia dollareita: pelkästään Washingtonin osavaltiossa kannabiksen kieltolain valvonta vei 200 miljoonaa dollaria vuosina 2000 - 2010.

Vaikka pidätykset ovat vähentyneet, on niiden rotuun perustuva eriarvoisuus säilynyt mustien ja latinojen joutuessa paljon todennäköisemmin pidätetyksi kuin valkoisten.

Coloradossa, Washingtonissa, Alaskassa ja Oregonissa ei nuorten kannabiksen käyttö ole lisääntynyt laillistamisen jälkeen. Tämä on tärkeä havainto, koska nuorena aloitettu käyttö johtaa todennäköisemmin riippuvuuteen myöhemmällä iällä. Laillistaminen on sen sijaan johtanut siihen, että huumeisiin liittyvät oppilaiden erottamiset kouluista ja oppilaitoksista ovat vähentyneet merkittävästi.

Coloradossa, Washingtonissa ja Oregonissa on ylitetty arviot kannabiskaupan tuottamista verotuloista osavaltioiden kerättyä 550 miljoonaa dollaria veroina. Vuonna 2015 Colorado keräsi 129 miljoonaa liikevaihtoveroa. Washingtonin osavaltiossa on kerättiin 186 miljoonaa dollaria valmisteveroa, 30 miljoonaa jälleenmyyntiveroa ja 224 miljoonaa dollaria muita veroluontoisia maksuja. Kesällä 2016 Oregonissa oli auki yli 400 kannabiskauppaa tuottaen 22,5 miljoonaa dollaria verotuloja ensimmäisen puolen vuoden aikana.

Laillistaminen ei ole tehnyt tieliikenteestä sen vaarallisempaa liikenneonnettomuuksien pysyessä samalla tasolla kuin ennen laillistamista Coloradossa, Washingtonissa, Alaskassa ja Oregonissa.

Washingtonin osavaltiossa onnettomuuksiin joutuneet autonkuljettajat ovat antaneet enemmän kannabispositiivisia testituloksia kuin ennen laillistamista, mutta veren THC-tasolla ja ajokyvyn huononemisella ei ole selkeää yhteyttä. Tämä havaittu lisäys voi aiheutua raportoinnin ja testaamisen muutoksista laillistamisen jälkeen. Onnettomuudet eivät ole lisääntyneet laillistamisen jälkeen.

Colorado: silkkaa voittoa

Marijuana Policy Group julkaisi raportin “The Economic Impact of Marijuana Legalization in Colorado”, jossa analysoidaan laillistamisen taloudellisia vaikutuksia osavaltiolle. Raportti perustuu osavaltion virallisiin lukuihin ja sitä voidaan pitää perustana alan kehityksen arvioinnille tulevaisuudessa.

Vuonna 2015 kannabiksen myynti ylsi 996 miljoonaan dollariin tuottaen 121 miljoonaa dollaria verotuloina. Vuonna 2014 myynti oli 700 miljoonaa dollaria. Kannabisnes on Coloradon suurin verotuloja tuottava tuotannonala.

Koska kannabiksen tuotanto ja kauppa ovat keskittyneet osavaltion sisälle, tuottaa se osavaltiolle enemmän myyntiä ja työllisyyttä käytettyä dollaria kohden kuin 90% muista tuotannonaloista. Kannabiskaupan tuottama raha siis pysyy osavaltiossa.

Kannabiskaupan kokonaisvaikutus on 2,39 miljardia dollaria vuonna 2015 ja se on synnyttänyt 18 000 kokopäiväistä työpaikkaa. Kannabiskaupan kerrannaisvaikutuksia ovat turvallisuus- ja lakipalvelut, tilavuokrat, varastointi sekä kasvatukseen liittyvä toiminta.

Kannabiksen myynnin huikeasta 42,4% prosentin kasvusta 36,2% on tullut kaupan muuttumisesta laittomilta markkinoilta laillisille.

Laillisen kannabiksen kysyntä jatkaa 11,3%:n vuosittaista kasvua vuoteen 2020 asti. Kasvu johtuu kaupan siirtymisestä laittomasta lailliselle puolelle sekä kannabisturismin kasvusta. Vuoteen 2020 mennessä kannabismarkkinoiden arvioidaan saavuttavan kyllästymisasteen muiden osavaltioiden laillistaessa.

Kannabiksen myynnin arvioidaan saavuttavan vuonna 2020 huippunsa 1,5 miljardia dollaria ja osavaltion arvioidaan kuluttavan tuolloin 215,7 tonnia kannabista. Markkina-arvot laskevat hintojen laskun sekä halpojen mutta runsaasti THC:tä sisältävien tuotteiden takia.

Synkät ennustukset eivät ole toteutuneet

Libertaarinen ajatushautomo Cato instituutti julkaisi raporttinsa “Dose of Reality”, jonka johtopäätös on se, että laillistamisella on ollut vähäinen vaikutus kannabiksen käyttöön ja sen seurausvaikutuksiin. Raportissa tähdennetään sitä, että on edelleen hyvin varhaista vetää lopullisia johtopäätöksiä, koska laillistamisesta on kulunut niin vähän aikaa. Olemassaolevat kokemukset ja kerätty materiaali osoittavat, etteivät laillistamisen kannattajien eikä vastustajien hurjimmat väitteet ole toteutuneet. Erityisesti laillistamisen vastustajien ennustamat merkittävät haittavaikutukset eivät ole toteutuneet.

Wayne Hallin ja Michael Lynskeyn The Addiction lehdessä julkaistu tutkimus “Evaluating the public health impacts of legalizing recreational cannabis use in the United States” keskittyy laillistamisen haittavaikutuksiin. He ennustavat laillistamisen aiheuttavan kannabiksen hinnan merkittävää laskua ja lisäävän kannabiksen käyttöä ja siten kannabiksen käyttäjien kokemia haittavaikutuksia. Pitkällä aikavälillä tämä tuo lisää uusia käyttäjiä. Hallin ja Lynskeyn raportti kuulostaa kuin kieltolain kannattajien uhkakuvien kertaukselta.

Tutkimuksessa kannabiksen käytön haittojen oletetaan pysyvän vakiona siirryttäessä laittomilta markkinoilta valvotuille markkinoille. Tutkijat kuuluvat huumeiden väärinkäytön tutkimusperinteeseen ja he puhuvatkin “uskottavista seurausvaikutuksista”. Ennenaikaisen tuomion langettamisen sijaan raportti kehottaa kuitenkin järjestelmälliseen tiedon keräämiseen kokonaiskuvan saamiseksi.

Kannabismyrkytykset ja ensiapukäynnit

Coloradossa lasten kannabismyrkytykset ovat lisääntyneet laillistamisen jälkeen mutta lukumäärä on pieni. Vuonna 2013 tapauksia oli 25 ja vuonna 2015 47 vastaten 0,2% kaikista alle 10 vuotiaiden ensiapuun viedyistä myrkytystapauksista. Yleisimpiä lasten myrkytyksen aiheuttajia ovat jokapäiväiset kotitalouskemikaalit, esimerkiksi lääkeaineet aiheuttavat 318 myrkytystapausta 100 000 lasta kohden.

Myös aikuisten ensiapukäynnit kannabiksen takia ovat lisääntyneet. Enimmäkseen kyse on osavaltioon saapuneista turisteista, jotka kaikki eivät osaa käyttää kannabista ja joutuvat sen takia turvautumaan ensiapuun. Tämäkään ei ole iso ongelma ja hoidettavissa paremmalla tiedottamisella ja pakkausmerkinnöillä.

Käyttötavat muuttuvat laillistamisen myötä

Puolueettomuuteen pyrkivää tutkimusta voi ohjata kieltolain luomat ajatusmallit ja terminologia. Kysymys on pohjimmiltaan siitä, miten me puhumme toisten ihmisten kannabiksen käytöstä. Kieltolain pahimpina aikoina ainoastaan väärinkäyttö termi oli sallittu kunnes Suomessakin 2000-luvun alussa virkamiehistö antoi kansalle uuden termin, viihdekäyttö. Itselääkintä ei ole edelleenkään virallisesti hyväksytty termi eikä sitä sen takia tutkita!

Vuoden alussa ilmestynyt tutkimus kannabiksen käytöstä “In the weeds: a baseline view of cannabis use among legalizing states and their neighbours” on mielenkiintoinen avatessaan tutkimuksen kannabiksen käyttötapojen muutoksesta laillistamisen myötä.

Coloradossa ja Washingtonissa on kannabista lääkkeenä käyttäneitä noin 8% ja ainakin kerran kannabista viihteenä käyttäneitä noin 40%. Kannabista lääkkeenä käyttäneistä 86% kertoi käyttäneensä sitä myös viihteellisesti. Lääkkeenä käyttävistä selkeästi suurempi osa käytti kannabista vaporoimalla tai syötävinä tuotteina, edibles, kuin viihdekäyttäjistä. He käyttivät myös enemmän kannabista sekä enemmän rahaa sen hankkimiseen. Viihde- ja lääkekäyttö ovat päällekkäisiä ilmiöitä, ja siksi käytön yleistyminen ei väistämättä aiheuta samassa suhteessa ongelmia.

Tutkimuksessa tarkasteltiin myös kannabiksen ja alkoholin käytön suhdetta. Vain pieni osa kannabiksen säännöllisistä käyttäjistä käytti molempia samanaikaisesti. Sen sijaan kannabiksen viihdekäyttäjät käyttivät usein alkoholia samanaikaisesti. 

Parempaa elämänlaatua

Kalifornia laillisti kannabiksen lääkekäytön vuonna 1996, minkä jälkeen 25 osavaltiota on seurannut esimerkkiä. Näissä osavaltioissa vanhemmat ikäluokat tekevät enemmän töitä ja ovat terveempiä kuin muissa osavaltioissa.

altJohn Hopkins ja Temple yliopistojen tekemän tutkimuksen "The Impact of Medical Marijuana Laws on the Labor Supply and Health of Older Adults: Evidence from the Health and Retirement Study" mukaan kannabiksen lääkekäytön laillistaneiden osavaltioiden vanheneva väestö on saanut elämänlaatuunsa kohennusta ja lisää aktiivivuosia. Nämä vaikutukset näkyvät erityisesti vanhempien miesten terveyden kohentumisena. Vanhempien naisten kohdalla tulokset ovat olleet epäselvempiä.

Tulosten mukaan yli 50 vuotiaiden työllistyminen parani 9,4% ja viikottainen työaika piteni liki 5%. Syynä tähän oli yleisen terveyden tason koheneminen kannabiksen laillistaneissa osavaltioissa. Näissä osavaltioissa vanhemmat miehet kertoivat olevansa hyvässä tai loistavassa kunnossa 5% enemmän kuin muissa osavaltioissa, ja kivun tuntemukset olivat 10% alemmalla tasolla. Kuitenkin vanhempien naisten kohdalla kivun kokemukset olivat 3,8% yleisempiä kuin muissa osavaltioissa.

Myös älykkyys koheni

Kannabiksen lääkekäyttö ei aiheuta älyllisiä ongelmia vaan "Splendor in the Grass? A Pilot Study Assessing the Impact of Medical Marijuana on Executive Function" tutkimuksen mukaan kolme kuukautta kannabislääkityksen aloittamisen jälkeen potilaat suoriutuivat älykkyystesteissä paremmin kuin ennen hoidon aloittamista. Erityisesti aivojen etulohkoa vaativat taidot kehittyivät. Sen tiedetään liittyvän ajatteluun, ongelman ratkaisuun ja suunnitteluun.

Kannabislääkitys kohensi myös potilaiden nukkumista ja yleistä terveydentilaa. Muiden lääkkeiden käyttö väheni huomattavasti, opioidien peräti 42%. Osa potilaista pystyi lopettamaan opioidilääkityksen kivunlievityksessä. Tässä tutkimuksessa henkilöt olivat keski-ikäisiä tai vanhempia. Lisäksi heidän käyttöympäristönsä oli laillinen. Otos oli vielä pieni, 24 potilasta, mutta tulokset osoittavat, että asiaa pitää tutkia lisää.

Tutkimuksessa tehtiin vertailu viihdekäyttötutkimuksiin, joissa oli todettu viihdekäytön laskeneen älykkyyttä. Tämä osuus oli tutkimuskatsaus eli siinä verrattiin tuloksia kieltolain olosuhteissa tehtyihin tutkimuksiin. Mukana näissä oli ns. Dunedin kohortista 38 vuoden aikana tehdyt seurantatutkimukset, joiden myötä vahvistui se, ettei kannabiksen viihdekäyttö tyhmennä itsessään, vaan saadut mittaustulokset ovat johtuneet muista tekijöistä, joita ei otettu huomioon tutkimuksen keskittyessä kannabiksen “väärinkäyttöön”. 

Raporteista ja tutkimuksista välittyvä myönteinen kuva on amerikkalaisten arkipäivää. Mielipidemittaukset kertovat kannabiksen laillistamisen kannatuksen jatkuvasta kasvusta tuoreimman American values tutkimuksen osoittaessa jo 62%.

 

Kannabiksen viihdekäytön laillistamisesta Kaliforniassa

 

 

Lähdeluettelo:
 Huffington Post 13.10.2016Washington Post 13.10.2016Washington Post 4.10.2016Washington Post 28.7.2016NBC News 25.2.2016The Cannabist 26.10.2016, Boston Magazine 19.10.2016

Drug Policy Alliance 13.10.2016: “So Far, So Good. What We Know About Marijuana Legalization in Colorado, Washington, Alaska, Oregon and Washington, D.C.”

Marijuana Policy Group: The Economic Impact of Marijuana Legalization in Colorado.

Gruber et al: Splendor in the Grass? A Pilot Study Assessing the Impact of Medical Marijuana on Executive Function. Frontiers in Pharmacology 13.10.2016

Angela Dills, Sietse Goffard, and Jeffrey Miron: Dose of Reality. The Effect of State Marijuana Legalizations. Cato instituutti 16.9.2016.

Wayne Hall ja Michael Lynskey: Evaluating the public health impacts of legalizing recreational cannabis use in the United States. Addiction 7.6.2016.

Rosalie Liccardo Pacula, Mireille Jacobson, Ervant J. Maksabedian: In the weeds: a baseline view of cannabis use among legalizing states and their neighbours. The Addiction 26.11.2016

Nicholas LH, Maclean JC.: The Impact of Medical Marijuana Laws on the Labor Supply and Health of Older Adults: Evidence from the Health and Retirement Study. NBER Working Paper No. 22688. National Bureau of Economic Research, USA, September 2016

 

 

alt


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...